Suomen historian vaietut vuodet

Torstai 20.11.2008 klo 13.37 - Pirkko Turpeinen - Saari

Tasavallan presidentti järjesti 19.11. 2008 Linnassa panelikeskustelun Suomen historian vaietuista vuosista.Televisionauhoituksessa nousivat esiin sisällissota ja jatkosota.

Keskustelussa ilmenivät paljaalla tavalla historioitsijoiden erot. Takertuminen omaan ideologiaan ja sen pohjalta huikeisiin yleistyksiin. Psykiatri havaitsi myös ahdistuksen. Osalle puhujista oman tietoisuuden horjuminen mutta vaikeus myöntää muuttumisen tarvetta oli käsin kosketeltavaa.

Urho Kekkosen tunnuksena oli tosiasioiden myöntämisen välttämättömyys kaiken toiminnan perustana.Hän jos kukaan kehittyi sotaisasta "ryssien" tuhoajasta ( "ei haittaa vaikka Moskova ja Leningrad hävitetään maan tasalle , itsepähän ryssä on kaulavillansa kehrännyt") inhimillisyyden, yhteistyön ja kaikkien kansojen arvokkuuden tukijaksi.

Presidentin keskustelussa huikeimman yleistyksen esitti historioitsija Martti Häikiö: sisällissota oli demareiden syy.Hävisivät vaalit ja aloittivat sodan. Ohto Mannisen päätelmät Neuvostoliiton tosiasiallisesta sodasta Suomea vastaan olivat yhtä huikeita.

Kaikilla tutkijoilla on käytössään eduskunnan pöytäkirjat vuodelta 1917. Kaikki tietävät suomalaisten poliitikkojen suhteet Saksaan ja sen, että paitsi, että Saksa ja Venäjä olivat sodassa, Suomi oli Venäjän autonominen osa.Jääkärit olivat antaneet uskollisuuden valan Saksalle.Mannerheim tsaarille.

Valtalailla eduskunta oli julistanut itsensä ylimmäksi päättäväksi elimeksi. Porvariston vehkeily väliaikaisen hallituksen kanssa aiheutti sen, että eduskunta laittomasti hajotettiin.Pula koetteli Suomea, köyhillä oli nälkä.Varakkaat varastoivat keinottelumielessä ruokaa.Kunnallista äänioikeutta ei työläisillä ollut, palkat laskivat ja perheitä oli lähes mahdotonta elättää.Köyhimmillä ei ollut myöskään valtiollista äänioikeutta.

Kuinka demokraattista oli kutsua saksalaiset sotajoukot Suomeen ja antaa heidän miehittää meitä vuoden 1918 lopulle saakka sekä kutsua Suomelle saksalainen kuningas!

Kaksikymmentäluku ja kolmekymmentäluku sisällissodan tosiasiallisena jatkumona vaatii paljon keskustelua.Valkoiset lesket saivat valtion eläkkeen, punaiset eivät.Joutuessaan turvautumaan köyhäinapuun he menettivät myös äänioikeuden.Jos 27 hengen eduskuntaryhmä pannaan vankilaan ,voiko maata kutsua demokratiaksi ja oikeusvaltioksi?

Kolmekymmentäluvun henkinen ja juridinen kehitys loi pohjan kansallissosialistiselle ajattelulle myös meillä.Kommunistien ajojahti oli laillistettua "kansanhuvia".Ryssittely ja neuvostoliittolaisten pitäminen alempiarvoisena rotuna tuli sallituksi.Suhde kansallissosialistiseen Saksaan oli kansalaistenkin tasolla tiivistä. Kouluissa saksalaiset Hitler-jugedin jäsenet olivat vaihto-oppilaina.

Lue lisää »

Suuri kasvatuskeskustelu

Keskiviikko 19.11.2008 klo 11.15 - Pirkko Turpeinen-Saari

TV 2:n 18.11.2008 suuressa kasvatuskeskustelussa nousi jälleen kaipuu ruumiilliseen kuritukseen. Pakolla ja kontrollilla nuorten järjestykseen saattamiseen.

Poliisin tytär, nuori, esitti parhaat mielipiteet yhdessä MLL:n Mirjam Kallandin kanssa.

Lapsen ja nuoren "kurinalainen" käyttäytyminen syntyy koko elämän jatkuvasta turvallisesta vuorovaikutuksesta joka on hellyyttä, kiinnostusta, keskusteluja ja aikuisen ja lapsen yhteistä läsnäoloa.

Tiedetään, että yhteiskunta on rajusti kehittynyt yhä eriarvoisemmaksi. Köyhien ja rikkaiden välinen kuilu on kasvanut. Aikuisten maailma on yhä itsekeskeisempi. Osa aikuisista ja valtio hyötyvät rahapeleistä, alkoholinkäytöstä ja toisten taloudellisesta hyväksikäytöstä. Monet työntekijät tuntevat työelämän pakkona ja puristavana kilpailuna. Vanhemmat eivät kotona enään jaksa rakentaa myönteistä ilmapiiriä ellei siihen ole sisäistä tarvetta jo oman kehityksen kuluessa syntynyt.

Lapsen ja nuoren rakkauden ja läsnäolon tarve aikuisen ja ikätovereiden kanssa voi muodostua myös tarhassa, koulussa, naapureiden kanssa. Tarhan aikuisten ja koulun opettajien tulisi koulutuksensa ja tietoisuutensa varassa kyetä kannattelemaan lapsia ja nuoria myös silloin kun vanhemmat ovat liian lujilla.

Oikeus poistaa nuori luokasta fyysistä voimaa käyttäen on ongelma.Onko luokan yhteisen ilmapiirin kehittämiseksi tehty riittävästi ennenkuin joudutaan poistotilanteeseen.

