Äänestykset YK:ssa ja taloudellinen valta

Lauantai 20.9.2008 klo 11.54 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kari Huhta katsoo tämän päivän HeSan artikkelissaan YK:n jäsenmaiden äänestyskäyttäytymisen muutosten liittyvän taloudellisen vallan muutoksiin maailman suurvaltojen välillä: Aikaisemmin maailman maat seurasivat EU:n esimerkkiä mm. ihmisoikeuskysymyksissä mutta viime vuosina samat maat seuraavatkin useammin Venäjän ja Kiinan aloitteita.

Olisikohan sittenkin kysymys myös siitä, että EU on menettänyt uskottavuuttaan ihmisoikeuskysymyksissä. Eurooppalaisten on vaikea myöntää omaa demokratian vähittäistä alasajoa. Valtaosa maailman maista ei tue Irakin sotaa, johon moni Euroopan hallitus Yhdysvaltojen taloudellisten vastapalvelusten odotuksessa tukee. Kaikki maailman maat eivät ummista silmiään siltä, että Euroopan Unionissa on kaksoisstandardit ihmisoikeuksissa omassa piirissään.Baltian maiden apartheid-politiikkaa muistuttava kielivähemmistöjen sorto on saanut jatkua ilman, että siihen on puututtu. Kielisorron  jatkuminen halutaan näissä maissa varmistaa sotilaallista varustautumista lisäämällä sen sijaan, että lisättäisiin demokratiaa ja tasa-arvoa.

Kaikilta ei ole jäänyt huomaamatta " hajoita ja hallitse" politiikka Jugoslavian jäämistömaissa tai Kaukasiassa tai Afganistanissa. Lyhyen tähtäyksen sotilaallisilla keinoilla ratkaistaan prosesseja, jotka eivät taivu sotilaallisiin ratkaisuihin. Jos Yhdysvallat ja EU koettaisiin pelastajina Afganistanissa, eikö rauha jo vallitsisi. Sisällissota ei ratkea kärjistämisillä tai ulkopuolisella sotakalustolla.

Kari Huhta ja EU eivät ehkä myönnä, että Neuvostoliiton hajoamisesta odotettiin syntyvän ainutlaatuiset läntisen taloudellisen vallan laajat uudet markkinat, jossa rikkaat voisivat edeleen rikastua. EU:n ytimen vanhat siirtomaavallat eivät jätä yksityistä pääomaansa tuuliajolle vaan puolustaa ja edistää sitä myös väkivalloin kansalaisten toimiessa nostoväki rälssinä. Sodista hyötyy sotateollisuus eivät kansat.YK on edelleen se elin, jonka arvostamiseen EU maidenkin tulisi oppiakseen palata.

TV 1 aloitti jälleen epädemokraattiset "hömppä" vaaliohjelmat

Perjantai 19.9.2008 klo 16.56 - Pirkko Turpeinen-Saari

TV 1:n Vaalitoriohjelma aloitti vanhan tutun mallin. Eduskuntapuolueet istuivat tyylikkäissä lavasteissa korokkeella ja eduskunnan ulkopuolisten liikeiden ja puolueiden edustajat seisoivat alapuolella  nuhjuisen, rypistyneen ja retkottavan " kahvikatoksen" alla.Asetelma symboloi hyvin sitä, että eduskunnan valvoma ja verorahoilla ylläpidetty tiedotusväline osoittaa kunnioitustaan valtiaalleen, mutta vallan ulkopuolella olijat jäävät varjoon.Vain eduskuntapuolueet saavat verorahoista puoluetukea, johon vaalituki on nyt lisätty. Eduskunnan ulkopuolelta päättäviin elimiin pyrkivät kustantavat vaalinsa itse.

Eduskunnan ulkopuoliset liikkeet saivat n. 9 min aikaa puolentoista tunnin ohjelmassa. Heitä ei esitelty ihmisarvoa kunnioittavasti, sen sijaan heistä letkauteltiin ikäänkuin he olisivat jotenkin humoristisesti " vajaita". TV-toimittajat haastattelivat yleisön joukossa joitakin ehdokkaita ikäänkuin sattumalta mutta säännönmukaisesti he olivat eduskuntapuolueiden ehdokkaita.

Korokeväen ja kahvikatosväen kesken ei sallittu vuorovaikutusta. Korokeväki esitteli samoja aihepiirejä kuin 158:ssa televisio-ohjelmassa ennen eduskuntavaaleja. Köyhien asialla liikkeen edustajan puheenvuoro puuttui vaalien epädemokraattisuuteen. Muiden eduskunnan ulkopuolisten puheenvuorot olivat myös ihmisläheisiä, aitoja ja tietorikkaita.He ehkä osittain edustavat sitä 40- 45 prosenttia äänestysikäisistä, joka ei äänestä.

Lue lisää »

Kokoomuksen NATO-tukikohta SDP:ssä

Keskiviikko 17.9.2008 klo 17.05 - Pirkko Turpeinen-Saari

Europarlamentaarikko Lasse Lehtinen julistaa 16. 9. Iltalehden kannessa. "Venäjä vaatii tukikohdan Suomesta". Lehtisen todellisuudentaju on aikaisemminkin ollut omanlaisensa mutta tämä julistus on kaiken huippu.Psykiatrina mietin mihin tällä pyritään: pelon ja epävarmuuden syntymiseen kansalaisten mielissä. Juttu jatkuu sisäsivuilla: " Väinö Tanner sanoi, että (ei) maailma niin hulluksi voi tulla, että sota syttyy." Ja kuitenkin sota syttyi.

Paavo Haavikko on todennut, että Suomi ei voi oppia historiasta koska se ei ole koskaan tehnyt virheitä! Liittoutuminen on Suomen historiassa aina johtanut katastrofiin. Suomen kansa, joka on itse elänyt sodan kauhut on liittoutumista vastaan. Eliitti sen sijaan toistaa historiaansa.Liittoutumisen kannattajat käyttävät yhä paljaammin Venäjää leimaavaa viha- ja pelkopolitiikkaa saadakseen kansan kääntymään NATOn kannattajiksi.

Euroopan unionin kasvaessa se alkaa käyttäytyä yhä enemmän imperiumin tavoin. Sosialidemokraattiset hallitukset ovat aikaisemmasta poiketen unohtaneet työväenliikkeeseen perinteisesti kuuluvan rauhan politiikan.Vihreissä on tapahtunut vastaavanlaista etääntymistä. Yhä useampi Euroopan maa on saanut konservatiivisen hallituksen eikä kansalaisilla ole vaihtoehtoista rauhan ja liittoutumattomuuden näköalaa.

Rauhaan, ystävyyteen ja historiallisten prosessien ymmärtämiseen on Suomessa sekä kansainvälisesti yhä niukemmin taitavia vaikuttajia. Galtung, Carter, Gorbatsov, Zapatero - Suomessa Cronberg ja Tuomioja. Sen sijaan aseelliseen turvallisuuteen ja rauhaan pakottamisen filosofiaan ja liittoutumiseen ajattelunsa pohjaavat poliitikot ja lehtimiehet ovat korottaneet äänensä ja vallanneet lähes kaiken tilan mediassa.Ahtisaari, Lipponen, Lehtinen, Häkämies, Stubb ja mm Helsingin Sanomien, Aamulehden, Turun Sanomien, Kalevan ja Kauppalehden ja tietysti Suomen Kuvalehden päätoimittajat.

Puolueen vaikuttajien liittolaisuus Kokoomuksen haukkojen kanssa ei voi olla vaikuttamatta kielteisesti SDP:n kannatukseen. Kansan enemmistö ei halua NATOon. Haluaako SDP?

Äänestämättäjättäjät

Maanantai 15.9.2008 klo 17.31 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kyselyt osoittavat äänestysprosentin laskevan edelleen. Vaalien ulkopuolelle jäävät eivät tunne motivaatiota äänestää. Ainakin osittainen syy lienee se, että ei ole riittävästi tietoa vaihtoehdoista eikä kouriintuntuvista eroista tulevien poliitikkojen toimintatavoissa tai toiminnan sisällössä. Myös media passivoi.

Viime vuosisadan alkupuolella köyhillä ei ollut äänioikeutta. Köyhäinapua eli toimeentulotukea saavilla tai kunnalliskodissa asuvilla ei ollut valtiollista eikä kunnallista äänioikeutta. Sisällissodan aikana kunnallinen äänioikeus puuttui kaikilta, joilla ei ollut omaisuutta tai riittävää veronmaksukykyä. Sisällissodassa työväen asioista jkv tietoisen joukon suuri osa tapettiin. Sodan jälkeen äänioikeus otettiin pois sellaisilta, joilla epäiltiin olleen yhteyttä punakaartiin tai joiden mielipiteet eivät olleet porvarilliselta kannalta hyväksyttäviä. Satoja pidätettiin ja vangittiin mukaanlukien Sosialistisen työväenpuolueen eduskuntaryhmä.

