Helsingin Sanomien toimitus ei tunne kansainvälisiä lakeja

Keskiviikko 9.10.2019 klo 11.47 - PirkkoTurpeinen-Saari

Tämän päivän Helsingin Sanomia lukemalla saimme jälleen kokea, että lehden toimitus ei tunne kansainvälisiä lakeja. Kerta toisensa jälkeen, vuodesta toiseen, lehti kuvaa kansainvälisiä tapahtumia ja erityisesti sotia kuin seikkailuina Linnanmäellä. 

Lehti ei tunnista, mitä oikeuksia suvereeneilla valtioilla on. Se kuvaa Syyriaa leikkikenttänä, jossa USA ja useat EU-maat sekä Lähi-Idän diktatuurit temmeltävät ilman pidäkkeitä.

Tänään näkökulma on – kuten niin usein USA:n vasallivaltioksi muodostuneella Suomella – Yhdysvaltojen sisäpoliittinen näkökulma.

Lehti päivittelee USA:n eri puolueiden mielipiteitä presidentti Trumpin päätöksestä vetäytyä Pohjois-Syyriasta. Kertaakaan en ole lukenut Helsingin Sanomien huomanneen, että Yhdysvallat ja useat EU-maat toimivat Syyriassa laittomasti.

Kertaakaan en ole lukenut sananvapauden mallimaan merkittävimmästä sanomalehdestä siitä, kuinka moni EU:n "oikeusvaltio" rahoitti ja koulutti kymmeniätuhansia jihadisteja Jordaniassa taistelemaan Syyrian laillista hallitusta vastaan.

Ei ole myöskään näkynyt tietoja siitä, kuinka Yhdysvallat liittolaisineen itse asiassa sai aikaan ISIS: in ja Daeshin syntymisen ja kuinka näitä joukkoja koulutettiin ja aseistettiin– kuinka näiden avulla ryöstettiin Syyrian öljy ja kuinka samojen tahojen toimesta Syyrialle asetettiin hirviömäiset talouspakotteet kansan kurjistamiseksi.

Häpeän suomalaisuuttani. Mediamme velloo ja pyörittää "ilmastoahdistusta" kun samaan aikaan Pohjois-Suomessa kymmenet hävittäjät ja sotakalusto tuhoaa ilmastoamme. Missään ei ole näkynyt britti-tutkimusta, jossa todetaan Yhdysvaltojen sotilastukikohtien ja sotatoimien olevan eräs maailman pahimpia saastuttajia. Ei! Lisää hävittäjiä ja korvetteja meille äkkiä!

Siitä vaan kadulle köllöttämään teltoissa ja purkamaan "ilmastoahdistusta" ja pelaamaan sukupuoliahdistuspeliä, jotta ei tarvitse surra humanismin ja solidaarisuuden kuolemaa. Sodassa ja ilmastokatastrofissa kuolevat kaikki. Jos johtava lehtemme ei yllä minkäänlaiseen oikeudenmukaisuuteen tai humanismiin, miksi lehteä julkaistaan?

"Ratko Mladicin tuomio"

Perjantai 23.8.2019 klo 13.00 - Pirkko Turpeinen-Saari

Näimme eilen Yle:n dokumentin "Ratko Mladicin tuomio", jota Suomen NATO:a myötäilevä media markkinoi kuvauksena "Bosnialaiskenraali Ratko Mladicista yhdestä Bosnian sodan julmuuksien päätekijöistä".

Presidentti Mauno Koivisto totesi Toisenlainen totuus Kosovosta-teokseen kirjoittamassaan esipuheessa: "Minä vihasin ja toisaalta ihailin sitä ammattitaitoa, jolla NATO:n propagandistit orkestroivat Kosovon sodan tiedottamisen."

"Nyttemmin orkestrointia ei enää tarvita, se on tehnyt tehtävänsä. Serbien oletetusta syyllisyydestä on tullut mantra, jota automaattisesti luetaan."

Bosnian sodan aikana ja sen jälkeen Ruder-Finn-markkinointitoimiston sunnittelema ja NATO:n tarpeita tyydyttävä propaganda teki serbeistä syyllisiä sodassa, jonka tavoitteet oli jo kauan sitten suunniteltu Yhdysvalloissa.

Tuomio annettiin NATO-maiden rahoittamassa tuomioistuimessa ICTY:ssä, jossa yhdysvaltalaissyyttäjien ja tuomareiden asema oli keskeinen.

Taloudellisella ja sotilaallisella kiristyksellä NATO-maat pakottivat Jugoslavian, myöhemmin Serbian hallituksen luovuttamaan jo etukäteen syyllisiksi luokitellut henkilöt Haagin Jugoslavia tuomioistuimeen.

Tuomioistuin laati oman lainsäädännön ja sen käytäntöjen toteutuksen. Syyllisiksi julistettujen ja tuomioistuimeen kuljetettujen henkilöiden, usein kenraaleiden, tuli osoittaa syyttömyytensä. Syytetyillä ei ollut resursseja todistajien hankkimiseen ja riittävään juridiseen työskentelyyn. Puolustus oli alakynnessä. Harvoin maailmassa on vastaavaa koettu.

NATO suoritti syyllisiksi luokiteltujen pidätykset.

Todistajina käytettiin Yhdysvaltojen ja muiden NATO-maiden liittolaisia, kroaatteja ja Bosnian muslimeja, jotka olivat toimineet Yhdysvaltojen ja Saksan armeijan jalkaväkenä yhdysvaltalaiskenraali John Galvinin johtaessa muslimijoukkoja Sarajevossa.

Suomen sisällissodan jälkeinen oikeuskäytäntö oli yhtä mielivaltainen. Valkoiset suorittivat joko taisteluihin osallistuneiden tai punaisiin myönteisesti suhtautuvien pidätykset, syyttäjät olivat valkoisia, todistajat olivat valkoisia, tuomarit olivat valkoisia ja tuomioiden täytäntöönpanijat olivat myös valkoisia. Siten pääoman omistajien edustajien oikeus voitti demokratian ja tasa-arvon puolesta toimineiden tai taistelleiden oikeudet.

Sama suomalaisen yhteiskunnan jakautuminen jatkuu NATO:n kannatuksessa. Valkoisten jälkeläiset tai heidän ideaansa kantavat hyväksyvät NATO:n toiminnan ja sen propagandan maailman asioista.

Haagissa kansainvälisen pääoman ja sotilaallisen vallankäytön etujen toteutuminen todettiin lailliseksi. NATO:n pommitukset ja USA:n toimiminen Bosnian muslimien ilmavoimina osoitettiin oikeutetuksi. Jopa Kalinovikin hautausmaan pommitus, tarkoituksena tuhota kenraali Mladicin isän hauta osoituksena Mladicin kyvyttömyydetä huolehtia vanhempiensa haudoista palkittiin pommituksesta vastanneelle brittikenraalille kunniamerkillä, ei tosin Haagissa.

Eläkkeellä olevien yhdysvaltalaiskenraalien MPRI koulutti ja johti kroaattiarmeijaa serbien etnisessä puhdistuksessa ja kansanmurhassa Kroatian Krajinassa.

Jugoslavian, maailman hyvinvointitilastojen 24:n sijalla olleen sosialistisen hyvinvointivaltion hajottaminen ja haltuunotto oli suunniteltu Yhdysvalloissa jo 1980-luvulla presidenttien Reagan ja Bush-vanhemman toimesta käyttäen tunnettuja hallituksenvaihdosvälineitä -CIA:ta ja NED:iä sekä kaikessa tällaisessa mukana hääräävää George Sorosta.

CIA:n entinen virkailija Robert Baer on kuvannut kirjoissaan että hänellä tovereineen  oli miljoonia käytössään voidakseen provosoida toisen maailmansodan ristiriidat ja kauhut uudelleen roihuun, jotta etniset ryhmät saataisiin kokemaan toinen toisensa pahaa tarkoittavina vihamiehinä.

Bosnian presidentiksi tullut Izetbegovic ei voittanut vaaleja. Silti tämä islamilaisen kalifaatin rakentamiseen sitoutunut toisen maailmansodan natsi-joukkojen liittolainen tuli presidentiksi.