Kasvatuskeskustelu ohitti lasten ja nuorten keskeisen elämänpiirin;koulun. Jos systemaattinen, säännöllisten pienryhmässä tapahtuvien keskustelujen avulla synnytettävä kouluilmapiirin kehittäminen edelleen laiminlyödään, ei ole odotettavissa parannusta sen enempää lasten ja nuorten kuin aikuistenkaan hyvinvointiin, ovat aikuiset sitten opettajia, vanhempia tai muita kansalaisia.

Pahuus ja terveydenhuolto

Tiistai 18.11.2008 klo 11.54 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomessa vaietaan järjestelmien pahuudesta. Suomalaista terveydenhuoltoa vaivaa byrokratia ja piittaamattomuus.Pahuus heijastetaan mieluummin yksilössä olevaksi synnynnäiseksi pahuudeksi.

Suomalaisen terveydenhuollon pahuuden eräs ilmentymä on psykiatristen potilaiden, herkkien ihmisten, kohtelu. Harvassa maassa käytetään niin paljon pakottamista, pakolla sitomista ( lepositeisiin asettamista- "lepositeet" mikä sana?)kuin meillä. Kun Suomen lääkärilehti julkaisi Suomen alueittaiset erot liittyen leposide-eristysten määrään se jätti häveliäästi mainitsematta alueet nimeltä.

Psykiatrisen hoitoyhteisön voisi kehittää luovaksi humaaniksi yhteisöksi. Tästä minulla on kokemusta. Sen humaanin yhteisön voi myös muutamassa vuodessa tuhota. Senkin olen nähnyt tapahtuvan.

Edellisessä kirjoituksessani mainitsemani humaani Birminghamin sairaala on poikkeus brittiläisessäkin maailmassa, mutta se on mahdollinen.Työilmapiirin kehittäminen edellyttää syvää humanismin kokemusta ja sen laajentamista yhteisöön.Kehittäminen vaatii aikaa ja yhteisön jokaisen jäsenen hyväksymistä ja henkisen kasvun vaalimista.

Kun hoitavan henkilön merkityksellisyys kiteytyy siihen, että hän vaatii potilasta ottamaan jonotusnumeron tyhjässä odotussalissa ei liene ihme, että tavallinen kansalainen haluaa yksityistä palvelua  siis ainakin toivoa muutoksesta, jonka avulla siintäisi hitunen ihmisarvoa.

Ihmisen pahuudelleko ei voi mitään??

Maanantai 17.11.2008 klo 11.44 - Pirkko Turpeinen-Saari

Helsingin Sanomat kunnostautui 16.11.2008 kolmessa artikkelissaan propagoimaan itselleen tyypillisellä tavalla propagandaa ihmisen pahuudesta ja hyvyyden sairaudesta tai patologisuudesta.

NATO artikkelissa prof Antolan suulla sotilasliitton pelosta tehtiin vähintäänkin sairaus kun ihmisten tappamisen harjoittelun ja itse tappamisen tulisi kuulua sairauksien piiriin.Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen ja kansakunta kykenee ratkaisemaan ja ennaltaehkäisemään ongelmia pitkäjänteisellä yhteistyöllä ja halulla nähdä myös kumppanien tarpeet ja näkökulmat.

Hämmästyin myös Eila Sailaksen ja Jari Ehrnrootin kantoja voimattomuudesta pahuuden edessä. Monet psykiatrit tuntevat Birminghamin sairaalassa hoidettavien tappajien hoito-ohjelman.Päinvastoin kuin Suomessa tappoihin syyllistyneet henkilöt hoidetaan vain lyhyen hoitojakson sairaalassa, lopun avohoidossa työnsä ja läheistensä parissa. Henkilökunta ja "potilaat" ovat siviilivaatteissa, syövät samassa ruokasalissa. Hoitokuukausien tavoitteena on opettaa "tappajille" se mielen prosessi, joka johtaa ahdistuksen tunteesta toimintaan, joka voi olla väkivaltaa. Ahdistuksen noustessa lähelle toimintaa pienet hennot hoitajat lähestyvät potilasta rauhoittaen " ei hätää", " älä pelkää" kommentein ja he auttavat potilaan lepäämään jännittyneisyydestään.

Kuinka paljon Jokelan surmaajaa Pekka-Eric Auvista olisikaan auttanut, jos koulussa olisi ollut esim. Yhteiskunnalinen keskustelukerho, jossa hänen laajaa lukeneisuuttaan olisi

Lue lisää »

Kansallisteatterin "Tuntematon sotilas"

Torstai 13.11.2008 klo 16.53 - Pirkko Turpeinen - Saari

Ensimmäiset viisi - kymmenen minuuttia vaikuttivat minuun eniten. Virallisen "Suomi-kuvan" vastapainona nähtiin kehystettynä "hajanainen, ahdistunut, eksyksissä oleva Suomi-riepu" Tuon kuvan näyttelijäsuoritus- kuka näyttelijä sitten olikin- oli erinomainen.

Näytelmästä nauttiminen ei edellyttänyt Väinö Linnan teoksen tuntemista. Viestit kulkivat suoraan alitajuntaan.Nykypäivä nousi menneen lomaan vaikuttavasti. Suomalaisten asenteiden venäläisvastaisuus johdetaan viholliskuvista, jotka sukupolvi toisensa jälkeen omaksuu lähes äidinmaidossa.Se, että tappamisen kohde on Ihminen vaikka toimintaa kutsutaan sodaksi tulee katsojalle selväksi.

Mitä luovasta kokemuksesta jäi seuraavan päivän mietteisiin? Ensiksikin se kuinka vanhanaikaiselta Väinö Linnan teos ja Edvin Laineen elokuva tuntuvatkaan.Saksalaisten puuttuminen kokonaiskuvasta tuntuu tänä päivänä oudolta. Niin paljon on viime aikoina tutkimuksessa ja kirjallisuudessa Saksan ja Suomen yhteistyö saanut tilaa ja valaistusta.