Näissä vaaleissa ei tarvita viime vuosisadan alkupuolen menetelmiä. Psykologinen manipulaatio on korvannut fyysiset menetelmät. Ei tarvita fyysistä vankilaa, jos suuri osa kansasta on manipuloitu psyykkisesti tiedostamattomuuteen. Suomalainen media on poikkeuksellisen rajoittunut. Kansalaiset, joiden etu edellyttäisi oikeudenmukaisuuden lisäämistä äänestävät puolueita, jotka lisäävät eriarvoisuutta. Eriarvoisuudesta hyötyvät äänestävät luonnollisesti tietoisesti eriarvoisuutta lisääviä eli omaa etua suosivia. Miksi näin? Eriarvoisuutta lisäävät sanovat olevansa tasa-arvon puolella eikä media paljasta ristiriitaa. Sen sijaan media-  usein maksusta vahvistaa tätä valheellista sanomaa. Sen rinnalla media tarjoaa " hömppää", joka historiallisesti on toiminut kansan viihdyttäjänä ja passivoijana.

Vaalikoneiden mustavalkoiset, luovia ratkaisumalleja tarjoamattomat kysymyksenasettelut eivät nosta sellaisia ehdokkaita esiin, jotka voisivat kiinnostaa äänestämättäjättäviä. Päinvastoin ne joko passivoivat tai tarjoavat vaihtoehdoksi juuri niitä ehdokkaita, jotka jatkavat vaalimainosten ja suuren rahan avulla entisen kaltaista politiikkaa. Siten suomalainen, jo nyt varsin tyngäksi jäävä poliittinen demokratia kutistuu entisestään kansalaisten jäädessä vaalipäivänä kotiin.

Ovatko suomalaiset vaalit demokraattisia ja moraali korkealla

Keskiviikko 3.9.2008 klo 12.50 - Pirkko Turpeinen-Saari

Media ja suomalaiset puolueet uskottelevat kansalaisille Suomen vaalien olevan demokraattiset mutta muualla, varsinkin Venäjällä ja ns.uusissa demokratioissa on suuria puutteita. ETYJ:n vaalitarkkailua suorittava ODIHR lähetetään tarkkailemaan vaaleja noihin " ongelmamaihin" mutta Suomessa tarkkailijoita ei ole tarvittu. Päinvastoin, "kehittymättömistä" maista kutsutaan Suomeen vierailulle ja ottamaan oppia rehellisistä vaaleista.

Keskustann puoluekokouksessa puoluesihteeri Jarmo Korhonen sai kenttäväeltä voimakkaan tuen hoidettuaan Keskustann hunnigolla olleet talousasiat kuntoon.Korhonen ylpeili sillä kuinka hän oli saanut kompensoitua verovaroista eduskuntapuolueille säädetyn vaalirahamenetyksen verovaroista maksetun puoluetuen nostolla. Toisin sanoen: eduskuntapuolueet ovat sulle-mulle tyyliin säätäneet lain puoluetuesta, jolla eduskuntapuolueet saavat kokonsa mukaan satojentuhansien eurojen summia ns.puoluetukea.Kun ruokahalu kasvoi ja vaalien mediakulut nousivat keksittiin säätää laki vaalirahasta, jossa eduskuntapuolueille jaetaan verovaroista erityista vaalirahaa puoluetuen lisäksi. Tällainen tuki veronmaksajilta on sekä eduskuntapuolueiden että median etu. Ilmeisesti ODIHRin jälkitarkkailussa vaalirahaa pidettiin "epädemokraattisena" ja siitä luovuttaessa Keskustan Korhonen piti omana ansionaan sitä, että tuo menetys kompensoitiin puoluetuen nostolla.

Viime eduskuntavaaleissa 18 puoluetta oli asettanut ehdokkaita.Kahdeksan niistä sai puoluetukea ja vaalirahaa verovaroista. Television 158 :ssa vaaleihin liittyvässä ohjelmassa ja panelissa 12 eduskunnan ulkopuolista puoluetta esiintyi 3:ssa ohjelmassa ja 8 eduskuntapuoluetta 155:ssä.Ulkopuoliset puolueet eivät esiintyneet ainoassakaan ohjelmassa yhdessä eduskuntapuolueiden kanssa.Suuri osa ohjelmista oli Yleisradion kanavilla,jotka ovat eduskuntapuolueiden,yleisradion hallintoneuvoston kautta, hallitsemia kanavia.

Paavo Lipponen sanoi hiljattain tuohtuneena iltapäivälehtien päättävän politiikasta.Media ottaa sen vallan,jonka poliitikkojen ja median yhteiset edut sille antavat.Aidon demokratian ja inhimillisyyden puute poliittisessa elämässä johtaa mielivaltaan ja taloudellisen vallan lisääntymiseen, jossa yksittäiset kansalaiset passivoidaan "roskan" passiivisiksi kuluttajiksi.Ainoa tie on Kimmo Kiljusen ehdottama ETYJ:in vaalitarkkailun laajentaminen myös kaikkiin länsimaihin, jolloin olemme pakotetut näkemään itsemme sellaisina kuin olemme.

Korruptionomainen vaalirahasotku oli vain eräs yleisen politiikan moraalittomuuden ja epädemokraattisuuden ilmentymä. Eräissä  puolueissa moraalittomuus ja oman edun tavoittelu on suurempaa kuin toisissa. Kansalaisten kyky erotella jyvät ja akanat on median moraalittomuuden johdosta mahdotonta. Valehtelu on päivän sana.

Suomen ulkopolitiikka ajelehtii

Torstai 28.8.2008 klo 22.02 - Pirkko Turpeinen-Saari

On helppo yhtyä eläkkeelle jäävän Keski-Suomalainen sanomalehden päätoimittajan Erkki Laatikaisen huoleen Suomen ulkopolitiikan ohuudesta sekä siitä kuinka tällä hetkellä näkyvimmät toimijat eivät ole pitkällä tähtäyksellä ajamassa Suomen kansan edun mukaista politiikkaa.Hän toivoi Keskustalta ja erityisesti pääministeriltä vahvempaa otetta.

Suomen ulkopolitiikasta puuttuu tahallisesti tai tahattomasti kokonaisuuksien taju. Tutkijoiden mukaan suuri osa poliittisista huippujohtajista on menettänyt kykynsä eläytyä toisten ihmisten asemaan omia etujaan ajaessaan. Tämä koskee niin sisäpolitiikkaa kuin kansainvälisiä suhteita.Kansainvälisissä suhteissa seurataan media kohun päiväkohtaisia trendejä kykenemättä ajattelemaan itsenäisesti puhumattakaan itsenäisestä toimimisesta.

Yhdysvallat ovat tukeneet aikanaan Pol Potia, Afganistanin talebaneja,Saddam Husseinia, Al Qaidaa Kosovossa. Se ja osin NATO ovat pommittaneet laittomasti uraanipommeilla Jugoslaviaa, Afganistania ja Irakia ja saartaneet Venäjää tukikohdillaan.Suuri osa EU maista on ollut Jugoslavian hajotussodissa kulisseissa vaikuttamassa ja suuri osa on varsin kyseenalaisen prosessin seurauksena tunnustanut Kosovon itsenäisyyden demonisoiden serbit ja jättäen albaanisotarikolliset tuomitsematta.

Nyt nämä varsin kyseenalaisesti toimineet EU maat ovat miettimässä sanktioita Venäjälle sen puolustettua turvattomia osseetteja Georgian hyökkäykseltä, ei Georgialle.On selvää, että kansainvälisiä lakeja tulee noudattaa.Georgia ja Venäjä eivät noudattaneet niitä.

Venäjä on nostanut peilin U.S.A:nja EU:n eteen.Kuva ei ole kaunis. On valitettavaa, että USA:lle ja EUlle eivät kelpaa neuvottelut ja rauhan turvaaminen vaan Venäjän on käytännössä näytettävä kuinka EU ja USA käyttävät oman käden oikeutta. Puheet ovat kauniita mutta teot eivät.

Kun poliitikot puhuvat tarpeesta muuttaa ulkopoliittista asennoitumista Ossetian kriisin seurauksena tekee mieli kysyä miksi? Aikooko Suomen poliittinen eliitti provosoida Venäjää niin, että Suomen asema tulisi uhatuksi?Se, että Venäjä ei alistu objektiksi vaan puolustaa subjektiuttaan on hyvä asia.Yksinapaisen maailmanpolitiikan onkin syytä tulla tiensä päähän.Suomi on liian pitkään jättänyt eläytymisen ja yhteistyön kansainvälisessä politiikassa sivuraiteelle.