Yhdysvaltojen tavoitteena oli Balkanin sotilaallinen haltuunotto ja Saksa vuorostaan halusi laajentaa elintilaansa kuten toisen maailmansodankin aikana.

Saksa huolehti katolisen Kroatian itsenäisyysjulistuksen käytäntöön saamisen EU:n Maastrichtin kokouksessa. Itä-Saksan armeijan varastoista toimitettiin aseet ja presidentiksi valittu holokaustin kieltäjä Tudjman antoi laittomille asejoukoille poliisin virkamerkit laillisen aseenkannon pohjaksi.

USA esti kaikki Bosnian etnisten ryhmien sovinnolliset ratkaisut.

YK edellytti Jugoslavian liittovaltion armeijan vetäytyvän Bosniasta. Armeijan aloittaessa vaaditun ja yhdessä sovitun vetäytymisen, Izetbegovicin asejoukot hyökkäsivät tuon pääasiassa alokkaista koostuvan joukon kimppuun Sarajevossa, tappaen 127 henkilöä.

Sovitusta vetäytymisestä huolimatta YK asetti Jugoslavialle tuhoisat talouspakotteet sen lisäksi, että Yhdysvallat oli jo ennen sotaa irtisanonut yht'äkkiä kaikki Jugoslavian lainat.

Tässä ulkoapäin johdetussa ja asein käytävässä prosessissa Bosnian serbeillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin muodostaa oma armeija. Ylipäälliköksi valittiin lahjakas, oikeudenmukainen ja kaikissa käänteissä Geneven sopimusta ja kansanvälistä oikeutta korostava kenraali Ratko Mladic.

Kaikissa puheissaan sotavuosien aikana hän osoitti tuntevansa USA:n ja NATO:n kansainvälspoliittiset tavoitteet ja menetelmät. Tämä kenraali, jonka isä oli kuollut natsi-Saksan lentopommin sirpaleesta, oli nyt vuorostaan Saksan laajentumispyrkimysten uhri.

Srebrenican vankilat olivat täynnä kotikyliensä tuhopoltoista ja kaulojen katkaisuista hengissä selvinneitä serbejä. Srebrenica oli presidentti Clintonin ja Osama bin Ladenin rahoittamien jihadistien temmellyskenttä. YK-sotilaat pelkäsivät näitä Naser Oricin johtamia joukkoja eivätkä pystyneet estämään niiden hyökkäyksiä Srebrenicaa ympäröiviin serbikyliin.

3000 serbiä kuoli näissä bakkanaaleissa,joissa irtileikattuja päitä iskettiin aidanseipäisiin ja joita Oric itse videoi ja näytti kansainvälisille lehtimiehille. Näitä lehtimiehiä ICTY ei kutsunut todistajikseen. Oric kävelee vapaalla jalalla.

Viimeisimmät serbikylien poltot maan tasalle tapahtuivat 26. ja 27. kesäkuuta 1995 Visnijicassa ja Banja Lukassa. Oricin joukot tappoivat kaikki, jotka saivat kiinni. Tämän jälkeen Republica Srpskan armeija ryhtyi vastahyökkäykseen ja lopulta Srebrenica joutui heidän haltuunsa käytännössä ilman vastarintaa.

Hollantilaisen YK-pataljoonan edustajat tekivät mielenkiintoisen havainnon. He huomasivat, että Srebrenican haltuunottoon osallistuneet Republika Srpskan armeijan osastot koostuivat Bosnian serbipakolaisista, jotka olivat aikaisemmin asuneet Srebrenicassa, mutta tulleet karkoitetuiksi sieltä muslimisotilaiden toimesta.

Eilinen dokumentti "Ratko Mladicin tuomio" osoitti, että propaganda ja puolitotuudet jatkuvat ja että Suomen media on viimeisten 30 vuoden aikana pysynyt uskollisesti NATO-propagandan välineenä.

Poliittisessa johdossa tämä näkyy mielestäni siten, että presidentti Niinistö on valmis luovuttamaan osan vallastaan Euroopan unionin yhteiseen puolustukseen. Siten NATO-EU menettäisi yhden toistaiseksi vielä liittoutumattoman jäsenmaan itsenäisen kannanottomahdollisuuden kansainvälisessä politiikassa. Niinistö näyttää kokevan, että presidentin asema on hänen omaisuuttaan, jota hän voi halutessaan antaa pois "Euroopan yhteiseksi hyväksi" ja Venäjän vastaisen NATO- rintaman voimistamiseksi. Tämä osoittaa vakavaa vieraantumista demokratiasta voimapolitiikan hyväksi.

Teoksessani Lahtari, Punikki ja Teurastaja kuvaan Jugoslavian hajottamisen myös historiallisesta perspektiivistä. Kuinka holokaustin uhrit, serbit, noudattaessaan kansainvälisiä lakeja toisen maailmansodan jälkeisiä sopimuksia rajojen muuttamattomuudesta ja etnisten ryhmien tasa-arvoa tulivat demonisoiduksi pelkästään siksi, että he olivat este liberaalia oikeusvaltioperiaatetta julistavalle, ahneuttaan tyydyttävälle kansainväliselle yhteisölle.

Katolinen, nationalistinen kroaattien ylemmyyttä korostava Kroatia ja islamilaista kalifaattia jihadistien avulla rakentava Bosnia saivat katolisten saksalaisten ja maailmanimperiumia tavoittelevan USA:n tuen.

Hyvän itsetunnon omaava, empatiaa ja etnisten ryhmien tasa-arvoa korostava Ratko Mladic, jota serbit ihalivat ja tasaveroiset eri maiden kenraalikollegat kunnioittvat, oli demonisoitava.

Mladic toimi pitkään virassa Jugoslaviaan kuuluvassa Makedoniassa. Sikäläisen albaanikylän asukkaat päivittelivät, että miksi Mladic ei etsintäkuulutuksensa aikana tullut heidän luokseen. He olisivat pitäneet hänet turvassa kylässään.

"Venäjästä ei ole kenellekään esikuvaksi"

Tiistai 20.8.2019 klo 12.13 - Pirkko Turpeinen-Saari

Tänä aamuna olin jälleen pudota tuoliltani lukiessani Hesarista Sixten Korkmanin analyysiä otsikolla "Liberalismille on niukalti hyviä vaihtoehtoja". 

Kolumnin lähtökohtana on presidentti Putinin Financial Timesille antama haastattelu, jonka mukaan hänen mielestään liberalismi on aikansa elänyt.

Liberalismin kuvailun ja sen positiivisten puolien esittelyn jälkeen aikaisemmin niin lempeä Korkman töräyttää:" Putinin Venäjä on aktiivisesti pyrkinyt Euroopan yhtenäisyyden murentamiseen tukemalla populistipuolueita. Hänen mahdollisuutensa Euroopan unionin horjuttamiseen ovat kuitenkin vähäisiä. VENÄJÄSTÄ EI OLE KENELLEKÄÄN ESIKUVAKSI, minkä virkkeen lehti nostaa myös väliotsikkoon.

Liberaalit demokratiat USA:n ja entisten siirtomaavaltojen johdolla ovat rymistelleet maailmanpolitiikassa tuhoisin seurauksin.

Puolan, Neuvostoliiton, Jugoslavian,Irakin, Libyan ja Syyrian ryöstöt, vain osan kohteista mainitakseni- unohtamatta 17 vuotta käynnissä ollutta Afganistanin sotaa, ovat osittaneet että kolonialismi ja omankädenoikeus eivät ole kadonneet minnekään.

Yhdysvallat- Iso-Britannia, Ranska ja Saksa kintereillään ovat tukeutuneet muslimiveljeskunnan ja natsidiasporan apuun kaataessaan itsenäisiä valtioita ja ajaessaan ne maailmantilastojen hyvistä toimeentuloasemista kehitysmaiden ja jatkuvan kaaoksen tasolle.

USA ja Saksa ovat luoneet edellytykset islamilaista kalifaattia rakentavalle Bosnian entiselle muslimijohtajalle Izetbegovicille muodostaa eurooppalaisen kalifaatin ytimen ensin Bosniaan ja nyt parastaikaa serbien kansanmurhan seurauksena Kosovoon.