Siitä ajatukset johtivat sisällissotaan.Kuinka yksipuolinen kuva siitäkin on edelleen olemassa.Saksalaiset ja venäläiset rajataan usein ulkopuolelle. Venäläisiähän oli sekä Mannerheimin leivissä, että punaisten joukoissa.Tsaarin kannattajat olivat valkoisia ja työläisiä sympatisoivat tukivat punaisia.Saksalaiset ratkaisivat sodan Mannerheimin eduksi ja käytännössä läsnäolollaan estivät todellisen Suomen itsenäisyyden vuoden 1918 lopulle saakka.

Luovat esitykset ovat harvinaisia.Vastaanottava yleisö tuntee muuttuvansa ja avautuu.Tällainen oli Kristian Smedsin ohjaama Tuntematon sotilas.Kiitos siitä!

Pääministeri Vanhanen Georgian asialla?

Lauantai 8.11.2008 klo 18.00 - Pirkko Turpeinen-Saari

Ensimmäisessä kommentissaan Georgian tapahtumiin Pekingistä käsin Vanhanen totesi Georgian toimineen provosoituna. Niin ETYJ, Suomen pääministeri kuin EU:kin ovat julistaneet päätelmänsä tietämättä totuutta siitä mitä Tsinvalissa tapahtui.

Näin lokakuun alkupuolella venäläiseltä TV kanavalta Venäjän Eurooppasuhteita tuntevan venäläisen professorin haastattelun. Hän piti valitettavana sitä kuinka EU nyt ilmoittaa tutkivansa mitä Georgian sodassa oikestaan tapahtui kun se jo välittömästi tapahtumien aikana julisti tuomionsa ja kannanottonsa tutkimatta.

EU:ssa voimakkaat ennakkokäsitykset estävät Venäjä-suhteissa asioiden asiallisen ja tasapuolisen käsittelyn.

Viime päivinä suomalaisissa sanomalehdissä on näkynyt pienehköjä juttuja BBC: hin ja New York Timesiin viitaten, joissa ETYJ:in tarkkailijoiden todistuksiin viitaten todetaan, että mitään provosoivaa tykistötulta ei ollut kuultavissa tulitauon julistamisen jälkeen.

Pääministeri Vanhanen ja ETYJ:n puheenjohtaja Stubb ovat ilmeisesti omaksuneet tietonsa Georgian presidentin Saakashvilin toimesta.Koko "läntisen maailman" mielipide on muokkautunut tarkoitushakuisen väärän informaation ja mainoskampanjan pohjalle.

Kuinka voimme luottaa, että turvallisuuspolitiikka ja ulkopolitiikka EU:ssa olisi luotettavalla pohjalla, jos se ei pohjaudu tosiasioihin ja, että silloinkin kun suomalaisilla olisi esim ETYJ:n puheenjohtajuuden perusteella enemmän painoarvoa, Suomi itse johtaa muita harhaan.

Vastuu nuorten hoidosta ei ole vanhemmilla vaan psykiatrisella hoitojärjestelmällä

Keskiviikko 5.11.2008 klo 21.23 - Pirkko Turpeinen-Saari

MTV 3 esitti 5. 11. 2008 ansiokkaan "45 minuuttia" ohjelman, jossa haastateltiin Jokelan koulusurman tehneen nuoren vanhempia. Sen jälkeen prof. Jouko Lönnqvistiä haastateltiin psykiatrian asiantuntijana ja kuultiin ministeri Paula Risikkoa ja kouluissa toimivia psykiatrisia erikoissairaanhoitajia.

Oli järkyttävää havaita kuinka prof. Lönnqvist työnsi vastuuta vanhemmille nuoren hoitoon saattamisesta vaikka nuoren vanhemmat olivat juuri kuvanneet kuinka mahdotonta oli saada lääkäriä lähettämään heidän poikaansa nuorisopsykiatriseen arvioon.

Olen aikaisemmissakin blogeissani todennut, että Suomen nuorisopsykiatrinen hoitojärjestelmä on organisaatioltaan täysin hakoteillä.Jokaisen nuorisopsykiatrisen poliklinikan tulisi toimia matalan kynnyksen periaatteella. Nuoren on päästävä samana päivänä hoitoon, ei viikon tai kuukauden kuluttua puhumattakaan kolmesta kuukaudesta kuten viralliset hoitosuositukset nyt sallivat tapahtuvan.

Ministeri Risikko on aivan oikeassa siinä, että raha ei ratkaise. Tehottomaan hoitojärjestelmään on jo nyt syydetty aivan liikaa rahaa ja voidaan syytää kuinka paljon lisää tahansa ilman, että saadaan parannusta aikaan.

Harvaan asutuilla seuduilla ei jo matkojen takia pystytä tarjoamaan nuorisopsykiatrisia palveluja. Sen vuoksi tärkeintä on kiinnittää huomiota opettajiin ja heidän työnohjaukseensa.Jos opettajat saavat lukujärjestyksessä jokaiselle lapsiryhmälle säännöllisen keskusteluajan, jossa lapset ja nuoret voivat puhua tunteistaan ja kokemuksistaan rakennetaan ystävyyssuhteita, jotka takaavat, että yksikään lapsi tai nuori ei jää yksin ryhmän ulkopuolelle.

Lue lisää »

Helsingin homekoulut ja ajalle tyypillinen välinpitämättömyys

Lauantai 1.11.2008 klo 9.05 - Pirkko Turpeinen-Saari

Soitin eräässä asiassa lapsenlapseni opettajalle. Hän mainitsi ikäänkuin sivulauseessa ehtivänsä rauhassa puhua koska on homeoireiden vuoksi sairaslomalla. Oireet tulevat vakavina aika ajoin, jolloin kuumepiikin vuoksi joutuu jäämään sairaslomalle. Sen jälkeen tuli mieleeni, että lapsenlapsellanikin on usein aivan lyhyitä selittämättömiä kuumeita.