Helsingin Sanomien sotapropagandaa kulttuurisivuilla

Sunnuntai 24.8.2008 klo 16.08 - Pirkko Turpeinen-Saari

Musiikkiarvostelun peruskriteeri on tavallisesti se,että arvostelija on nähnyt ja kuullut konsertin. Vesa Sirén valottaa 23.8.lukijoilleen Valeri Gergijevin konserttia Tsinvalissa  brittiläisen the Times lehden verkkosivujen tekstien välittämillä tiedoilla.Ei konsertin kokeneena.Hän kertoo kuinka Gergijev johti " voitonkonsertissa" Mariinski teatterin orkesteria."Konsertti juhlisti Venäjän armeijan voittoa sen häädettyä Gorgialaiset joukot Etelä Ossetian Tsinvalista"

Suomalaisilla oli mahdollisuus nähdä konsertti kokonaisuudessaan Russia Today satelliittikanavalta samoin Gergijevin puhe ja haastattelu. Varmasti suuri osa saattoi katsoa myös ohjelmaa venäjänkielisiltä kanavilta.

Konsertti oli syvän surun konsertti. Gergijeviä haastateltiin aikaisemmin arkivaatteissaan. Hän oli harmaan kalpea surusta ja väsymyksestä sekä näkemästään. Hän mainitsi,että hänestä on vaikeaa kun hänellä on ystäviä myös Georgiassa.Itse konsertissa koko orkesteri oli mustissa. Gergijev tavallisuudesta poiketen pystykauluksisessa mustassa puvussa ja vakavana.Gergijev puhui surevalle yleisölle- niille, jotka olivat ehtineet palata Tsinvaliin sotaa paosta.Hänen puheensa oli lyhyt, täynnä myötätuntoa ja rohkaisua. Puheen sisältö on arvioitava liittyen siihen yhteyteen, missä se pidettiin. Ilta oli lämmin tumman pehmeä ja orkesteri sijaitsi virasto rakennuksen tasanteella, jolle johtaville portaille oli sytytetty kynttilöitä sodan uhrien kunnioittamiseksi. Yleisö oli harras, kyynelsilmäinen. Television katsojille näytettiin aika-ajoin rinnakkaiskuvana sodan tapahtumia mutta ennen kaikkea repivää tuskaa ja surua.

Tarvitaan kyynisyyttä kyetä esittämään Vesa Sirénin ja samalla sivulla Kirsikka Moringin haastatteleman Dmitri Krymovin tapaisia luonnehdintoja konsertin tarkoituksesta toisaalla ja Valeri Gergijevistä toisaalla. Suomalaiset käyttävät mielellään hyväkseen kuuluisan osseetti-orkesterinjohtajan hyväntahtoisuutta Mikkelin musiikkijuhlien kapellimestarina. Kun hänen kansalaisiaan tapetaan ei ainakaan Helsingin Sanomien kulttuuritoimittajilta liikene todellisuuteen perustuvaa tekstiä myötäelämisestä puhumattakaan.

Toivon,että Yleisradion Teema-kanava esittäisi konsertin kokonaisuudessaan.Se on varmasti saatavana nauhoituksena.

Espoolaisten päivähoitolasten vanhempien motivaatiot

Keskiviikko 20.8.2008 klo 13.13 - Pirkko Turpeinen-Saari

Syksyn alkaessa päiväkotipaikkojen puute nostaa otsikoita. Viimeksi Espoolaisten päiväkotipaikkojen puute herätti HeSa:n toimittajan arvelemaan, että kyse olisi siitä että Espoolaiset naiset haluavat luoda uraa ja siksi sijoittavat lapset päiväkotiin.

Pitkään lasten ja nuorten mielenterveyttä tutkineena ja heidän psyykeän hoitaneena psykiatrina olen sitä mieltä, että päiväkoti on yleensä parempi hoitopaikka kuin koti. Toki kotona voi kehittää toimintamuotoja, jotka korvaavat kotikasvatuksen yksipuolisuutta.Lisäksi itselläni on kokemusta lasteni ja joidenkin lastenlasteni päiväkotihoidosta Helsingissä. Kaikki kokemukset ovat myönteisiä.

Myönteinen käsitykseni päiväkodista perustuu siihen, että sen avulla voidaan välttää syviä riippuvuussuhteita. Rakkaussuhde ja riippuvuussuhde ovat eri asioita.Vanhemman ja lapsen välinen rakkaus on harvoin vapaaehtoista. Lapsi on useimmiten kokonaisvaltaisesti riippuvainen vanhemmistaan ja jos hoitavia aikuisia on vain yksi riippuvuus kohdistuu juuri tähän. Jos aikuisella on omia riippuvuuden tarpeita, lapsi joutuu tyydyttämään näitä tarpeita. Vaikeiden mielenterveydenhäiröiden taustalla on usein liian kietoutunut riippuvuussuhde yhteen ihmiseen.

Rakkauden ja vapaaehtoisuuden syntyminen edellyttää sitä, että vauva ja pikkulapsi voivat kokea monenlaisia pysyviä ihmissuhteita.Vauvojen ikätoverisuhteet on liiaksi unohdettu. Pikkulapset kiintyvät päiväkodissa voimakkaasti toisiin lapsiin ja tuon eläytymisen tulisi voida kehittyä jo ensimmäisen elinvuoden aikana.Kyky rakkauteen riippuvuuden asemasta edellyttää useampia rakastavia aikuissuhteita jo vauvaiässä.Lapsen tulisi voida kasvaa tuntemaan, että erilaiset tavat olla ovat silti turvallisia. Siten lapselle kehittyy oma kyky tunnistaa mikä erilaisista tavoista on mieluisin.

Päiväkodin työntekijät ovat koulutettuja oivaltamaan erilaisten lasten tarpeita.Päiväkoti antaa vanhemmille uusia näkökulmia omaan lapseen joka rikastaa myös perheen arkea.

Artikkelissa korostettiin, että Espoolaiset ovat korkeasti koulutettuja.Ehkä juuri siksi he tietävät, että lapselle monipuoliset ihmissuhteet ovat hyväksi. Ehkä motivaatio siihen, että lapsen hoitopaikaksi valitaan päiväkoti perustuu lapsen parhaaseen eikä voittopuolisesti urasuunnitteluun.

Suomalainen media ja Ossetian sota

Keskiviikko 20.8.2008 klo 12.18 - Pirkko Turpeinen-Saari

Seurasin koko Ossetian sodan ajan Aljazeera,BBC,Russia Today ja Suomen Yleisradion TV kanavien uutislähetyksiä, lehdistä ainoastaan Helsingin Sanomia, Demaria, Tiedonantajaa joka ilmestymispäivänä ja De Morgea yhden päivän osalta.

En voi olla yhtymättä Alexander Stubbin tokaisuun siitä, että suomalainen lehdistö on hömppää.Helsingin Sanomat ja Suomen Kuvalehti mahtipontisuudessaan ja yksipuolisuudessaan lähentelevät säälittävyyttä.

Aljazeera voittaa kaikki muut ylivoimaisesti. On myönnettävä, että sodan alkuvaiheessa Aljazeera tyypillisestä ihmislähtöisestä tavastaan johtuen ei saanut riittävästi analyyttistä etäisyyttä kokonaisuuteen mutta kuuli tasapuolisesti Venäjän ja Georgian poliittisia toimijoita. Se välitti katsojille koko ,RT:n mukaan Belgialaisen mainostoimiston ohjaaman, Saakasvilin PR-kampanjan.Kun mahdollisuus vierailla eri alueilla lisääntyi myös informatiivisuus lisäntyi.Aljazeeran tapa antaa uutisajan venyä niin pitkälle että primaari-informaatio välittyy on ainutlaatuinen. Presidenttien puheet kokonaisuudessaan,lehdistötilaisuudet kokonaisuudessaan,NATO:n tiedotustilaisuus kokonaan.Nettisivuilla lisäksi keskustelut ja tausta-analyysit.

Ilman Russia Todayn uutisia kokonaisuudesta olisi jäänyt puuttumaan koko osseettien exodus Venäjälle.Valtava suru kuolleista ja pääkaupungin tuhosta olisi jäänyt näkemättä. Samoin osseettien historia.Saakasvilin PR-kampanjaan ei kuulunut surua.