USA ja Ranska Saudi-Arabian rahoittamina kouluttivat Jordaniassa 50 000 miehen, eri muslimimaista peräisin olevan palkkasoturiarmeijan edistämään USA:n ja Saksan suunnittelemaa sekulaarisen Syyrian hallituksen siirtämistä muslimiveljeskunnan haltuun jo konfliktin alkuvaiheessa.

Saksan asenne on viime vuosina muuttunut maan huomattua jihadismia aatteenaan pitävän muslimiveljeskunnan verkoston siirtyneen hallitsevaan asemaan Saksan moskeijaverkostossa.

Korkmanin mainitsemat liberaalit "demokratiat" ovat viime vuosina yrittäneet myös vallankaappausta Ukrainassa yhteistyössä fasistien kanssa. Vallankaappaushallituksen julistettua sen vallan kyseealaistaville itä-ukrainalaisille terrorisminvastaisen sodan, näille "demokratioille" tuli kiire etsiä syylliseksi Venäjä. 

Venäjä pelasti krimiläiset natsien kynsistä auttaen heidän säilymistään vallankaappaushallituksen terrorisminvastaisen sodan ulkopuolella. Tämä toimenpide nostatti liberaalia demokratiaa noudattavien USA:n ja EU-maiden raivon, jonka seurauksena päätettiin Venäjälle asetettavista talouspakotteista.

Jotta Venäjä ei pääsisi liian helpolla nostettiin esiin uusi tunteita herättävä tapahtuma, Skripalien myrkytys. Vain tunteja myrkytyksestä, kuten niin monissa lännen tukemissa provokaatioissa Racakista Markale-torin tapahtumiin, seurasi syyllisen nimeäminen. Liberaalit oikeusvaltiot eivät tarvinneet sen kummempia poliisitutkimuksia tai asian etenemistä hankaloittavia oikeudenkäyntejä. "Higly likely" perusteella syylliseksi löydettiin Venäjä. 

Nyt ei seurauksena ollut pommituksia kuten provokaatioiden jälkeen Bosniassa, Serbiassa tai Syyriassa. Sen sijaan liberalismin ihannemaat julistivat talouspakotteet Venäjälle kuten aikoinaan Jugoslavialle ja Syyrialle.

Liberaali oikeuskäytäntö on äärimmäisen ripeätä, joten siitä vaan mallia Venäjälle, kymmenien etnisten ryhmien, kielten ja moskeijoiden maalle, jolla ei ole ollut tarvetta suunnitella ja toteuttaa öljystä tai muista luonnonvaroista rikkaiden itsenäiste valtioiden ryöstöjä.

Yle, USA, Britannia, Israel ja Iran

Perjantai 5.7.2019 klo 19.18 - Pirkko Turpeinen-Saari

Yle:n ulkolinjat Lähi-Idästä ovat Israel- ja USA-johtoista mielipiteenmuokkausta. 4.7.2019 näimme ohjelman, jossa yhdysvaltalaisten, britti- ja israelilaisten toimijoiden maailmankuvan mukaista todellisuutta syötettiin suomalaisille.

Otsikkona oli Mies Lähi-Idän varjoista. Siinä päähenkilönä ja ohjelman auktoriteettien mielestä tapettavana terroristina esiteltiin Iranilainen kenraali Qasem Suleimani.

Ohjelma toteutti Yle:n uutis- ja ajankohtaisohjelmien Yhdysvaltoja ja sen liittolaisia auktoriteetteina ja nk. hyviksinä pidettävää linjaa.

Ohjelma alkoi israelilaisen puheenvuorolla ja myös päättyi siihen. 

Historia alkoi Iranin vallankumouksesta, jolloin shaahi syöstiin vallasta.

Ei sanaakaan siitä miten CIA ja Iso-Britannian MI6 auttoivat syöksemään vallasta demokraattisesti vaaleilla valitun pääministeri Mohammad Mossadeqin vuonna 1953 ja nostivat takaisin valtaan väkivaltaisen shaahin toteuttamaan Yhdysvaltojen toiveita.

Irakin sodasta Irania vastaan unohdettiin mainita, että USA tuki Saddam Husseinia ja Irakia.

Ulkolinjan kuvatessa Irakin sotaa yhdysvaltalaiset ja britannialaiset sotilashenkilöt ja virkamiehet esiteltiin ikään kuin hyvän puollella olevina uhreina.

Brittisotilaan annettiin valittaa joidenkin kymmenien brittisotilaiden kuolemaa dokumentin unohtaessa brittien ja USA:n tappamat yli miljoona irakilaista vuosien miehityksestä, terrorista ja vankien vesikidutuksesta ja muusta ihmisarvoa alentavasta kohtelusta puhumattakaan.

Dokumentti palasi WTC-tornien tuhoon, mutta ei maininnut sanaakaan siitä, että tuhoajat olivat USA:n rahoittamia ja yhdessä Saudi-Arabian kanssa aseistamia Bosnian sodan veteraaneja.

Iran ei ole hyökännyt presidentti Ahmadinejadin YK:n puheen mukaan 200 vuoteen kenenkään kimppuun. Kuinka monen itsenäisen valtion kimppuun USA, Britannia ja Israel ovat hyökänneet? Kuinka monta väkivaltaan päätynyttä tai väkivaltaan turvautuvaa "värivallankaappausta" nämä maat ovat toteuttaneet?

Yle tilaa Ulkolinjansa tahoilta, joiden ideologia tukee USA:n ja sen liittolaisten aggressiivista sotilaalliseen ja taloudelliseen väkivaltaan sitoutunutta toimintaa kuvaten sen toiminnan myönteisessä valossa.Tällainen toiminta ei ole informaatiota, vaan valehtelua.

Suomi on painottamassa EU-puheenjohtajuutensa aikana ilmastonmuutoksen vastaista taistelua. Yhdysvaltojen sotilaallinen toiminta harjoituksineen, sotineen ja teollisuudenhaaroineen on Royal Geographical Societyn esittämien erittäin tarkkojen laskelmien mukaan suurempi saastuttaja kuin yli 140 valtion synnyttämät saasteet yhteensä.

Eikö olisi aika siirtyä Euroopan armeijan kehittelystä rauhantoimiin, purkaa NATO ja harjoitella keskinäisen luottamuksen ja demokratian rakentamista? Siinä tulisi haastetta nuorelle ikäpolvelle.

Kuinka rakennetaan totuuteen perustuvaa tiedonvälitystä? Siinä toinen haaste. Ehkä voisi aloittaa uudistamalla NATO-liejussa kelluvan Ylen.

Helsingin Sanomat suoraan roskapostikansioon

Keskiviikko 22.5.2019 klo 11.43 - Pirkko Turpeinen-Saari

Helsingin Sanomat leväytti koko sivullaan esiin Venezuelan lasten hädän. Ränsistyneen betonimuurin äärellä likaisella vuoteella makaa nälkiintynyt itkevä lapsi. Jutun otsikko: "Anailin, 2, sai ruokaa kerran päivässä". Kuvateksti: "Vain kaksivuotias Anailin Nava kärsii pahasta aliravitsemuksesta. Toasin saarella Luoteis-Venezuelassa elävällä perheellä on varaa ruokkia lastaan vain kerran päivässä ja silloinkin ruoka saattaa olla pelkkää riisiä".

Artikkeli lainaa New York Times'ia. Koko jutussa ei ole toimittaja Elisa Rimailan kädenjälkeä.

Tekstissä näkyy rivien välissä, että lapsi sairastaa myös vaikeata neurologista sairautta, mutta artikkelin tarkoituksena on saada aikaan draama.

Toinen kuva esittelee toria, jossa myydään teurasjätettä ruokapulaa helpottamaan.

Tulee mieleen Jugoslavian hajottamissodan ikoninen kuva jossa kuvaaja asettui piikkilangan taakse ja kuvasi nurmikolla makoilevia muslimivankeja. Kuvan väitettiin esittävän serbien muslimeille pystyttämää keskitysleiriä, kun tosiasiassa kuvattavat olivat vapaita.

Helsingin Sanomien teksti ei sanallakaan mainitse Yhdysvaltojen Venezuelalle asettamia talouspakotteita, ei Yhdysvaltojen uhkausta maan sotilaallisesta haltuunotosta kouluttamansa ja rahoittamansa Juan Guaidon avulla.