Koulussa on todettu homeongelma, joka on ilmeisesti jatkunut pitkään. Jo keväällä odotin, että koulutoiminta järjestettäisiin pikavauhtia tilapäistiloissa. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut.

Sadat lapset, opettajien tavoin keräävät kroonisen tautitaustan itselleen voimatta tehdä mitään. Sen lisäksi lapset väsyvät ja oppiminen vaikeutuu kun hengitysilman laatu on huono.

Minusta näyttää siltä, että Helsingin koulujen ongelmien ratkaisujärjestys heijastelee vallitsevia arvoja. Jos asiat priorisoitaisiin inhimillisyyden näkökulmasta, lasten ja nuorten fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi olisivat ensisijaisia. Kauniisti sisustetut viihtyisät koulut, joissa opettajista pidettäisiin työnohjauksella hyvää huolta loisi lasten ja nuorten terveydelle ja mielenterveydelle olosuhteet, jotka eivät tuottaisi asiakkaita terveydenhoitajille ja lääkäreille.

Itse kävin koulua tiloissa, jotka koostuivat tavallisen kerrostalon huoneistoista. Voimistelusalina ja juhlasalina toimi puuparakki. En usko, että nykyvanhemmatkaan nyrpistäisivät nenäänsä lastensa koulun vaatimattomille puitteille, jos vain tietävät lasten ja opettajien terveydestä pidettävän huolta.

Tuomioja nosti peilin puolueen eteen

Torstai 30.10.2008 klo 8.39 - Pirkko Turpeinen-Saari

Eräät sosialidemokraatit ovat paheksuneet kansanedustaja Erkki Tuomiojaa siitä, että hän on omassa blogissaan ilmaissut mielipiteensa puolueensa ja sen puheenjohtajan kunnallisvaalikampanjasta. Hän ei siis jakanut käsitystään STT:lle vaan harrasti yksinpuhelua, jonka sisällöstä kukin aktiivinen utelias saattoi tietenkin ottaa selvää.

Tuomiojaa väitettiin narsistiksi, raukkamaiseksi kun ei itse osallistunut vaaleihin.

Mielestäni Tuomioja on vain nostanut peilin puolueen eteen. Hän itse tarjoutui vaivojaan säästämättä osallistumaan puheenjohtajakilpaan. Puheenjohtajakiertueeseen, jonka syvänä punaisena lankana oli estää Tuomiojan valinta, jonka molemmat edelliset puheenjohtajat julkisesti monin tavoin ja useasti ilmaisivat.

Tuomioja nauttii laajaa kannatusta. Jos SDP:n puheenjohtajavaalissa olisi käyty neuvoa-antava jäsenäänestys, voittaja olisi ollut Tuomioja.Kannatus ei rajoitu puolueen jäseniin vaan kattaa laajat kansankerrokset. Tuomiojan ei tarvitse etsiä yhteyksiä rauhanliikkeeseen, ATTACiin, muihin kansanliikkeisiin- hän on jo siellä- luontevasti ja nuorekkaasti.

Narsisti hän ei ole. Päinvastoin hienotunteisuus ja sovittelunhalu saattaa aiheuttaa jopa sen, että hänen oma mielipiteensä, solidaarisuudesta esim tasavallan presidenttiä kohtaan, voi jäädä julkisuudessa näkymättä.

Jos hän olisi puheenjohtaja, uskottavuuskriisiä ei laman aikana olisi.Hänen toiminnassaan sisältö ja aatteellisuus ovat ensisijaisia.Sitä puolueen nyt kokonaisuudessaan toivoisi hakevan.

Lue lisää »

Kunnallisvaalit 30-lukulaisittain

Tiistai 28.10.2008 klo 17.06 - Pirkko Turpeinen-Saari

Georgian sodassa Belgialainen mainostoimisto sai, ulkomaisten televisiokanavien välittämänä, sodan näyttämään iloiselta kansanjuhlalta ilmapalloineen ja ihmisketjuineen,joiden keskellä urhea presidentti Saakashvili puhuu. Hyökkääjäksi osoitettiin Venäjää, jonka kansainvälisten lakien mukaisia rauhanturvaajia Georgia oli alkanut ampua.Georgialaisia tankkeja tai pommikoneita ei näytetty.Samoin useat Jugoslavian sodan osapuolet käyttivät mainostoimistoja ja lobbaajia, jolloin musta alkoi näyttää valkoiselta.Tähän väriin EU-politiikka perustettiin

Eittämättä tämä tuli kunnallisvaalienkin aikana mieleen.Paras kampanja oli kokoomuksella.

Kolmekymmentäluvulla äärioikeisto IKL oli vallassaolijoiden suojeluksessa mutta vasemmisto sosialidemokraattien vasemmasta laidasta vasemmalle joko kielletty tai syrjitty ja lehdistö julkaisu-ja painokiellossa.Osa toimijoista vankilassa.

Parlamentaarisesti hallitun Yleisradion vaalitentit eivät näissä vaaleissa tuoneet esiin epäkohtia, koska toimittajille totuus ja valhe olivat samanarvoisia.Toimittajat eivät olleet tehneet alkeellisiakaan kotiläksyjään. Itsenäisyyspuolue ja kommunistit saivat yhden puheenvuoron jotka olivat ohjelman asiallisimmat, jonka jälkeen demari, kepu ja kokoomuslapset, joita ei mikään erottanut toisistaan, saattoivat jatkaa leikkiään hiekkalaatikolla.