20.8. Ajankohtaisessa kakkosessa näyttäytyi ensimmäistä kertaa osseettien todellisuus.Tuota informaatiota vasten Saakasvilin talvisotavertaus näyttäytyi varsin propagandistisena. Etelä-Ossetiahan oli pieni Suomi,jos niin halutaan eikä suinkaan Georgia.

Lue lisää »

A-studio ja rasvat

Torstai 7.8.2008 klo 19.59 - Pirkko Turpeinen-Saari

A-studio esitti 6.8. sensaatiomaisena pitämänsä raportin uusistä tieteellisistä käsityksistä rasvojen terveellisyydestä. Ohjelma kyseenalaisti Pohjois-Karjala projektin ja vähätteli sen tulosta ja merkitystä perustelemalla sitä sillä, että muualla maailmassakin sydäntautikuolleisuus väheni. Keskeisenä asiantuntijana esiintyi n. vuoden väliajoin samalla asialla esiintyvä prof. Salminen, jolla on pitkäaikaiset kytkökset Valioon. Valion kiinnostuksen kohteena on ollut pyrkiä lisäämään voin kulutusta ja takavuosina on siinä aina onnistunutkin.

Pohjois-Karjala projektin taustalla ovat suomalaisen prof.Osmo Turpeisen 15v kestäneet tutkimukset, joissa koejärjestelyissä osa tutkittavista söi normaalia suomalaista ruokavaliota ja osa ruokavaliota, jossa kiinteä rasva oli korvattu öljyllä.Öljyä syöneessä ryhmässä sydäntautien esiintyminen ja kuolleisuus vähenivät.Kun öljyryhmä 5v kulutua alkoi syödä normaalia ruokavaliota nousi sydäntautikuolleisuus jälleen.Prof Turpeisen tutkimus oli ilmestymisvuonnaan referoiduin tieteellinen tutkimus maailmassa. Prof Turpeinen kutsuttiin Amerikan sydäntautiyhdistyksen kunniajseneksi.Hän kehitti myös öljyä sisältävän jääkaappimargariinin ja pähkinävoin ystävänä myös Pähkiriinin, jossa kiinteä rasva oli korvattu öljyllä.

Välimeren ruokavalio sisältää runsaasti öljyjä. Kun Välimeren ruokavalioon tottuneille alettiin koejärjestelyssä antaa öljyn sijasta kiinteitä rasvoja lisääntyivät sydäntaudit ja kuolleisuus myös heillä.

On selvää, että kaikkialla maailmassa seurataan tarkasti tutkimuksia, joilla pyritään ennaltaehkäisemään ennenaikaista kuolemaa. On selvää, että jokainen aikaansa seuraava kansalainen ja lääkäri alkaa noudattaa ja suosittaa järkeviksi havaitsemiaan ruokavalioita voidakseen paitsi estää kuolemia myös vähentääkseen sairastavuutta ja kärsimystä.

Pohjois-Karjala projekti, jossa kokonaisen alueen väestön elintapoja pystyttiin muuttamaan ja sydäntautikuolleisuus väheni on tavattoman kunnioitettava ja koko maailmassa ainutlaatuinen aikaansaannos.Siksi tuntuu merkilliseltä, että A-studio, varsin epä

Lue lisää »

Nuorisopsykiatrinen hoito on päälaellaan

Maanantai 4.8.2008 klo 17.46 - Pirkko Turpeinen-Saari

Seitsemänkymmentäluvulla löydettiin Suomessakin nuorisolääketieteen käsite. Nuorisomuoti ja Stockmannin teiniosasto olivat syntyneet jo paljon aikaisemmin. Nuorisolääketieteen ideana oli järjestää palveluja, jotka olivat nimenomaan nuorten tarpeita varten. Auroran nuorisopoliklinikka oli ensimmäinen ja professori Ole Wasz-Höckert oli aktiivinen toiminnan kehittäjä.

Nuorisopsykiatria seurasi perässä ja Helsingin kaupungin nuorisopsykiatria oli valtakunnan lippulaiva.Koko hoidon ideana oli se, että nuori saattoi itse kävelläpoliklinikoille tai varata puhelimitse ajan. Lähetteitä ei haluttu eikä vaadittu.Seitsemän psykiatria, minä ylilääkärinä mukaanluettuna, toimimme päivystysperiaatteella. Se, joka ensimmäiseksi tapasi nuoren potilaan sekä hänen perheensä ja ystävänsä jatkoi myös hänen omana psykiatrinaan niin kauan kuin hoito jatkui oli se sitten viikkoja tai vuosia. Sama psykiatri hoiti potilasta oli hän sitten poliklinikkahoidossa tai osastohoidossa. Siten hoidon jatkuvuus oli taattu eikä nuoren ja hänen läheistensä tai ystäviensä tarvinnut kertoa tarinaansa kuin kerran. Jonoja ei voinut muodostua.

Kaikki hoito perustui psykoterapiaan. Lähes kaikilla pitkäaikaista polikliinista hoitoa tarjoavilla lääkäreillä, psykologeilla ja erikoissairaanhoitajilla oli psykoterapiakoulutus. KELA:n ja sairausvakuutuksen korvausten jatkeeksi nuorisopsykiatrian yksikön budjetissa oli erillinen määräraha psykoterapioita varten, joita ostettiin valikoidusti yksityisiltä terapeuteilta, jotka työskentelivät tiiviissä yhteistyössä nuorisoyksikön kanssa. Lääkehoitoa käytettiin säästeliäästi muun terapian tukena.

Nuorisopsykiatrian tulee perustua päivystysluonteisuuteen. Nuoren tulee päästä suoraan nuorille tarkoitettuun palvelupisteeseen eikä kouluterveydenhuollon tai terveyskeskuksen kautta lähetettynä. Nuoren täytyy tuntea, että hänen hätänsä on tärkeä eikä häneltä pidä odottaa huoliensa kertomista monille.

Lue lisää »

Media ja suhteellisuudentaju

Lauantai 2.8.2008 klo 14.49 - Pirkko Turpeinen-Saari

Psykiatrina joudun kiinnittämän huomiota seikkoihin, joilla vaikutetaan tuhoisasti ihmisen kykyyn tunnistaa asioita omilla tunteillaan. Suomalainen media antaa harvoin analyyttistä prosesseja kuvaavaa tietoa.

Milos Forman kertoi haastattelussaan kuinka huumori usein pelastaa epätoivolta. Hän tarkoitti synnyinmaansa totalitaarisen sosialismin muunnelmassa elämistään. Itse koen nykytodellisuuden Suomessa samanlaisena vankilana, joskin kalterit ovat näkymättömiä ja jonka yksipuolinen informaatio tarjoaa näennäisen vapaaehtoisuuden.

Media iloitsee Karadizicin saamista Haagin Jugoslavia-tuomioistuimeen. Se ei kuitenkaan sure sitä, että NATO:n laittomat Jugoslavian pommitukset ovat käsittelemättä tai, että Kosovon pääministerinä istuu Carla del Ponten mukaan tuomiotta jäänyt sotarikollinen.

Samaan aikaan kun toimittaja Heikki Aittokoski referoi George  W.Bushin toteamusta " Tästä tulee monumentaalinen taistelu hyvän puolesta pahaa vastaan" hän löytää tämän kesän moraalin mustasta väristä vain Myanmarin, Zimbabven ja serbit. Kuitenkin juuri kommentin ilmestymistä edellisenä iltana on nähty TV dokumentti miljoonien irakilaisten exoduksesta naapurimaihin. Palestiinalaiset ovat melko lailla medialta rauhassa saaneet kärsiä keskitysleirissään vuosikymmeniä.Israel ei aparthed politiikastaan huolimatta ole kokenut minkäänlaista taloussaartoa tai kansainvälisiä pakotteita.Israelin rikokset ihmisyyttä vastaan eivät aiheuta esteitä esim.Ruotsin ostaa aseita Israelista.Olen ajatellut suomalaisen eliitin kyvyttömyyden tuntea kuvotusta palestiinalaisten kärsimyksestä johtuvan siitä, että suuri osa suomalaisia ei ole käsitellyt historiamme mustia sivuja. Itsetuntemuksen puute tekee mahdolliseksi olla tunnistamatta toisten kärsimystä.

Voin kuvitella suomalaisten sotapäälliköiden referoineen Adolf Hitlerin tai hänen alaistensa lauseita Heikki Aittokosken tavoin perustaessaan suomalaisia keskitysleirejä Itä-Karjalaan.Ihaillun isähahmon rikokset eivät tunnu missään niin kauan kuin tilalle ei ole tullut oman surun käsittelemisen kautta tulevaa myötäelämistä.Toisen maailmansodan aikana sisällissodan julmuudet olivat käsittelemättä niinkuin ne ovat vielä tänä päivänäkin.