Olisiko New York Times maininnut näistä, en tiedä, mutta Hesari ei välittänyt mainita. Ei myöskään sitä, että Iso-Britannian keskuspankki on jäädyttänyt Venezuelan kultavarannot, joten maa ei saa niitäkään käyttöönsä.

Lapsia kuolee aliravitsemukseen ja lääkkeiden puutteeseen.

Se on tuttua Yhdysvaltojen talouspakotteiden seurauksena. Irakissa puoli miljoonaa lasta kuoli 1990-luvulla. Yhdysvaltojen ulkoministeri Albrightin mukaan se oli sopiva hinta (due price).

Tällä hetkellä myös Iranissa Yhdysvaltojen sanktioiden seurauksena kansa köyhtyy ja lapsia kuolee.

Yhdysvallat tukee Israelia sen tappaessa Gazassa lapsia ja nuoria sekä ampumalla että huonolaatuisen veden ja keskitysleirimäisten olojen seurauksilla. Veden desifiointiin käytettyjen aineiden tiedetään aiheuttavan sairauksia, mutta vaarallista vettä on pakko käyttää

Samat sotarikollisiksi tulkittavat poliitikot, kuten muistaakseni myös Madlene Albright, istuvat ajatushautomo Atlantic Councilissa, joiden suunnitellaan olevan elimiä, jotka auttaisivat lajittelemaan sosiaalisen median valeuutisia ja oikeita uutisia. 

Helsingin Sanomien uutisointi myötäilee tätä Yhdysvaltojen aiheuttamaa tilannetta. 

Yritin kysellä Helsingin Narinkkatorilla kokoomuksen MEP:iltä Petri Sarvamaalta syytä hänen Juan Guaidoa tukevaan Venezuela-äänestykseensä. Hän puolusti melko aggressivisesti kantaansa ja käski sitten minun huolehtia vain omasta vaalityöstäni. Tapasin hänet ensimmäisen kerran ja olin yllättynyt hänen luonteestaan. Hän on lehden artikkeleista ja podcastista päätellen Helsingin Sanomien suosikkiehdokas.

Euroopan parlamentaarikoiden sidonnaisuus Yhdysvaltojen eri rahoittajiin ja miljardööri Sorokseen ei ole salaisuus. Unkarin pääministeri Orbanin piikittely asiasta on saanut komission hälytystilaan.

Jos valtakunnan laajalevikkisin lehti on väkivaltaan perustuvan maailmanvallan johtomaan ideologinen tukija ja sananlevittäjä, joka puolitotuuksin ja valhein yrittää vaikuttaa Eurovaalien äänestäjiin, lehti kannattaa siirtää suoraan roskapostiin.

Euroopan Unioni demokraattinenko?

Torstai 18.4.2019 klo 12.34 - Pirkko Turpeinen-Saari

Jerisjärven jäällä hiihtäessä pohdiskelin NATO-vaikutteisen Yle:n eilisiä EU-parlamentti-uutisia. Haastateltavina oli Suomen mepit Anneli Jäätteenmäki ja Liisa Jaakonsaari. Mitään toimituksellista osuutta uutisessa ei ollut. Haastateltavat saivat purkaa huolestumisensa Euroopan parlamentin kohtalosta "populismin ja oikeistolaisuuden" lisääntyessä vaalien alla.

Molemmat huokailivat erimielisyyden valtaavan ja jo vallanneen parlamentin. Jaakonsaari esitti huolensa Euroopan unionin muuttuessa rauhan- ja integraation puolella olosta johonkin epämääräiseen tulevaisuuteen.

Normaalin, verovaroilla kustannetun uutisvälineen tehtävänä olisi luullut olevan tarkentaa, mitä tämä rauhan ja integraation puolellaolo tarkoittaa. Onko EU ollut rauhan puolella. Onko syvempi integraatio todella Suomelle hyväksi. Kyseenalaistan molemmat näkökohdat.

Euroopan Unionia ei perustteu edistämään demokratiaa vaan Euroopan teollisuusyritysten, European Round Table of Industrialists järjestön  ja kansainvälisen aseteollisuuden etua.

Euroopan Unionia ei perustettu julistuksista huolimatta rauhanjärjestöksi. Heti alusta, eli Maastrichtin kokouksesta lähtien Yhdysvallat alkoi johtaa Saksan avulla Jugoslavian hajottamista, siitä huolimatta, että toisen maailmansodan jälkeen kansainvälinen yhteisö oli päättänyt, että Euroopan rajat ovat pysyvät, eikä niitä saa muuttaa.

Euroopan Unionin NATO-jäsenmaat tukivat natseja Kroatiassa ja Yhdysvallat tuotti Osama bin Ladenin kanssa yhdessä 10 000 jihadistitaistelijaa Bosniaan sotimaan kalifaattia rakentavan itse presidentiksi julistautuneen Izetbegovicin joukkojen rinnalla.

Samat, alunperin Yhdysvaltojen kouluttamat,jihadistit tuhosivatkin WTO-tornit, josta Yhdysvallat sai syyn hyökätä Afganistaniin sotimaan NATO-maiden kanssa sotaa, joka edelleen jatkuu.

Siinä ohessa EU- maat ovat osallistuneet Afrikan kukoistavimman maan, Libyan tuhoamiseen, olleet mukana vuodesta 2001 lähtien suunnittelemassa ja toteuttamassa Syyrian hajottamista Jugoslavian tavoin. Ohessa on Yhdysvaltain kanssa yhteistoiminnassa lennokkimurhattu,usein siviilejä, paitsi Afganistanissa, myös Somaliassa ja Jemenissä.

Uusliberaalia Keskustaa edustanut laajentumis- ja myöhemmin talouskomissaari Olli Rehn johti EU:n Ukraina- lähentymisneuvotteluja, jotka  osoittautuivat fiaskoksi ja loivat edellytykset USA:n rahoittamaan ja EU:n myötävaikuttamaan väkivaltaiseen MAIDAN:in vallankaappaukseen kaikkine seurauksineen.

Nyt Ukrainaa hallitsee väkivaltainen natsismista voimaa saava joukko, jonka kannatus on vain pari prosenttia, mutta sen väkivalta ja väkivallalla uhkaaminen vaikuttaa laajemmin. Sen vaikutusvalta on integroitunut Poroshenkon hallintoon.

Luetteloa voisi jatkaa loputtomiin. Yle:n NATO:n propagandaan sitoutunut tiedonvälitys on yrittänyt kaikin mahdollisin keinoin peittää totuuden.

Mitä taas Liisa Jaakonsaaren toivomaan EU:n syvempään integraatioon tulee, voin todeta, että se onnistuu vain, jos suomalaisilta pimitetään kaikki integraation seuraukset. Vain side silmillä suomalaiset voidaan taluttaa syvempään integraatioon, joka merkitsisi yhteisvastuuta muiden jäsenmaiden ongelmista. Itsenäisyyden viimeistenkin rippeiden hävittämistä. Se merkitsisi Euroopan yhteistä armeijaa, johon Suomen tulisi integroitua, "koska olemme osa länttä". Saisimme käyttää armeijallemme nyt hankittavia aavikolle sopivia pukuja. Mille aavikolle NATO-EU meidät haluaisi lähettää sotimaan?

Mistä kansalaiset saisivat totuudenmukaista tietoa Europarlamenttivaaleihin. Siinäpä kysymys. Suomen valtiollinen sensuuri hoitaa sen, että verovaroin maksetussa Yle:ssä ei tulla näkemään rehellisiä keskusteluja mielenkiintoisine argumentteineen. Toimittajat on koulutettu olemaan kysymättä tärkeitä asioita. Show, hyvä meno, toimittajien itseriittoinen esiintyminen osoittaa millä nuoteilla vaaleihin käydään.

Suosittelen alkupaloiksi Yannis Varoufakiksen kirjaa "Adults in the Room", jossa hän kertoo ajastaan Kreikan vatiovarainministerinä. Suomi näyttäytyy pienenä Saksan luppakorvana. Saksa ja Ranska pelastavat omat pankkinsa niin kutsutuilla "Kreikan lainoilla".