Perussuomalaiset,oikeistopuolue, on lellikki, johon valtapuolueet suhtautuvat hyväntahtoisesti.Poliittisen demokratian ulkopuolelle jätetyt puolueet ja sanomalehdet toimivat ilman verovaroista otettua vaalitukea,mediapimennossa.

Lue lisää »

Ahtisaaren häpeä ja palestiinalaiset

Tiistai 28.10.2008 klo 16.47 - Pirkko Turpeinen-Saari

Englannin miehityspolitiikan ja juutalaisten aktiivisen laillisen ja laittoman maahanmuuttopolitiikan ja sodan seurauksena palestiinalaiset häädettiin kodeistaan ja ajettiin pakolaisleireihin ja maanpakoon jo 60 vuotta sitten. Siitä saakka jatkunut Palestiinan kansan syrjintä, kurjistaminen, kiduttaminen ja nöyryyttäminen on jatkunut koko maailman silmien alla. Sadat YK:n päätökset ovat edellyttäneet vähintään edes Palestiinan valtion perustamista tiettyjen jo alkuperäisesta YK:n päätöksestä lipsuttujen rajojen mukaisesti.

Nyt kun presidentti Martti Ahtisaari kertoo tuntevansa häpeää palestiinalaisten tilanteesta tekee mieli kysyä mitä presidentti teki ulkopolitiikan johtajan virassa ollessaan palestiinalaisten eteen. Mihin vetoomuksiin hän on yhtynyt, mitä tekoja tehnyt, että jonkinlainen inhimillisyys ja laillisuus kohtaisi Palestiinan kansaa.

Hiipii vain mieleen ajatus, että olisiko nyt mahtivaltioiden USA:n tai Ison Britannian politiikassa odotettavissa jokin sellainen palestiinalaisia kohtaava myönteisempi käänne, jota käännettä Ahtisaari tähänkin saakka juuri näitä suurvaltoja myötäilleenä toimijana voisi lähteä tukemaan.

Finanssikriisi ja kansallinen itsekkyys EUssa?

Lauantai 25.10.2008 klo 18.54 - Pirkko Turpeinen-Saari

Toimittaja Pauliina Pulkkinen löytää vain kansallisen itsekkyyden kielteisiä puolia Ranskan presidentti Sarkozyn kannustaessa kaikkia EU maita suojelemaan kansallisesti elintärkeitä aloja ulkopuolisilta saalistajilta.

Toimittajan haastatteleman professori Esko Antolan mukaan hallitusten välisyys entisestään kasvaa ja yhteisöllisyyden paino ja merkitys vähenee.

Lieneekö toimittaja antanut kovin yksipuolisen kuvan haastateltavan mielipiteistä vai tarkoittaako professori täyttä totta.

Millä tavalla ylikansallinen omistus yrityksissä lisää yhteisöllisyyttä EUssa?

Valtioiden omistuksen lisääntyminen antaa kullekin valtiolle luonnollisesti enemmän varmuutta ja vakautta verrattuna tilaan, jossa eri maista myös EUn ulkopuolelta tulevat omistajat ristiriitaisin ja nimenomaan itsekkäin intressein vaikuttavat yritysten toimiin. Onhan tämän mallin vaikutuksia nähty yllin kyllin.

Miten hallitusten välisyys ja yhteisöllisyys ovat vastakkaisia.Vahvat valtiot kykenevät myös yhteisöllisyyteen siten kun minä yhteisöllisyyden käsitän. Yksilötasolla taloudellisesti itsenäisten yksilöiden keskinäinen yhteistyö on taatusti tasa-arvoisempaa kuin sellaisten, joista toinen on riippuvainen esimerkiksi puolisonsa sattumanvaraisesti antamista rahavaroista.

Finanssikriisin jälkeen EU maat ovat taatusti identiteetiltään vahvempia kuin ennen sitä ja EU kokonaisuutenaan voi kehittää entistä kypsempää yhteistyötä, jos sitä vain halutaan.Toimenpiteet voivat johtaa säälimättömään ahneuteen perustuvan kuplatalouden siivoamiseen.Yhteisöllisyydenhän tulee käsittää myös EUn ulkopuolella olevat valtiot. Tämän yhteisöllisyyden kehittäminen perustuu aivan muihin toimenpiteisiin kuin mikä sisältyy nyt nähtyihin yritysten ja pankkien stabilointiin.

Haastattelupyyntö Espanjasta

Torstai 23.10.2008 klo 19.01 - Pirkko Turpeinen-Saari

Espanjassa ja Etelä-Amerikassa leviävä koulutuksen ja kasvatusalan julkaisu lähestyi eilen haastattelupyynnöllä. Olen julkaissut Espanjassa kirjan Adolescencia, creatividad y psycosis Herder editorialin kustantamana, minkä seurauksena pyyntö tuli.

Espanjaisille 10- 14 vuotiaiden itsemurhien esiintyminen tilastoissa kolmanneksi yleisimpänä kuolinsyynä on ollut yllätys. Lehti oli kiinnostunut kuulemaan mielipiteeni asiassa ja kuinka ongelmaa voisi ennaltaehkäistä.

Jo toinen kysymys liittyi Jokelan ja Kauhajoen tapauksiin. Espanjalaiset eivät tunnu voivan ymmärtää kuinka länsimaiseen sivilisaatioon kuuluvassa maassa, jossa panostetaan koulutukseen voi tapahtua tällaista "teurastusta" niinkuin toimittaja tapahtumiamme kutsui.

Suomessahan itsemurhat ovat vanha tuttu ongelma suomalaisten ollessa maapallon kärkeä mitä tilastoihin tulee.Tutkin tätä aihetta tutkijanurani ensimmäiset kymmenen vuotta. Vertailin mm Ison Britannian hienosto yliopistoja ja tavallisia "red brick"  yliopistoja. Osoittautui, että kaukana kotoa olevissa oppilaitoksissa Oxfordissa ja Cambridgessä tehtiin selvästi enemmän itsemurhia kuin niissä yliopistoissa, joissa nuoret saattoivat käydä kotoaan käsin.