Valtion budjetin käsittely ei poikkea yllämainitusta. Kyvyttömyys eläytyä hädänalaisten asemaan johtaa rikkaiden suosimiseen.Vasta kyky empatiaan tuo oikeudenmukaista lainsäädäntöä ja tuomioistuinkäytäntöä.

Murhaaja on uhri

Torstai 24.7.2008 klo 12.38 - Pirkko Turpeinen-Saari

Heräsin aikaisin aamulla ja huomasin syyn olevan harmin tunne järkyttävällä tavalla pieleen menneestä nuorisopsykiatrisensta hoitojärjestelmästä pääkaupunkiseudulla.

Kun lähdin eläkkeelle Helsingin nuorisopsykiatrian ylilääkärin virasta nuorten hoitojärjestelmä oli kuntien vastuulla. Helsingissä asiat olivat kunnossa. Nuori pääsi samana päivänä hoitoon, lähetettä ei tarvittu, nuori saattoi kävellä poliklinkalle ja oma ilmaistu tarve riitti hoitoon pääsemiseen.Jokainen sai psykoterapeuttisen ilmaisen hoidon ja sama psykiatri ,jota nuori tapasi poliklinkalla hoiti häntä myös sairaalaosastolla jos sairaalahoitoa tarvittiin.Sairaalaosastolle pääsi aina heti.Olen kuvannut hoito-organisaation kehittämisen kirjassani " Ahdingossa luova lapsi ja nuori;tienviittoja kasvuun" Edita

 Keravan nuori surmaaja on lehtitietojen mukaan yrittänyt saada itselleen psykiatrista hoitoa. Hoitoa hän ei ole saanut  vaikka kaikesta päätellen hän olisi sitä jo vuosia sitten tarvinnut.Miten näin voi olla.

Nuori tarvitsee psyykkiseen hätäänsä välittömän avun. Nuoren itse tunteman tarpeen tulee riittää avun saamiseen.Samalla tavalla kun aikuisten aivoveritulppapotilaiden hoidossa käsitetään,että liuotushoito on saatava muutaman tunnin sisällä muutoin tila kroonistuu ja hoito tulee vaikeaksi ellei mahdottomaksi myös nuorten mielenterveysongelmien hoidon on tultava tunneissa ja vuorokauden puolikkaissa laskettuna muutoin tila kroonistuu ja tulee monin kerroin vaikeammin hoidettavaksi.

Miksi pääkaupunkiseudun nuorisopsykiatriset palvelut eivät toimi.

Puoli vuotta eläkkeelle jäämiseni jälkeen nuorisopsykiatria siirrettiin  (tiedossa olevasta vastustuksestani huolimatta) HUS iin.Nuorisopsykiatriset virat ja tilat ja vastuu hoidosta siirrettiin yliopistolliseen keskussairaalapiiriin.Psykiatrisessa hoidossa sinänsä ei ole mitään " yliopistotasoa", ei mitään sellaista hoitomuotoa mitä kunnallisessa järjestelmässä ei olisi tarjottu. Sen sijaan yliopistotaso on etäinen, kansalaisten arjesta vieraantunut "opetussairaala", jossa teoretisoidaan mutta käytäntö on osoittanut, että käytännön työstä , nuorten parhaasta ei kyetä ottamaan vastuuta.

On ollut järkyttävää lukea professorin kommentteja Keravan nuoren surmaajan hoidon saannin esteistä."Nuoret eivät osaa hakea hoitoa" "Pitäisi mennä terveyskeskukseen"" Kyllä olisimme kiitollisia jokaisesta uudesta virasta".Kaikki byrokraattisia kommentteja.Yliopistosairaala luulee, että nuorisopsykiatriassa voisi käyttää hoidon porrastusta terveyskeskus- erikoispoliklinikka kuten ruumiillisissa sairauksissa.Näin ei ole asian laita.Yliopistosairaanhoitopiirin edellyttämät lähetteet ja jonot hoitoon ovat vastuuttomia.

Nuorta ei pidä velvoittaa terveyskeskukseen, terveyskeskuksen jonoihin ja terveyskeskuslääkärin hoitoon ylipäätään.Nuoren pitää päästä oma-aloitteisesti nuorisopsykiatriselle poliklinikalle suoraan ilman lähetettä.Jos nuorisopsykiatrit toimivat aktiivisesti, päivystysluonteisesti, humaanisti ja rakkautta osoittaen nuorta kohtaan hoito järjestyy nuoren tarpeiden mukaisesti eikä byrokratiaa palvellen.Koskaan ei nuorisopsykiatriaan ole myönnetty varoja niin paljon kuin nyt.Kyse ei ole rahasta vaan hoidon järjestämisestä .

Alexander Stubb - Mefisto

Perjantai 18.7.2008 klo 6.01 - Pirkko Turpeinen-Saari

Ulkoministeri Alexander Stubb esiintyi eilen Ylen iltauutisissa juhlavissa kulisseissa Washingtonissa Yhdysvaltojen ulkoministeri Ricen kanssa.Mieleeni tuli Karl Maria Bandauerin mestarillinen suoritus István Szabón elokuvassa Mefisto.Stubbin ruumiin kieli ja Bandauerin balettiharjoitukset, joissa tuntui kuin hänellä ei olisi lainkaan selkärankaa tai luurankoa niin monelle mutkalle vartalo tuntui kääntyvän hänen kiemurrellessaan taiturimaisesti.

Sveitsiläinen psykoanalyytikko Arno Gruen kävi äskettäin alustamassa eduskunnan kansalaisinfossa järjestetyssä seminaarissa otsikolla " Poliittiset johtajat ja todellisuudentajun menetys" sekä myöhemmin Maailma kylässä festivaalilla kirjastaan "Tahdon maailman ilman sotaa".Gruen rinnastaa Hitlerin ja George W.Bushin. Hän erittelee Bushin persoonallisuuden kehitystä henkilöksi,joka on menettänyt kyvyn eläytyä toisen ihmisen asemaan ja siksi kykenee aloittamaan sotia ja tappamaan satojatuhansia ihmisiä mitä erilaisimmin tavoin.

Se, että Suomen ulkoministeri haluaa mennä George W.Bushin ulkoministerin vieraaksi ja ilmoittautuu " etelävaltiolaiseksi", joka on helppo mieltää rasismin ja kaiken sen politiikan, mitä etelävaltiolainen Bush ilmentää , hyväksymiseksi identifioitumalla siihen tuntui minusta huikealta.En todella ollut uskoa tuota kokemaani todeksi.Yle on myös ilmeisesti kokenut tehtäväkseen samaistua uutistensa kohteisiin analysoimatta sitä mitä on meneillään.

Vastaava esimerkki oli Ison Britannian ulkoministeri Milibandin vierailun aikana Ylen tekemä haastattelu. Toimittaja kysyi hänen mielipidettään Venäjästä sen sijaan, että hän olisi kysynyt Britannian sekaantumisesta Irakin sotaan tai aiheuttamansa Palestiinan kysymyksen ratkaisumahdollisuuksista.

Alexander Stubbin kohdalla hänen tarjoutumisensa Etelä Ossetian ongelmien ratkaisijaksi oli suorastaan koominen.Tällaiset vallan palvelijat ovat George W.Bushin hirmuvallan realisoituessa historian lehdillä surullisinta luettavaa.Suomen tiedotusvälineet eivät tule nousemaan niillä lehdillä sankareiksi.

Suomen terveydenhuolto voisi oppia Espanjasta

Torstai 10.7.2008 klo 10.24 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomalaista terveydenhuoltoa kehutaan edulliseksi ja tehokkaaksi.Edullisuus pohjautuu merkittävältä osin muita yhtä kehittyneitä markkinatalouksia huonompaan palkkatasoon.Viimeisten kymmenen vuoden aikana palvelutasossa on tapahtunut korjaamattomalta tuntuva romahdus vaikka maksullisten palvelujen osuutta on lisätty ja mm terveyskeskusmaksut on otettu käyttöön.

Espanjassa terveyden ja sairaanhoito on ilmaista. Terveyskeskuksen omalääkäri vastaa potilaansa kokonaishoidosta. Terveyskeskuksessa on lastentautien ja gynekologian erikoislääkäripalvelut sekä laboratorio ja röntgen. Potilaan sairauden vaatiessa terveyskeskuksen tieto-taidon ylittäviä tutkimuksia tai toimenpiteitä omalääkäri lähettää potilaansa erikoislääkärille, kiireellisyyden mukaisessa aikataulussa.Vakavalta näyttävässä ihomuutoksessa ihotautilääkäri tapaa potilaan parin päivän sisällä ja kirurgista toimenpidettä edellytettäessä kirurgin samoin muutaman viikon sisällä. Silmälasien uusimista varten odotusaika voi olla muutaman kuukauden mutta seuraavana vuonna potilas tietää varata ajan hyvissä ajoin, jolloin vastaanotto järjestyy tasan vuoden kuluttua edellisestä jos esimerkiksi silmänpainetta tulee seurata vuosittain.Potilas on koko ajan yhteistyössä omalääkärinsä kanssa, jonka kanssa voi myös keskustella muiden hoitojen kulusta.