Euroopan parlamentin demokratisointi olisi välttämätön. Nykyinen parlamentti on osoittanut, että se myötäilee Yhdysvaltojen suurvaltapolitiikkaa. Yhdysvaltojen komennosta Euroopan parlamentti määräsi talouspakotteet Venäjälle itse aiheuttamansa Ukraina kaaoksen johdosta.

Yhdysvaltojen määrättyä talouspakotteet Venezuelalle ja rahoitettua sen oppositiota, Euroopan parlamentin enemmistö päätti myöntää Saharov- rauhanpalkinnon tuolle oppositiolle. Samoin Euroopan parlamentin enemmistö, YK:n peruskirjan vastaisesti päätti tunnustaa Venezuelassa itse itsensä presidentiksi julistaneen Guaidon maan presidentiksi.

Suomen Europarlamentaarikoista yksikään ei vastustanut moista kansainvälisten lakien ja YK:n peruskirjan vastaista päätöstä. Ruotsin mepeistä sentään puolet vastusti, samoin suuri osa Iso-Britannian europarlamentaarikoista teki niin.

Edellä olevasta voi päätellä, että suomalaisten äänestäjien olisi tiedettävä noudattavatko parlamenttivaaliehdokkaat kansainvälisiä lakeja ja YK:n peruskirjaa, vai myötäilevätkö he Yhdysvaltojen ja sitä myötäilevän Euroopan komission mielivaltaa. Aikamoinen urakka.

Kiusaajien onnellinen maa

Lauantai 30.3.2019 klo 16.30 - Pirkko Turpeinen-Saari

Pekka Haavisto kertoo tänään 30.3.2019 Helsingin Sanomissa pitäneensä kiusaamista esillä vaalikampanjan aikana. Hän kertoo kuulleensa "aivan käsittämättömiä kertomuksia kiusaamisesta ja syrjimisestä kouluissa sekä työpaikoilla".

"Monen ihmisen elämässä kiusaaminen näyttää olevan tekijä, joka vie heitä alaspäin ja puskee sivuun. Olen huolissani siitä, että Suomessa asenneilmapiiri ei ole kohdallaan."

Olen nuorisopsykiatrina tehnyt yhteistyötä koulujen kanssa kiusaamisen lopettamiseksi. Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteistyönä toteutettiin yhdellä Helsingin yläasteella kokeilu, jossa nuoret kokoontuivat saman opettajan kanssa kerran viikossa niin sanottuun tunnetuntiin. 

Tuon tunnin aikana jokainen vuorotellen sai kertoa tunteistaan. Siitä, mikä sillä hetkellä askarrutti, huolestutti tai ilahdutti perheessä, koulussa tai maailmassa. Jokainen yläasteen oppilas sai tuntea, että kaikille on tärkeätä miltä juuri hänestä tuntuu.

Opettajat, jotka olivat aluksi vastustaneet projektia sen tuoman lisätyön johdosta, sulivat, ja alkoivat tunnistaa kuinka tietorikkaita ja rakastettavia nuoret olivatkaan. Nuoret kokivat olevansa tunteineen arvostettuja ja sen seurauksena välitunnit rauhoittuivat ja koulun ilmapiiri muuttui rakentavaksi.

Miksi sitten kiusaamisen kulttuuri on vallalla vaikka kaikkien huomioon ottaminen ja yhteistyö  toisi hyvän ilmapiirin.

Olemme kansana siirtyneet virallisesti rauhan ja puolueettomuuden ajasta läntiseen arvoyhteisöön, jota johtavat Yhdysvallat ja sen NATO-liittolaiset. Tuo liittolaisuus ilmenee jäsenyytenä Euroopan Unionissa, sen valuutassa eurossa ja yhteistyössä NATO:n sotilasliiton kanssa enemmistön EU-maista kuuluessa NATO:on.

25% maailman kansoista elää Yhdysvaltojenja sen liittolaisten asettamien mielivaltaisten talouspakotteiden alaisuudessa. Pakotteet kurjistavat kansojen elämää ja aiheuttavat katkeruutta toimeliaisuuden ja optimismin sijaan.

Suomi osallistuu kyselemättä tähän Yhdysvaltojen taloudelliseen ja sotilaalliseen valtaan, jota ylläpidetään 80 maassa olevilla USA:n sotilastukikohdilla. Tätä on kiusaaminen kansainvälisellä tasolla.

Jotta tuo osallistuminen/kiusaaminen tuntuisi miellyttävältä, meitä täytyy aivopestä kokemaan niin.

Suomen tiedonvälitys onkin siirtynyt orwellilaiseen aikaan, jossa rauha on sotaa ja vääryys on oikeutta.

Olen aikaisemmissa blogeissani kuvannut Suomen tiedonvälityksen ja kustannustoiminnan valtiollista NATO-sensuuria. Tieteellinen totuus varsinkaan kansainvälisistä asioista ei näy Suomen mediassa. Pekka Haavisto, joka ei toiminut rauhanvälittäjänä Balkanilla, vaan tutki siellä mahdollisia köyhdytetyillä uraanipommeilla suoritettujen tuhojen radioaktiivisuuden jäämiä, ei huomannut serbien sortoa eikä pitänyt Lääkärin sosiaalinen vastuu lehdelle antamassaan haastattelussa teollisuuslaitosten vaurioita merkittävinä: "Olivathan ne jo huonokuntoisia muutenkin."

Tällainen asenne kuvaa sopeutumista, välttämättömänä pahana, tuohon NATO:n ja Suomen virallisen ulkopoliittisen johdon todellisuuteen. Suomi auttoi jo tuolloin Jugoslavian pommitusten aloittamista, ja vielä varmemmaksi vakuudeksi Suomen edustaja todisti voittajien sotatribunaalissa ICTY:ssä kuten NATO halusi.

Tutustuin Espanjassa eläkkeelle jääneeseen, hollantilaiseen NATO:n tiedottajaan. Ystävystyttyämme totesimme ajattelevamme Jugoslavian hajottamisesta aika samalla tavalla. Kysyin häneltä, miksi hän tiedottajana ollessaan valehteli? "Minulla on kaksi poikaa, jotka on koulutettava kalliissa yksityisessä yliopistossa. Siksi."

Suomessa on jäljellä yksi valtiomies, nimittäin Paavo Väyrynen. Hän ei ole luopunut totuudesta eikä hän alistu NATO-propagandan eikä kiusaamisen edessä.Eikä valehtele.

Ylikansallista pääomaa palvelevien oikeistopuolueiden keskustan, kokoomuksen ja sinisten aloitteesta Suomeen perustettu valtiollinen sensuurikoneisto, Mediapooli on estänyt Paavo Väyrysen eduskuntapuolueen osallistumisen vaalitentteihin. Verorahoilla kustannettu Yle on siis rahoittanut kaikkien muiden eduskuntapuolueiden Yle-kampanjan, mutta sensuroinut Väyrysen Seitsemän tähden liikkeen. Mediapooliin kuuluva MTV on tehnyt samoin, kuin myös Yle:n paikallistoimitukset sekä monet sanomalehdet. Täydellinen uutispimennys.

Mediapoolilla on erityinen sisältötyöryhmä, jonka tehtävänä on luonnollisesti nostaa erityisiä, lähinnä Venäjä-kriittisiä aihepiirejä toistuvasti eri välineissä, milloin suurina juttuina, milloin rivien välissä voidakseen osoittaa suomalaisille, että Venäjää vastaan pitää varautua ja NATO:a pyytää suojelemaan. Kukaan todellisuudentajuinen suomalainen ei tätä usko.

Yksikään eduskuntapuolue, ei myöskään kiusaamiseen perehtynyt Haavisto, ole nostanut kysymyksen asetteluun tätä Seitsemän tähden liikkeen ja sen puheenjohtajan Väyrysen kiusaamista eikä Mediapoolin roolia sensorina.

Seitsemän tähden liike on ainoa puolue, joka haluaa NATO:n ulos Suomesta. Se haluaa Suomen itsenäiseksi ja irti kaikista EU:n liittovaltiohankkeista. Juuri siksi se halutaan eristää, jotta suomalaiset eivät voisi kokea, että meillä on puolue, joka ajattelee niinkuin kansa, joka ei halua Suomen liittyvän NATOon.