Yhdysvaltojen eri valtioiden välillä oli myös eroja, joista saattoi vetää yhteyksiä ammattirakenteeseen ja tietynlaiseen staattisuuteen tai pysyvyyteen. Mm maatalousvaltaisessa Vermontissa tehtiin huomattavasti vähemmän itsemurhia kuin teollisessa naapurivaltiossa Massachusetissa.

Sosiaalisten totuttujen rakenteiden muutokset edellyttäisivät globaalisti syvällistä paneutumista uusiin korvaaviin ja luultavasti "terveempiin" rakenteisiin. Eläytyvä vuorovaikutus kasvatuksessa kotona, koulussa ja työelämässä antaisi yksilölle hyvän itsetunnon sekä muutokseen sopeutumiseksi että asioiden muuttamiseksi.

Lue lisää »

Tappaminenko normaalia?

Torstai 16.10.2008 klo 16.05 - Pirkko Turpeinen-Saari

Sveitsiläinen psykoanalyytikko Arno Gruen kuvaa kirjassaan " Insanity of normality" kuinka normaalius, joka hallitsee maailmakuvaamme on itseasiassa hyvin väkivaltaista.

Psykiatrin työssäni näin kuinka usein nuoret miehet joutuivat keskeyttämään armeijan sotilasvalan jälkeen. Valaseremoniassa miehet joutuvat ikäänkuin luovuttamaan omat arvonsa pyhitetyille isänmaan arvoille. Kyky tappaa on ensisijainen omiin vähemmän tuhoisiin arvoihin verrattuna. Tämä käsitys on opittava ulkoa ja tunnettava syyllisyyttä jos ei toimi juuri opetettujen arvojen mukaan. Viittaan aikaisempaan kirjoitukseeni pyhän ja pahan liitosta.

Jo seitsemänkymmentäluvulla Vappu ja Ilkka Taipale vaativat sotalelujen ja käsiaseiden rajoittamista median ilkkuessa. Kahdeksankymmentäluvulla eduskunta pyrki karsimaan videoväkivaltaa- median ilkkuessa.Moskovalainen kirjasto vaihtoi kirjan päivänä jokaisen lapsen tuoman sotalelun kirjaan- media vaikeni.

Presidentti George Bushin johdolla satojatuhansia viattomia tapetaan Irakissa ja Afganistanissa. Häntä pidetään mieleltään terveenä ja hänen kannanottojaan ei seurata kauhulla vaan päinvastoin mediakohulla ja suomalaiset poliitikot pyrkivät samaan kuvaan - normaalina asiana.Arno Gruen vertaa Bushin persoonallisuutta Hitlerin lapsuuden ja persoonallisuuden kehitykseen.Paljon samankaltaisuuksia.

Voidaanko yksittäisiä väkivaltaisia tapahtumia ennaltaehkäistä ilman syvää kulttuurista arvojen muutosta?

Väyrynen ja Ahtisaari

Tiistai 14.10.2008 klo 13.37 - Pirkko Turpeinen-Saari

Ihmisen henkisen kasvun edellytys on itsensä tuntemiseen ja arvostamiseen perustuva kyky eläytyä toisten tunteisiin ja todellisuuteen sekä sen pohjalta tehdä yhteistyötä, joka rakentaa yhteisöjä tuhoamisen sijaan. Itsen kehittyessä myös yhteisöt kehittyvät.

Tuntevuuteen perustuva yhteistyön rakentaminen on hidasta. Suomen ulkopolitiikassa tuon yhteistyöhön perustuvan ulkopolitiikan rakentaminen oli erityisesti Urho Kekkosen toimintatapa. Hän näki kuinka Suomen turvallisuus ja edut pohjautuvat siihen, että kaikkien muiden maiden turvallisuus ja edut otetaan huomioon.Kahdenväliset suhteet eivät riitä vaan yhteistyön täytyy koskea kaikkia maailman maita. Vallankäyttö ja väkivalta eivät tuo turvallisuutta.

Paavo Väyrynen osoittaa jälleen 12. 10. Helsingin sanomissa, että hänen suuntautumisensa on samankaltainen kuin Kekkosen linja oli.Turvallisuus ei voi pohjautua vastakkainasettelun ja liittoutumisten politiikkaan. Viisaat eivät aina ole enemmistössä maailmassa mutta Suomessa kansa on tähän saakka ollut Kekkosen-Väyrysen linjalla.

Rauhannobelisti Ahtisaari on johdonmukaisesti ollut vallankäytön ja liittoutumisen puolella. Hän pyrkii leimaamaan kansan viisauden olla liittymättä NATOon kummallisuudeksi. Hän on auttanut Kosovossa Yhdysvaltojen sotilastukikohdan legalisoimista kansainvälistä lakia rikkomalla.Nyt hän alentuvin sanoin moittii Venäjää ja mm Espanjaa kun nämä eivät ole tunnustaneet hänen toimintatapojaan, rauhaan pakottamista pommituksilla ja kansainvälisten lakien rikkomista.Päämäärä ei pyhitä keinoja sillä väkivaltaiset keinot synnyttävät lisää väkivaltaa.Se ei tuo ihmisille lopultakaan turvallisuutta.

Ahtisaaren lausunto hävettää

Lauantai 11.10.2008 klo 21.40 - Pirkko Turpeinen-Saari

Juuri Nobelin rauhanpalkinnos saanut presidentti Martti Ahtisaari osoittaa arvostelukyvyttömyyttä ja loukkaamisen halua antaessaan lausuntoa TV yhden iltauutisille 11.10. Hän väittää, että Venäjä ei ole demokratia ja että se on verrattavissa kehitysmaahan ja ilmaisi Venäjän potevan alentunutta itsetuntoa. Lisäksi hän kehoittaa Suomea liittymään NATOon, jotta Suomi ei näyttäisi kummalliselta. ( Aikaisemmin hän on kehottanut Suomea liittymään NATOon, jotta suomettumispuheet loppuisivat). Molemmat NATOon liittymisperusteet tuntuvat ohuilta ja varsin merkityksettömiltä.