Espanjassa on myös yksityislääkäreitä ja yksityisiä sairaaloita.Yksityislääkärin palkkiot ja sairaalakustannukset potilas maksaa kaikki itse. Myöskään yksityislääkärin määräämistä lääkkeistä potilas ei saa sairausvakuutuskorvausta.Yksityislääkäreitä käyttävät ja niitä todennäköisesti haluavat henkilöt ottavat vakuutuksen, jolla kustantavat yksityiset lääkäri- ja sairaalapalvelut.

Espanjan talouden veturissa Cataloniassa n. 20 % väestöstä on ottanut yksityisen vakuutuksen, muualla Espanjassa ei näin ole.

Asuin Espanjassa viisi vuotta n. 30.000 asukkaan kaupungissa Barcelonan talousalueella. Omalääkärin vastaanoton sain kuten muutkin tarvittaessa 1 vrk varoitusajalla.Terveydenhoitajien ja omalääkäreiden tiivis yhteistyö vierekkäisissä huoneissa synnytti mielekkään työnjaon ja jatkuvan konsultaation mahdollisuuden.Laboratoriossakäynti ajan sai 15min tarkkuudella aamuisin.

Helsingin kaupunginvaltuustossa ja HUS in hallituksessa koin, että työntekijöiden arkikokemus ei pääse päätöksentekoon. Ongelmia pyritään liiaksi ratkaisemaan organisaatiomuutoksilla, joita suunnittelevat koko ikänsä hallinnossa työskennelleet henkilöt todellisten asiantuntijoiden sijasta.Kokonaisvastuun merkitystä ei nähdä vaan turvaudutaan kunnallisten palvelujen yksityistämiseen (yliopistollistamiseen)asiakaslähtöisyyden sijasta.

Potilas on psykkinen fyysinen ja sosiaalinen kokonaisuus, jonka turvallisuudentunne  ja tunne oikeudenmukaisesta kohtelusta terveydenhuollossa on kaikkein tärkeintä. Terveysturvallisuutta ei voi lisätä pelkällä yksityissektorin laajentamisella.Yksityissektori voi hankkia kalliita laitteita loputtomiin mutta niille tarvitaan tarvitsijoita, jotka kaikki tutkimukset maksavat. Jos tutkimukset eivät ole osa harkittua kokonaisuutta ovat ne turhia.Tämän ylellisyyden maksamme verovaroista perusterveydenhuollon palveluja karsimalla.

Helsinkiläisenä katson, että Helsingin kaupungin omat terveyspalvelut ovat lähinnä kaupunkilaisten arkea ja niitä kehittämällä ja monipuolistamalla Espanjan malliin saadaan inhimillinen terveyden-sairaan-ja kotihoitopalvelut.Helsingssä on työlleen omistautuneita viisaita pitkän linjan terveyskeskuslääkäreitä, sairaala- ja kotihoidonlääkäreitä.Jotta he voivat rakentaa hyvän yhteistyöverkoston missä potilas kulloinkin sijaitseekin on heillä oltava myös vastuu ja valtakunnallisella tasolla lainsäädäntöteitse taattu oikeus toimia potilaan kokonaisedun hyväksi.

Suomalaisen koulun ongelmista

Lauantai 5.7.2008 klo 13.41 - Pirkko Turpeinen-Saari

Tukholmalaiset kouluaiset eivät lehtitietojen mukaan haluaisi käydä koulua Suomessa siksi, että heidän mielestään siellä on autoritaarista. Heidän mielestään ruotsalaisissa kouluissa keskustellaan.

Tämän päivän HeSan yliössä Päivi Nykyri ja Kristina Salonen päättävät koululaisten mielenterveyttä käsittelevän kirjoituksensa:" Yksilönä sosiaalisesti hyväksytyksi tuleminen on kouluyhteisön jokaisen jäsenen mielenterveyden kannalta ensiarvoisen tärkeää."

Ansiokas teksti ei hyvien periaatteiden lisäksi anna viitteitä siitä kuinka tämä hyväksytyksi tuleminen tapahtuu.

Koulukiusaamisesta on myös puhuttu lähes loputtomiin, mutta ratkaisuja etsitään säännöistä ja ongelmasta keskustelusta sen sijaan että paneuduttaisiin kouluilmapiirin kiusaamista edistävien seikkojen ennaltaehkäisyyn.

Koulua ei voida irroittaa itsekkäästä,valehtelevasta omaa etua tavoittelevasta herkkiä ja tuntevia ihmisiä polkevasta aikuisten yhteiskunnasta. Tästä johtuen myös koulu viestittää kilpailun ja menestymisen arvoja.Toistaiseksi koulu antaa myös mahdollisuuden palkita oppilaita, jotka ovat avuliaita toisia kohtaan niin stipendien jaossa kuin luokkayhteisössä, opettajien luonteenlaadusta riippuen.

Eläytymistä ja toisen asemaan asettumista ei voi opettaa oppiaineena vaan sen voi omaksua vain elämällä. Suomalaisissa kouluissa koulujärjestelmänä ei ole vielä aloitettu sitä työtä, mikä loisi edellytykset hyvälle kouluilmapiirille.Ainoa keino on auttaa lapsia ja nuoria keskustelemaan aikuisen johdolla kokemuksistaan ja tunteistaan.Koululla on kaikki mahdollisuudet kehittää järjestelmä, jossa lapset jaetaan n 10 lapsen tai nuoren säännöllisesti viikottain kokoontuviin ryhmiin, jotka aikuisen johdolla saavat mahdollisuuden käsitellä tiedon ja tunteen tasolla vapaasti ajatuksistaan ja mielipiteistään. Tällainen ryhmätoiminta lievittää luokattomuuden aiheuttaman irrallisuuden tunteen mahdollista kehittymistä.Jokainen voi vähitellen tuntea olevansa arvostettu ja paine kahinoihin ja kiusaamisiin vähenee.Keskinäinen auttaminen tulee mahdolliseksi pelkän kilpailun sijasta.

Opettajien ammattijärjestö teki vuosikymmeniä sitten karhunpalveluksen kaikille Suomen lapsille julistamalla että " Opettaja opettaa ja koti kasvattaa" Opettajien palkkaus hienosäädettiin entistä enemmän eräänlaiseksi opetussuoriteautomaatiksi kokonaisvaltaisen lasten kasvatus ja opetustapahtuman sijasta.

Osa opettajista saattaa tuntea, että enhän minä ole mikään psykologi enkä siksi voi vetää jotakin lasten ryhmäprosessia.Siihen voi vain todeta, että äidiksi ja isäksi joutuu täysin ilman koulutusta ja oman perheryhmän kanssa on pärjättävä ilman mitään ulkopuolista apua.Sitäpaitsi opettajan johtamassa LUOKASSA ON JO MENEILLÄÄN HALLITSEMATON PROSESSI joka on joskus kaoottinen.

Jotta luokassa joka tapauksessa kehkeytyvä prosessi olisi positiivinen ja miellyttävä sen on saatava välineet tuohon toteuttamiseen. Luokkien tuntiohjelmaan on varattava oma paikkansa keskusteluihin.Keskustelevan opetustyylin paremmuus on selvä. Jokainen oppilaan tekemä oma oivallus jättää pysyvän jäljen hänen tietoisuuteensa.

Opettajien työnohjauksen tulisi olla itsestään selvä osa koulutyötä.Ryhmäprosessien hallinta antaa opettajalle voimia ja lisää kiinnostusta omaan työhön entistä syvemmällä tavalla.

Kokeilimme Helsingin nuorisopsykiatran,Nuorisotoimen,Lastensuojelun ja Etu-Töölön yläasteen kanssa ryhmäjakoa, tutustumisjaksoa lukukauden alussa ja edellämainitun tapaista keskustelevuuden lisäämistä 1990 luvun lopulla. Uuden toiminnan tuomasta annista innostunut opettaja kehaisi " Voi kuinka nuo lapset ovat viisaita".

Annetaan mahdollisuus lasten viisauden tulla esiin avuksemme.