Oikeudenmukaisuuden toteutuminen ja demokratia estävät kiusaamisen kulttuurin syntymisen. Suomen eduskunta ja valtamedia ovat osoittaneet, mitä tapahtuu, kun ne korvautuvat epäoikeudenmukaisuudella ja vallankäytöllä.

Venäjä ja Jehovan todistajat

Torstai 7.2.2019 klo 11.56 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen media on nostanut toistuvasti esiin Jehovan todistajien aseman Venäjällä. Helsingin Sanomat nostaa heidät 7.2.2019 esiin ikäänkuin ortodoksisen kirkon ei-toivottuina kilpailijoina. Usein media pitää heidän kohteluaan ihmisoikeusongelmana ja on tukenut mielipiteillään Venäjän Jehovan todistajien oikeutta turvapaikkaan Suomessa. Viime aikoina erityisesti tanskalaisen Dennis Christensenin saama vankeusrangaistus on herättänyt huomiota.

Tänään Helsingin Sanomat myöntää Jehovan todistajien päämajan olevan Yhdysvalloissa. Se ei kuitenkaan muista, että toiminnan rahoitus tulee myös Yhdysvalloista. Suomessahan tämä ei ole ongelma, koska Suomen koko media on liittoutunut USA:n ja NATO:n hybridikeskuksen ideologiaan, joten tilanne poikkeaa ratkaisevasti Venäjästä.

USA:n suhde Venäjään on yksipuolisesti vihamielinen. Yhdysvaltojen kongressi on jo vuonna 2015 päättänyt, että presidentti, tuolloin Obama, voi suorittaa sotilaallisen hyökkäyksen Venäjälle tarvitsematta uudelleen kääntyä kongressin puoleen.

Yhdysvallat käy taloussotaa Venäjää vastaan ja pyrkii kaikin mahdollisin tavoin vahingoittamaan sitä, että Venäjä voisi rauhassa kehittää yhteiskuntaansa. Yhdysvallat pyrkii vahingoittamaan Venäjää myös välillisesti tukemalla Syyriassa Syyrian hallitusta ja sen liittolaista Venäjää vastaan taistelevia terroristeja. Osa näistä terroristeista ovat kotoisin Venäjältä ja muodostavat kotimaahan palattuaan terroriuhkan.

Minkälaista Jehovan todistajien toiminta sitten on?

Jehovan todistajien toiminta perustuu lähetystyöhön ja aktiiviseen käännyttämiseen. Uskonto edellyttää tietyn määrän kohtaamisia joka päivä. Uskonto ei ole hiljentymistä neljän seinän sisällä pohdiskeluun ja uskonnon harjoittamiseen vaan käännyttämiseen.

Tietoni Jehovan todistajista perustuu kokemuksiini työskentelystä heidän edustajiensa kanssa psykiatrisina potilaina. Lisäksi aika moni meistä on kohdannut ovikelloa soittavia ja keskusteluun ja käännytykseen halukkaita uskovia omalla kotiovellaan. Niin minäkin. Lisäksi eräät hyvät ystäväni ovat olleet Jehovan todistajia.

Espanjassa asuessani kävin pitkiä keskusteluja Jehovan todistajien kanssa. Keskustelut olivat aina ideologisia, maailmanpoliittisia ja mielenkiintoisia. Joskus ajan puutteen vuoksi en ehtinyt keskustella kotiovellani, jolloin sain sitkeän seuralaisen bussipysäkille saakka, mikä osoitti henkilön tarvetta suorittaa tuota päivittäistä lähetystehtävää.

Hyvän ystäväperheemme kohtalo oli traaginen. Tämän italialaisen pariskunnan mies ja vaimo olivat Jehovan todistajia. Eräs uskontoon kuuluva piirre on verensiirtokielto. Jehovan todistaja ei saa ottaa vastaan toisen ihmisen verta.

Vaimo sairastui aggressiiviseen rintasyöpään. Suuren leikkauksen aikana potilaalle olisi tullut antaa samanaikaisesti verta. Pariskunta kieltäytyi leikkauksesta.Seurasimme parin vuoden ajan pariskunnan, heidän lastensa ja lastenlastensa tunteiden jäykistymistä ja kylmän kauhun ja syyllisyyden kehitystä kuoleman lähestyessä.

Oliko kuolema murha? Oliko uskonto murhaaja? Oliko mies murhaaja, koska hän ei luopunut uskosta ja velvoittanut vaimoaankin tekemään niin? Vaimon kuoleman jälkeen mies riutui syyllisyyden ja uskon ristipaineessa.

Jehovan todistaja- perheiden lasten kohtalo vastaavien valintojen edessä on järkyttävä.

Suomen media ja poliitikot ovat valmiita neuvomaan venäläisiä milloin mistäkin asiasta. Puolitotuudet ja propaganda ovat leimanneet tähänastista keskustelua.

Miten venäläisten tulisi suhtautua Yhdysvalloista rahoitettuun ideologiseen käännytystyöhön, jossa jokainen uskonlahkon jäsen on velvoitettu tekemään tuota työtä.

Miten Suomessa määritettiin henkilö, joka sodan aikana suoritti pelkästään Suomen ja Neuvostoliiton välistä ystävyyttä edistävää toimintaa. Henkilö vangittiin ja usein teloitettiin.

Suomi harjoittelee sotaharjoituksissaan Yhdysvaltojen kanssa venäläisten tappamista. Suomen median ja poliitikkojen ylemmyydentuntoinen kyvyttömyys eläytyä Venäjän kansan turvallisuustarpeisiin on vakava ihmisoikeusloukkaus. Suomessa lähes kaikki mikä loukkaa Venäjää tai vaikeuttaa venäläisten elämää on vahingonilon aihe, joka naamioidaan huoleksi ihmisoikeuksista tai totalitarismista.

Tämän Suomen USA/NATO:oon sitoutuneen median yksipuolisimmat edustajat ovat Yle ja Helsingin Sanomat.

Viestinnän professorin harhalaukaus

Tiistai 29.1.2019 klo 15.43 - Pirkko Turpeinen-Saari

Helsingin Sanomat julkaisi tänään 29.1. pääkirjoitussivulla viestinnän professori Anu Kantolan  kolumnin "Kuuba taistelee sissien ja hipsterin välissä".

Professori on vierailut Kuubassa ja ottanut matkalukemisekseen Svetlana Aleksijevitsin romaanin "Neuvostoihmisen loppu". Vierailun innoittamana hän julistaa: "Kuuba seisoo nyt samassa pisteessä kuin Neuvostoliitto loppuaikoinaan."

Kuuban kuvaus on seuraava: "Kommunistinen puolue pyörittää maata ja valvoo ihmisiä. Vaalit eivät ole vapaita, ja poliittisia vankeja on arviolta muutamia satoja. Ikäjakauma on pahasti kallellaan vanhoihin, kun nuoret valuvat ulos maasta."

"Samalla maan talous sakkaa. Palkat ovat surkeita ja kaupat puolityhjiä. Monet raapivat tuloja vuokraamalla makuuhuoneita kodeistaan. Vuokraisänniksemme osuivat tunnettu elokuvaohjaaja ja pienen kaupungin hammaslääkäri."

On mielenkiintoista, että Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan viestinnän professorilla on näin puhdas Suomen hallituksen maan turvallisuuden kannalta ainoaksi oikeaksi määrittelemä ideologia. Siinä viestintä on sidottu USA:n ja  NATO:n hybridikeskuksen tunnustamaan todellisuuteen kansainvälisistä suhteista. Juuri siksi hän kirjoittaa näin saman hybridikeskuksen kanssa liittoutuneen Mediapoolin jäsenen, Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla.

Professorin tietoisuuteen ei ole päässyt, että Kuuba on ollut 60 vuotta Yhdysvaltojen hirviömäisen taloussaarron kohteena. Yhdysvallat on sitonut saartoon myös muut maat siten, että jos haluaa tehdä kauppaa Yhdysvaltojen kanssa, ei voi tehdä kauppaa Kuuban kanssa.  Käytännössä kaikki maat Yhdysvaltoja lukuunottamatta ovat vuodesta toiseen vaatineet YK:n yleiskokouksessa Yhdysvaltoja lopettamaan taloussaarron – ilman tulosta.

Siksi kuubalaisissa kaupoissa ei ole tavaraa, siksi professorin taksikuski ei ole pystynyt hankkimaan autoonsa ehjää tuulilasia.