Rauhanpalkinnon saajalta toivoisi sydämen sivistystä ja viisautta sekä halua rakentaa yhteistyötä ja rauhaa. Alentuva loukkaava suhtautuminen lähimpään naapurimaahamme ja kehotus liittyä sotilasjärjestöön tuntuvat hätkähdyttäviltä ja ainakin minä  häpesin Ahtisaaren lausuntoa. Namibian presidentti Sam Nujoman käsitys Ahtisaaresta taloudellisesti mahtavien suurvaltojen palvelijana ja oman uran kaiken edelle asettajana tuntuu tämän päivän valossa entistä perustellummalta.

Arvostellessaan lähintä naapuriamme hän loukkaa paitsi venäläisiä Venäjällä myös Suomessa asuvia venäläisiä. NATO-puheillaan hän loukkaa suomalaisten enemmistöä, jotka ovat NATOon liittymistä vastaan. Hän loukkaa Irlantia, Itävaltaa, Sveitsiä ja muita maita, jotka eivät ole NATOn jäseniä.Itävallan perustuslaki suorastaan kieltää sotilasliiton jäsenyyden.

On valitettavaa, että Nobel.komitea lisäsi palkinnolla Ahtisaaren painoarvoa esittää suomalaisten edustajana alentuvia loukkaavia kantoja maailmanpolitiikasta.

Läntisten suurvaltojen myötäilijälle Nobelin rauhanpalkinto

Perjantai 10.10.2008 klo 19.02 - Pirkko Turpeinen-Saari

Martti Ahtisaaren saama Nobelin rauhanpalkinto vahvistaa rauhaan pakottamisen kannatusta Nobelkomiteassa kestävän, vuorovaikutukseen ja historiallisten prosessien ymmärtämiseen perustuvan rauhantyön asemasta. Ahtisaari itsekin myöntää, että tulosten saavuttamiseksi on oleellista, että neuvottelijan on saatava ratkaisuun oleellisesti vaikuttavien tahojen tuki. Rauhaan pakottamisessa tuki on ollut saatava taloudellista valtaa käyttäviltä läntisiltä suurvalloilta.

Jokainen Namibian itsenäisyystaistelua ja tiedotusvälineitä tuolloin seurannut muistaa kuinka Ahtisaari päästi Etelä-Afrikkalaiset miehittäjät vapaustaistelijoiden ja siviilien kimppuun tietoisesti, minkä seurauksena oli valtava määrä myös siviiliuhreja. Namibian presidentti on muun muassa muistelmissaan arvostellut Ahtisaarta kärkevästi. Ahtisaarelle oli hänen mukaansa tärkeätä kuunnella Margaret Tacheria ja apartheid Etelä-Afrikan ja miehittäjävaltion ulkoministeriä Pik Bothaa. Nujoman mukaan Ahtisaarelle oli tärkeämpää palvella Yhdysvaltojen ja Ison Britannian taloudellisia etuja kuin uskoa Namibian vapaustaistelijoita SWAPOA.

Ahtisaari toi tiedotustilaisuudessaan 10.10.esiin väitteen SWAPOn rauhansopimusrikkomuksesta, joka nimenomaan on asia, jonka presidentti Sam Nujoma kiistää. Miksi?

Kosovon rauhanprosessissa on sama muoto kuin Namibiassa. Yhdysvaltojen ja monien EUn jäsenmaiden etuna oli saada Kosovoon Yhdysvaltojen jättimäinen sotilastukikohta takaamaan länsivaltojen taloudellisia intressejä alueella.Jugoslavian laittomat NATO pommitukset toimivat pakotteina, samoin lopulta YKn miehityshallinto Kosovon alueella.

Lue lisää »

Kapitalismin Stalingrad?

Torstai 2.10.2008 klo 16.44 - Pirkko Turpeinen - Saari

Juha Siltala vertaa osuvasti Uutispäivä Demarin haastattelussa talouskriisiä Stalingradin taisteluun. Taistelu merkitsi ratkaisevaa käänettä Saksan ja Suomen siihen saakka menestykselliselle sodalle liittoutuneita vastaan toisessa maailmansodassa ja oli perääntymisen ja myöhemmin häviön voimakas signaali.Voittamattomana pidetty Saksa murtui.

Kapitalismin nykymuoto investointipankkien kuplatodellisuuksineen on merkinnyt menestystä ja ihailua tavattoman pienelle mutta tavattoman suurta valtaa käyttävälle ihmisryhmälle. Tunteeton itsekkyys ja oman edun tavoittelu on soluttautunut kaikkialle. Vallan ylläpitämiseksi etuoikeutetut ovat pönkittäneet itsekkyyttään ja oman edun tavoitteluaan asein.

Tarmo Kunnas kuvaa hienosti  2.10. HeSan yliössä nyky-yhteiskuntaa pahan ja pyhän liittoutumaksi viitaten mm Pompidou-keskuksessa olleeseen ja nyt Münchenin Haus der Kunstissa esillä olevaan "Pyhyyden jäljet" näyttelyyn. Hyvyyden ja pyhyyden liittoa voi pitää hyvyyden ulkoistamisena auktoriteetille, johon itse on osallisena.Uskonnollinen kokeminen saattaa olla tätä. Kun nyky-yhteiskunnassa hyvyys ei edistä pienen aseellista ja taloudellista valtaa käyttävän eliitin etua on ikäänkuin liu´uttu kokemaan pahuus välttämättömänä tai ainakin vaihtoehtona. 