Wikipedian kummallisuuksista

Tiistai 1.7.2008 klo 22.06 - Pirkko Turpeinen-Saari

Olen kummastellut henkilötietojeni ja tuotantoni esittelyä Wikipediassa, joka on tiedosto,johon monet näyttävät luottavan ja jopa käyttävän lähteenä.

Vasta tänään havaitsin Wikipedia-keskustelusivustolla käydyn keskustelua mahdollisesta halustani unohtaa joitakin osia elämänhistoriastani.

Olen tässä blogissani esitellyt itseni ja poliittisen historiani ja sitoumukseni.Varmastikin olen siinä paras asiantuntija. Minulla ei ole mitään syytä unohtaa tai peitellä menneisyyttäni. Jos ihminen tai yhteiskunta ei käsittele menneisyyttään joutuu toistamaan virheitään.En ole toiminut epädemokraattisesti enkä ole hylännyt sitä käsitystäni, että ihmisyhteisössä olisi parasta, että kultakin yksilöltä edellytettäisiin hänen kykyjensä mukaista panosta ja annettaisiin hänelle hänen tarpeidensa mukaan. Siten esimerkiksi kehitysvammaiselta aikuiselta odotetaan vain hänen kykyjensä mukaista panosta ja annetaan hänen tarpeitaan tyydyttävä anti.Allekirjoitan edelleen tämän kommunistisen manifestin ilmaiseman periaatteen.

Maailmankuvani kehityksen kautta käsitän, että ihmisten enemmistö on menettänyt kykynsä tuntea empatiaa toisia ihmisiä kohtaan. Sen seurauksena on turvallisuudentunteen perustuminen valtaan ja vallankäyttöön. Yksipuolinen, tarkoitushakuinen tiedonvälitys on juuri pyrkimystä käyttää valtaa.

Kun Wikipedia mainitsee kirjoistani kaksi, se unohtaa kolme. Urho Kekkosta käsittelevän Suuri yksinäinen-kirjani kohdalla saa viitauksen HeSa:n Irma Stenbäckin tekstiin, joka ei ole kirja-arvio vaan hyökkäys minua kohtaan. Se kertoo Irma Stenbäckistä mutta ei minusta eikä kirjastani. Kirjani ei nimittäin kerro Urho Kekkosen naissuhteista, niinkuin Stenbäck kirjoittaa vaan siitä kuinka Urho Kekkonen pystyi murtamaan nuoruuden yhteiskunnalliset käsityksensä ja tavoittamaan jatkuvasti syvenevän luovan prosessin, jonka seurauksena hän mm käsitti, että kansakuntana Suomen edun toteutumisen edellytys on se, että muutkin kansakunnat voivat hyvin. Hänestä kasvoi rauhaan ja yhteistyöhön pyrkivä suurmies.Ihmisen kypsymiseen vaikuttavat ne tärkeimmät ihmissuhteet joiden varassa kukin elää.Urho Kekkosen kehitykseen vaikuttaneet merkitykselliset henkilöt olivat naisia.

Wikipedia mainitsee kolme puolisoani. Wikipedian keskusteluosiossa arvellaan minun halunneen joko unohtaa tai muuttaa jotakin heissä. Se tuntuu absurdilta. Minun mielestäni olisi ollut asiallista mainita kaikkien kohdalla heidän ammattinsa. Jouko Kajanoja on ekonomi ja valtiotieteiden tohtori. Mauno Saari vuorostaan on kirjailija.Hän on ollut myös mm Suomen Kuvalehden ja Uuden Suomen päätoimittaja, mutta siitä on aikaa. Kirjailija hän on ollut aina.

Omista ansioistani arvostan itse luovan kasvun teoriaani ja siihen perustuvaa psykiatrisen hoitoyhteisön kehittämistä 25 vuoden ajan nuoria lämpimästi ja antaumuksella hoitavaksi työyhteisöksi. Viimeksi kuukausi sitten olin Barcelonassa kutsuttuna puhumaan näistä molemmista aiheista.Kirjastani Inhimillinen kasvu ja Yhteisö v.1978 ja 1979 lähtien olen jatkuvasti kirjoittanut näistä aiheista. Kirja Urho Kekkosesta oli tämän teeman sovellutus.

Suhtaudun Wikipedian valikoivuuteen suurella huolella, enkä käytä sitä muuta kuin täydentämään tietojani eräänä vaihtoehtona.

Eduskunta ja Helsingin kaupunginvaltuusto

Lauantai 21.6.2008 klo 17.22 - Pirkko Turpeinen-Saari

Palattuani Yhdysvalloista aloin kierrellä eri puolilla Suomea pyydettynä puhumaan nuorten huumeongelmasta. Olin julkaissut alalta tutkimuksia ja kirjoittanut toisen tekijän kanssa kirjan " Huumeet" WSOY,josta otettiin nopeasti toinen painos. Osallistuin myös Helsingissä koululaisten omaan ennaltaehkäisevään kampanjaan nimeltä "Ihminen puhtaaksi,aineet pois" jonka ansiosta kahden vuoden aikana 1000 oppilasta oli perehtynyt syvällisesti ongelmaan.Kirjoitettuani kirjan "Inhimillinen kasvu ja yhteisö" kiertelin vuorostaan puhumassa autoritaarisen kasvatuksen ja luovan yhteistyön eroista ja merkityksestä yhteiskunnassa. Mukanani oli usein elokuva, jossa osoitettiin,että biologisesti vihan tunteen vallassa ei voi oppia mitään.

Nämä esiintymiset olivat tehneet minut tunnetuksi, josta syystä SKDL pyysi minua kansanedustajaehdokkaaksi v 1983 vaaleihin. Jostakin syystä he pyysivät minua asettumaan ehdokkaaksi Uudenmaan vaalipiiriin vaikka oli helsinkiläinen. Tulin valituksi ja työskentelin lakivaliokunnassa ja suuressa valiokunnassa. Pohjoismaiden neuvostossa olin kulttuurivaliokunnan jäsen.Keskeisin oppini oli se kuinka valtaa käytetään. Pohjoismaiden ministerineuvoston suhde Suomen hallitukseen ja hallituksen suhde eduskuntaan ja kansaan oli käänteinen. Ei vallankäytössä ole kysymys kansalaisten edun toteuttamisesta vaan vallan ylläpitämisestä.

Toinen oppini oli se kuinka minuun alettiin suhtautua viitekehykseni edustajana eikä minuna niinkuin silloin tapahtui kun olin asiantuntija.Koska olen tottunut työskentelemään hyvin haavoittuvien,psykoottisten ihmisten kanssa olen hyvin avoin vuorovaikutukselle mutta en suojaudu myöskään vallankäytöltä. Huomasin tarkkailevani uteliaana mitä ihmiset minulla tekevät.Tuo henkilökohtainen vallankäytön kohteena oleminen on opettavaista mutta raskasta.

Vuonna 1984 minut valittiin Helsingin valtuustoon. Kansandemokraattisen liikkeen ja kommunistisen puolueen hajottua siirryin sosialidemokraattien valtuustoryhmään ja SDP:n jäseneksi.

Lainsäädäntötyö voisi olla mielenkiintoista, jos lait olisivat sisällöltään prosesseja. Jos edellytykset, mahdollisuudet ja seuraamukset olisivat vuorovaikutuksessa keskenään. Nyt lait ovat kuitenkin mekaanisia ja jo syntyessään vanhanaikaisia. Ne edustavat kunkin hetkisen eduskunnan tietoisuuden tasoa. Viittaan kirjoissani hollantilaiseen kriminologian professoriin Louk Hulsmanniin, jonka mielestä koko rikosseuraamusjärjestelmä tulisi poistaa sen vuoksi, että rangaistusseuraamus järjestelmän piiriin tulee hyvin pieni osa rikoksia tehneistä ja usein vain kouluttamattomimmat ja avuttomimmat joutuvat vankiloihin.Siinä mielessä nykyisen oikeusministeri Tuija Braxin valmistelema lakiehdotus sakkovankeuden poistamisesta on oikeansuuntainen.

Tyypillinen esimerkki huonosta laista on Ranskan laki, joka edellyttää kouluissa opetettavan siirtomaa-aika myönteisenä. Omana lakivaliokunta-aikanani optiolaki oli esimerkki yhtä huonosta laista. Siinä tietoisesti järjestettiin varakkaille mahdollisuus hyötyä lain porsaanreijistä,jotka reijät poistettiin vasta 10v myöhemmin kohtuuttomina.Valiokuntatyöskentelyn aikana edustajat erottuivat toisistaan sen suhteen ketkä olivat puhtaasti ns vallan puolella ja ne, joilla oli kyky eläytyä tavallisten kansalaisten asemaan.Puoluejako ei aina ollut selvä vaikka yllättävän hyvin kyky eläytyä kansalaisten tarpeisiin heijasti edustajan edustaman puolueen ideologiaa.