Professorin mainitsemat "maasta pois valuvien nuorten" enemmistö on auttamassa muita maita. He auttoivat opettajina Nicaraguaa, Etelä-Afrikkaa ja nyt Venezuelaa. Etelä-Afrikassa on työskennellyt satoja kuubalaisia lääkäreitä, ei palkan takia vaan solidaarisuudesta.

Professori ei ole ilmeisesti kokenut, mitä solidaarisuus merkitsee ja miltä se tuntuu. Talouspakotteista huolimatta kuubalaiset ovat tasa-arvoisia. Vielä viitisen vuotta sitten lääkäri sai samansuuruista palkkaa kuin siivoustyötä tekevä koska koulutus oli ollut yhteisesti maksettua.

Lapsikuolleisuus Kuubassa on alhaisempi kuin Yhdysvalloissa.

Tekstin loppupuolella professori kuitenkin mainitsee ilmaisesta koulutuksesta ja terveydenhuollosta sekä elämänmuodon leppoisuudesta.

Professorin kirjoitus etenee Neuvostoliitto-osuuteen Aleksijevitsin romaanin pohjalta. Hän kertoo valtionyhtiöiden omistusten jakamisesta kuponkeina ja markkinoiden vapauttamisesta. Hän pitää nurinkurisena sitä, että moni venäläinen kiroaa markkinatalouden kun "nurinkurisesti syynä ovat neuvostoajan kärsimykset: vankileirit, väkivalta ja sodat". Sitten professori nimeää syyllisen: "Roisto on Mihail Gorbatsov, joka myi halvalla maan, jonka eteen venäläiset olivat vuodattaneet verta koko 1900-luvun."

Mahtaako Mihail Gorbatsovin roiston rooli tulla Aleksijevitsin romaanista vai professorin omista käsityksistä. Tosiasiassa Gorbatsovilla ei ollut mitään tekemistä asian kanssa. Yksityistämiset ja niin kutsutut talousuudistukset tehtiin USA:n korruptoiman presidentti Jeltsinin aikana. Maanpetoksellisessa toiminnassa Jeltsiniä avustivat Anatoly Chubais ja Jegor Gaidar, jotka kaikki auttoivat Venäjän kansallisvarallisuuden siirtämisessä ulkomaille valtionpankin kultavarannot mukaan luettuna. Hyödyn saivat petturit henkilökohtaisesti, mutta valtaosaltaan USA:n presidentti George H.W.Bush, George Soros ja Harvardin taloustieteilijät Jeffrey Sacs ja Larry Summers.

Professori Kantolan kannattaa lukea romaanien sijaan esimerkiksi F.William Engdahlin teos Manifest Destiny ;Democracy as Cognitive Dissonance. Siinä kuvataan tarkkaan USA:n presidentti George H.W. Bushin ja CIA:n tuki Gorbatsovin kaataneille "vallankaappareille", joiden taltuttamisesta samoin USA:n tukema Jeltsin sai sankarinroolinsa. George Soros oli kyynärpäitään myöten mukana tässä ryöstössä.

Professori Kantolan analyysin osio, jossa hän kuvaa Kuuban seisovan saman jyrkänteen reunalla kuin Neuvostoliitto aikoinaan, on absurdi.

Anu Kantolan kuvaus sosialismista "pahan valtakuntana" ja toteamus että sosialismista ei pääse suoraan markkinauudistusten "hyvän valtakuntaan" on käsittämätön jokaiselle entisen sosialistisen maan asukkaalle esimerkiksi aikaisemmin liittoutumattomassa Jugoslaviassa, jossa sosialismin täystyöllisyydestä, ilmaisesta terveydenhoidosta ja koulutuksesta ja 24. sijasta maailman kansantalouksien vertailussa romahdettiin kehitysmaiden tasolle. Samalla yritysten yhteisöllinen omistus muuttui USA:n ja muiden NATO-liittolaisten hallussa olevaksi yritystoiminnaksi.

Ehkä seuraava kolumni käsittelee Venezuelan öljyn vapauttamista  Venezuelan kansan omistuksesta Yhdysvaltojen käsiin – Yhdysvaltojen ja NATO-EU:n ilman vaaleja valitseman vapauttaja-presidentin avulla.

Suomen kansaa petetään jälleen

Perjantai 18.1.2019 klo 15.36 - Pirkko Turpeinen-Saari

Katsoimme eilen NETFLIX:iltä tositapahtumiin perustuvan hollantilaisen elokuvan Vastarintaliikkeen pankkiiri. Se kuvaa natsi-Saksan miehityksen aikana pienen joukon suorittamaa taitavaa, monimutkaista  rahankeruuta vastarintaliikkeen hyväksi. Moni joukosta joutuu kidutetuksi ja tapetuksi.

Suomalaisesta elokuvatuotannosta ei juuri löydy natsi-Saksaa vastaan toimineista ja teloitetuista tehtyjä sankariteoksia. Sen sijaan natsi-Saksan liittolaisuus on nostettu sankaruudeksi.

Suomalaisille on aina valehdeltu siitä, mihin kansaamme ollaan viemässä.

Sisällissodan valkoiseen johtoon valittu Mannerheim lähti röyhkeästi riisumaan venäläisiä aseista Svinhufvudin päinvastaisesta sähkeestä huolimatta. Sen lisäksi venäläiset olivat ilmoittaneet ja sopineet kaikkien sotilaiden lähtevän Suomesta jäiden lähtiessä.

Mannerheim valehteli suomalaisten taistelevan venäläisiä vastaan, kun taas venäläisille hän julisti, että näin ei ole asianlaita. Mannerheimin tavoitteena oli suur-Suomi ja bolsevikkien vallan kaataminen. Presidentiksi tullut Ståhlberg esti hänen heimosoturi hankkeensa jatkumisen.

 Mannerheim oli saanut tiedon Hitlerin tuesta siihen, että ruotsalaiset voivat osallistua talvisotaan. Pohjoismaiden päämiehet taputtivat suomalaisia selkään todeten suomalaisten kyllä menestyvän sodassa Neuvostoliittoa vastaan. Suomen kansa ei tiennyt kuinka pitkään talvisotaa oli suunniteltu eikä sitä, että natsi- Saksa ja fasistinen Italia antoivat materiaalista tukea. Kansa kohtasi sodan yllätettynä.

Omapäinen Mannerheim, tuntien natsi-Saksan keskitysleirit ja toimintatavat, kutsui natsi-Saksan joukot Suomeen presidentin, pääministerin, eduskunnan ja kansan selän takana. Kansalaiset pääsivät perille saksalaisten tulosta kun Pohjois-Suomessa omin silmin nähtiin joukkojen marssivan kaduilla. Mannerheim oli suunnitellut omat rasistiset leirinsä hyvissä ajoin ennen jatkosodan alkua.

Tosiasioista tietämättömät suomalaiset antoivat jälleen henkensä olettaen, että se tapahtuu isänmaan puolesta.

Kaikkien Suomen sotien taustalla olleet laskelmoivat pääomapiirit aloittivat Mannerheimin sankarimyytin rakentamisen samaan aikaan kun Norjassa saksalaisten kanssa yhteistyössä toiminut pääministeri Quisling teloitettiin. Mannerheimin sankarimyytti vahvistui hänen itse ja omien avustajiensa kanssa kirjoittamien muistelmien ja massiivisen ratsastajapatsashankkeen myötä.

Hollannissa oli myös fasistien yhteistyökumppaneita, mutta he saivat rangaistuksensa ja elokuvan esittelemä saksalaisten teloittama vastarintajoukon johtaja on saanut muistomerkin.

Presidentti Kekkosella oli täysi työ pitää militarismia ja pääomanvaltaa kansanvallan sijaan ihailevat poliittiset voimat poissa vallasta.

Neuvostoliiton tultua hajotetuksi ja Suomen liityttyä kapitalismin tärkeimpään linnakkeeseen EU:hun, nuo salaisesti natsi-Saksaa ihailevat voimat ovat nousseet jälleen. Yhdysvallat ja EU ovat sotilaallista ja taloudellista valtaa hamutessaan turvautuneet juuri natseihin (Kroatia ja Ukraina esimerkkeinä) mutta myös kalifaattia rakentaviin jihdisteihin. (Bosnia, Syyria)

Suomessa on merkittävästi poliittisia toimijoita, jotka ovat valmiita petoksiin ja valheisiin osoittaakseen tukensa Yhdysvalloille ja entisille siirtomaaisännille Ranskalle, Iso-Britannialle ja Saksalle.