Useat väkivaltaan turvautuneet potilaani kokivat väkivaltaa kokiessaan ikäänkuin olevansa elossa. Kun hyvyys ei enää tunnu miltään pahuus korvaa sen. Kun pahuus ulkoistetaan auktoriteetille - siis pahaa nähdään itsen ulkopuolella valtioiden itsekkyytenä, itsekkäinä sotina, aseteollisuuden etujen ensisijaisuutena, väkivaltaviihteenä, terrorina on mahdollista pyhittää pahuus itsensä ulkopuolella olevaksi auktoriteetiksi- ei itseksi.

Lue lisää »

Vanhasen Kauhajokiterminologia ontuu

Lauantai 27.9.2008 klo 9.48

Pääministeri Matti Vanhasen pyrkimys paketoida Kauhajoen tragedia ikäänkuin "uudentyyppisen rikoksen- kylmäverisen suunnitellun murhan" nimikkeen sisään saattaa auttaa pääministeriä itseään pitämään tunteensa hallinnassa. Se ei kuitenkaan osoita kykyä eläytyä, empatiasta puhumattakaan siihen yhteiskunnalliseen ja yksilöiden tilanteeseen, joka Suomessa tällä hetkellä vallitsee.

Tiedotusvälineistä saatujen tietojen mukaan minulle psykiatrina tulee ensisijaisesti mieleen, että kyseessä oli paremminkin laajennettu itsemurha kuin murha. Syrjitty, nolattu,koulukiusattu ampumista armeijassa itse asiassa pelkäävä ja sillä perusteella nöyryytetty, mielen ajoittaisesta hajoamisesta ja sen pelosta kärsivä nuorimies on pettynyt ihmisiin ja ihmiskuntaan. Kuten perheenisät  eräissä tapauksissa ottavat itsemurhaansa mukaansa koko perheensä , Matti Juhani Saari on ottanut mukaansa lähimmät kaverinsa.

Ammattiurani aikana jouduin tai sain mahdollisuuden hoitaa useita nuoria, jotka olivat tappaneet jonkin läheisensä- usein jopa rakkaimman ihmisensä. Kun tapahtumien kulkua tarkasteli oli pohjalla tai välittömänä yllykkeenä nöyryytys joka mieleltään hajoavassa tai vaivoin itsensä koossa pitävässä syvimmiltään arassa ihmisessä laukaisi tunteiden totaalisen torjunnan ja mahdollisti täysin epärealistiselta tuntuvan tapon tai murhan. Paradoksaalista on, että syy ja seuraussuhteet usein kielletään ja avuttomien lasten ja nuorten nöyryyttäminen jatkuu edelleen.

Matti Vanhasen varhainen asian paketointi estää päättäjien mielen pysymistä avoimena ongelman todellisille syille. Toivon, että reaktio oli tilapäinen.

Mihin ryhdyttävä Kauhajoen tragedian jälkeen

Keskiviikko 24.9.2008 klo 16.53 - Pirkko Turpeinen-Saari

Jokelan ja Kauhajoen tragedioiden jälkeen kouluihin on vihdoin saatava muutos. Varsinainen tarvittava muutos käsittää opettajien ja lasten välisen myönteisen tunnesuhteen herättämisen ja vaalimisen. Opettajien ammattijärjestön vanha sanonta " Koti kasvattaa, opettaja opettaa!" on kauan sitten joutanut romukoppaan. Rehtorien vaatimus kouluterveydenhuollon lisäämisestä ei osu asian ytimeen. Opettajien valintaperusteita on jo uudistettukin kiinnittämään huomiota vuorovaikutustaitoihin, mutta koulun kehittäminen seisoo tai kaatuu nykyisten opettajien varassa.

 Moni opettaja onkin lämpimästi kiintynyt oppilaisiinsa. Opetussuunnitelmat ja luokkien lukujärjestys on muutettava sellaisiksi, että lapset ja aikuinen voivat kouluaikana kokoontua kerran viikossa joko luokan- tai jos luokkaa ei ole - varsinaisen sitä varten muodostetun 10 lapsen ja yhden aikuisen ryhmän kanssa keskustelemaan minkälainen mennyt viikko on ollut. Miten on sujunut koulussa, kotona, harrastuksissa ja nimenomaan miltä on tuntunut.Vasta sen jälkeen kun kukin yksittäinen lapsi tai nuori kokee, että juuri hän on koulussa tärkeä ja kuuluu ryhmään, voi hän eläytyä myös siihen miltä muista tuntuu. Muiden huomioon ottamista ei voi opettaa ulkoa; siihen kasvetaan sisältä päin.

Kirjoitan kirjassani  " Ahdingossa luova lapsi ja nuori; tienviittoja kasvuun" mm siitä kuinka Helsingin nuorisopsykiatrian yksikkö  yhteistyökumppaneiden kanssa järjesti Helsingin Etu-Töölön yläasteen kanssa projektin, jossa luokattomat yläasteen oppilaat jaettiin viikottain kokoontuviin ryhmiin ja lukukauden alussa ryhmät saivat viikon ajan tutustua toisiinsa retkillä ja muilla valitsemillaan tavoilla.Kokeilua pidettiin hyvänä.Lasten viisaus tuli käyttöön.

Jokelan jälkeen kouluissa on järjestetty poistumisharjoitteluja ja lisätty hälytysjärjestelmiä, mitkä eivät ratkaise yhteisöllisyyden puutetta eivätkä myöskään auta ampumatapauksissa. Valtioneuvoston komitea on juuttunut tiedonsaantivaikeuksiin ikäänkuin ongelmat eivät olisi tiedossa ja ilmiselviä ilman " onnettomuustutkintalautakunta"-tyyppistä käsittelyjärjestystä.

Lue lisää »