Kaupunginvaltuustossa on tavallisempaa kuin eduskunnassa, että toisiin puolueisiin kuuluvien valtuutettujen kanssa voi keskustella eduskuntaa syvällisemin.

yhteiskuntapoliittinen vaikuttaminen

Keskiviikko 18.6.2008 klo 18.21 - Pirkko Turpeinen-Saari

Perheen perustaminen ja työhön valmentautuminen tieteellisen tutkimustyön lisäksi veivät huomioni täysin -60 luvulla. Psykiatrin koulutusvaiheen jälkeen valitsin työn Helsingin lastensuojeluviraston sosiaalilääkärintoimiston psykiatrina.Toimin seitsemän eri nuorisokodin neuvottelevana psykiatrina. Nuorten kohtalot, perheiden vaikeudet ja työtovereiden opetukset pakottivat oivaltamaan yhteiskunnallisen tasa-arvon puutteen merkityksen yksilöiden kohtaloissa. Kuulin potilailta ensi kertaa sisällissodan punaisten perheiden kohtaloista, siitä kuinka tuo surematon suru ja oikeudettomuuden kokemisen vaikutukset periytyvät sukupolvesta toiseen.Meidän oppikouluaikana koko 1900-luvun historia jätettiin opettamatta opettaja sanoi aiheen olevan liian vaikean ja että siitähän tulisi vain yksi kysymys ylioppilaskirjoituksissa. Niin olin jäänyt  liian tietämättömäksi. Tuon tietämättömyyden seurauksena koin nyt voimakasta myötätuntoa näitä sukupolvien taakan kantajia kohtaan.

Lastensuojeluvirastoon oli perustettu VALAS niminen yhteenliittymä, joka tarkoitti vasemmistolaisia lastensuojelutyöntekijöitä.Liityin joukkoon mukaan ja kokoonnuimme usein varsinkin ennen tärkeitä lastensuojelulautakunnan kokouksia miettimään minkälaiset päätökset auttaisivat parhaiten asiakasperheitämme. Lähes samaan aikaan liityin YPSY:n yhteiskuntapoliittisen sos.dem. yhdistyksen kannattajajäseneksi.Sosialidemokraatit ja SKDL pyysivät minua asettumaan ehdokkaaksi kunnallisvaaleihin. En ollut halukas vielä silloin olinhan lääkäriliiton hallituksessa.Vaalien jälkeen molemmat puolueet sopivat, että sopisin lastensuojelulautakunnan puheenjohtajaksi. Olin tuolloin siirtynyt virkaani nuorisopsykiatrian vastuulääkärinä ja koin lastensuojelutyön seuraamisen puheenjohtajan paikalta sopivan hyvin täydentämään kuvaani nuorten elämästä.

Lue lisää »

Kirjoitan aluksi kuka olen

Sunnuntai 8.6.2008 klo 22.13 - Pirkko Turpeinen-Saari

Asuin varhaislapsuuteni Helsingin Marjaniemessä. Neljäkymmentäluvulla kantakaupungista Kulosaareen tultiin puusiltaa pitkin.Keskellä siltaa autojen oli maksettava siltamaksu.Kulosaaren sillan itäpuolella oli yksi ainoa kerrostalo; Henrik Tikkasen kirjasta Kulosaarentie 8 kuuluisaksi tullut rakennus.

Tuon kerrostalon joistakin huoneistoista oli tehty luokkahuoneita oppikoulua varten. Tuossa Kulosaaren yhteiskoulussa kävin alaluokat kunnes Porvoontien varteen rakennettiin Jorma Järven suunnittelema tiilinen uusi koulurakennus jossa kävin viimeiset luokat.

Kouluni aloitin kuitenkin Laajasalon sillan pielessä olleessa kansakoulussa.Koulumatka oli pitkä.Muistan kun ensimmäisenä koulupäivänäni talvipakkasella (kävin ensimmäistä luokkaa vain puoli vuotta) kerran tunnissa kulkeva linja-auto oli juuri ohittanut Porvoontien varressa olevan pysäkin, johon olimme luokkatovereitteni kanssa kävelleet kilometrin verran koululta.Päätin kuusi vuotiaan varmuudella, että minähän en jää tunniksi tähän odottamaan seuraavaa bussia kuten toverini vaan minä kävelen kotiin (Marjaniemeen 6-7km)Niin tein ja vain kilometri määränpäästä seuraava bussi porhalsi ohitseni ja kävelin lopunkin matkan talvipimeässä kotiin saakka.

Marjaniemi oli rauhallista omakoti ja kesähuvila-asutusta. Kesät kuluivat kavereiden kanssa pääasiassa vedessä. Sisarukseni ja ikätoverimme kuuluivat Marjaniemen Melojiin ja Marjaniemen uimareihin.Näiden seurojen järjestämissä harjoituksissa, leireissä ja muuten vaan ajanvietossa vedessä tai rannalla vietimme aikaamme.

Naapuruston lasten kanssa pelasimme pesäpalloa, kävelimme puujaloilla ja kaikkein eniten hyppäsimme Harjutiellä, nykyisellä Puolaharjulla korkeutta.Mustosen Ali-setä oli tehnyt sekä puujalat että korkeushyppytelineet ja niistä oli iloa monena vuonna.

Luulen, että minulla on Helsinki verissä. Tämä tuli mieleeni juuri nyt tätä kirjoittaessa.Kerran kansanedustajana ollessani pidin alustusta pienessä tuvassa Inarin seudulla. Tapanani oli pitää alustusta samalla kysellen kuulijoiden kokemuksia. Suurin osa tuvassa olijoista oli innostuneesti mukana. Kuitenkin perimmäisen nurkkapöydän ympärillä istui neljä miestä, jotka eivät olleet puhuneet sanaakaan. Menin heidän luokseen ja kysyin heidän mielipidettään yhteiskunnan ja ammattirakenteen muutoksiin liittyvistä asoista. "Meillä on vielä metsä verissä" sanoi eräs tarkoittaen heidän elannonhankintaansa pyyntikulttuurin puitteissa.

Lapsuudessani vanhempani olivat lääkäreitä ja tutkijoita. Tieteellisyys oli tärkeätä.Vanhempani olivat kolmekymmentä luvulla 2v Yhdysvalloissa tekemässä tutkimustyötä.Siltä ajalta jäi monia elämänikäisiä ystävyyksiä.Äitini toimi naislääkäreissä,tieteellisissä yhdistyksissä mutta ennen kaikkea hän luki kaunokirjallisuutta. Vanhemmiten hän osallistui entistä enemmän myös yhteiskunnallisiin asioihin ja toimi pitkään mm Helsingin terveyslautakunnan puheenjohtajana ja valtuutettuna.Kirjallinen harrastus jatkui hänen kuolemaansa saakka ja 95 vuotiaalle elämän viimeinen kaunokirja oli Banville:Eclipse englanninkielellä.Tätä kirjaa hän suositteli kaikille

Isäni toimi ravitsemustieteen asiantuntijana tehtyään tutkimukset suomalaisesta kansanravitsemuksesta ja sen vaikutuksesta mm sydäntauteihin. Hän aloitti tyydyttyneiden rasvojen , suolan ja lihavuuden kritisoinnin jo -50 luvulla ja kehitti pehmeän ns jääkaappimargariinin. Hän kehoitti käyttämän öljyjä ravinnossa. Tilasimme Marjaniemen Elannon myymälään päivittäin 5l kuorittua maitoa.Pienempää määrää ei voinut tilata.Kun kerran taas hain tätä terveellistä juomaa 5 l maitokannulla kaupasta,myymälässä ollut rouva kysyi, että oletteko te köyhiä kun te juotte kuorittua maitoa.

Työuransa professorina ja sisätautilääkärinä päätyttyä isäni toimi mm kaupunginosa yhdistyksensä puheenjohtajana ja seurasi aktiivisesti yhteiskunnallisia asioita.

Oma osallistumiseni yhteisiin asioihin alkoi koulussa. Olin kouluni ensimmäinen naispuolinen teinikunnan puheenjohtaja.Osallistuin koulun lehden tekemiseen ja Teinijuna järjestelyihin, jossa kokonainen junallinen helsinkiläisiä koululaisia matkasi viikoksi Rovaniemelle. Juna seisoi asemalla tuon viikon ja paikkakuntalaisten koululaisten kanssa oli järjestetty monenlaista yhteistä toimintaa. Osallistuin ohjelmaan kuuluviin hiihtokilpailuihin Ounasvaaran rinteillä ja tulin toiseksi.

Lue lisää »