Suomalainen joukkotiedotus tukee tällaista tiedotusta, jota kuten edellisessä blogissani totesin, presidentti Koivisto kuvasi taitavaksi NATO-propagandaksi.

Suomen kansa ja eduskunta yllätettiin jälleen, kuten sisällissodan alkaessa, talvisodan alkaessa, kuten saksalaisten sotilaiden vyöryessä maahan, kun he syyskuussa 2014  saivat lukea lehdestä presidentti Niinistön liittäneen Suomen NATO:n isäntämaasopimkseen.

Sen mukaisesti Yhdysvaltojen johtamat NATO-joukot saavat tuoda aseitaan maahamme ja käyttää maankamaraa, ilmatilaa, vesistöjä, satamia ja lentokenttiä tarpeidensa mukaan. Ydinaseiden suhteen sopimuksessa ei ole mitään kieltoja.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa yhdessä tasavallan presidentti Niinistön kanssa johtaa 1%:n puoluekannatusta omaavat ulko- ja puolustusministeri sekä keskustalainen insinööri, joka ei ole käyttänyt pääministerinä yhtään merkittävää ulkopoliittista puheenvuoroa, liekö kiinnostunutkaan ulkopolitiikasta.

1%:n puolustusministeri on tehnyt kahdenkeskisiä puolustussopimuksia ilman sen kummempia  julkisia tai eduskunta-keskusteluja Yhdysvaltojen, Iso-Britannian ja Saksan kanssa.

Ilmeisesti näiden kahdenkeskisten sopimusten perusteella Yhdysvaltojen suurlähetystö on keväällä 2018 rakennuttanut Malmin lentokentän viereen Takojankatu 10:een massiivisen aidatun, vartioidun rakennuksen, jossa on 13 suurta oviaukkoa suuria kuljetuksia varten.

Wikileaksin tietojen mukaan Suomeen on lähetetty kontteja Yhdysvaltojen Irakin suurlähetystön jättimäisestä tukikohdasta Bagdadista.

Olettaako Yhdysvallat, että Suomi tulevien vaalien jälkeen on valmis liittymään NATO:on tai muulla tavoin vahvistamaan Yhdysvaltojen sotilaallista läsnäoloa Suomessa. Suomen eduskunnan on tiedettävä mitä Yhdysvallat tuo Bagdadista Suomeen.

Asetetaanko Suomen kansa, nyt toistamiseen presidentti Niinistön aloitteesta, tapahtuneiden tosiasioiden eteen kuten niin usein ennenkin.

Liittolaisuuden tiivistäminen NATO:n kanssa lisää Suomen ja Venäjän kansojen turvattomuutta.

Tulevat vaalit ovat NATO-vaalit. Seksuaalirikoskohun ei saa antaa peittää alleen tätä turvallisuuteen keskeisimmin liittyvää asiaa.

Suomen liittoutumattomuus tulee kirjata tulevaan hallitusohjelmaan. Vain siten suomalaisten turvallisuus voidaan taata.

Kansa on yksin

Keskiviikko 26.12.2018 klo 15.29 - Pirkko Turpeinen-Saari

Vuoden 1917 kesällä porvarit hajotuttivat Suomen eduskunnan pelätessään sen toteuttavan itsenäisyyden, joka takaisi demokratian ja tasa-arvon kaikille. Liittoutumalla Saksan kanssa,  porvarilliset piirit tavoittelivat oman valta-asemansa säilyttämistä osana tulevaa Suur- Saksaa.

Sisällissota toteutti tavoitteen, mutta Saksan häviö maailmansodassa ja maan vallankumous, estivät  Saksan vallan säilymisen Suomessa. Demokratiaa tavoitelleen suuren kansanosan sulkeminen vankileireille ja sen kansalaisoikeuksien menettäminen turvasi porvarillisille puolueille vallan ja kulttuurisen hegemonian.

!920- luvun ja 1930-luvun tiivis liittolaisuus Saksan kanssa, yhteiset voitonparaatit saksalaisten korkeiden sotilashenkilöiden kanssa johtivat ilmapiiriin, jossa venäläisistä tuli julkisuudessa toisen luokan kansalaisia.

Natsi-Saksan laajeneminen ja Neuvostoliittoa vastaan aiotun sodan lähestyminen tiivistivät Suomen valtio- ja sotilasjohdon yhteyksiä Saksaan entisestään.

Kesällä 1939 Suomessa vieraili ensin Englannin kotijoukkojen päällikkö kenraali Walter Kirke, joka seurasi Viipurin seudulla tykistöammuntoja ja sotaharjoituksia. Hänen jälkeensä maahan saapui Saksan yleisesikunnan päällikkö Franz Halder ulko/puolustusministeri Eljas Erkon vieraaksi. Halderille pääministeri Cajander ojensi Suomen valkoisen ruusun suurristin.

Myös Halder matkusti Karjalan kannakselle tarkastamaan linnoituslaitteita ja seuraamaan tykistöammuntoja.

Syyskuun 14. päivänä 1939 Akateeminen Karjala-seura julisti: "Nyt on aika iskeä. Sotilaittemme uljas sankarihenki ja päällystömme henkinen ylivoimaisuus oppimattoman ja sivistymättömän ryssäläispäällystön rinnalla. Voittomme on varma. Kohta tulee hetki,jolloin emme enää taistele yksin."

Pohjoismaiden päämiehet ja ulkoministerit kokoontuivat lokakuun 18. päivänä Tukholmassa. He olivat varmoja, että Suomi pärjäisi tulevassa sodassa.

Daily Telegraphin kirjeenvaihtaja ihmetteli 23.10.1939 "Ei mikään pieni maa ole voinut järjestää niin suurta koneistoa kuin Suomi nykyään Karjalan kannaksella...Suomen sotavalmius ihmetyttää."

Mannerheim toimi varoituksista huolimatta etukenossa. Hänen silmissään väikkyi Leningradin valloitus ja bolsevikkien tuho.

Kansalle talvisota tuli yllätyksenä ja se myös markkinoitiin yllätyksenä. Hävitty sota myytiin marttyyriutena. Kansa oli yksin. 

Kesällä 1940 Mannerheim kutsui saksalaiset miehitysjoukot Suomeen presidentin, pääministerin, eduskunnan ja kansan tietämättä. Tulevaa "jatkosotaa" valmisteltiin seuraava vuosi. Sodan aloitus näyteltiin Venäjän hyökkäyksenä. 

Jo ennen sotaa Mannerheim oli suunnitellut Itä-Karjalan venäjänkieliselle siviiliväestölle saksalaisen mallin mukaan keskitysleirit, joissa kesällä 1942 kuoli 500 lasta, vanhusta ja naista kuukaudessa. 

Jatkosodan tavoitteena oli Suur-Suomen rakentaminen. Mannerheim oli ilmoittanut, että raja voisi kulkea Syvärillä, jos Leningrad on tuhottu. Hitler oli luvannut Leningradin Suomelle kunhan saksalaiset olisivat sen ensin tuhonneet.

Suomen kansa ei ollut selvillä perusteellisista sodan valmisteluista. Sotilaita kuoli jo ensimmäisenä jatkosodan kuukautena 1000 miestä päivässä. Se oli vain luku johtajien päissä. Omassa perheessäni tuon kuukauden aikana kuoli isän veli, äidin veli ja minun hoitajani veli. Suomalaiset kodit olivat surusta sakeina.

Kolmen traagisen sodan jälkeen Suomen kansalle koittivat ensimmäiset demokraattiset vaalit, jossa lähes kaikilla oli äänioikeus. Saksan valtapiiristä oli siirrytty Neuvostoliiton valtapiiriin.

Propaganda ei kuitenkaan muuttunut kuin hiukkasen.

Samaan aikaan kun Norjan pääministeri Quisling, joka oli liittoutunut Saksan kanssa kuninkan tahdon vastaisesti, teloitettiin, Suomessa alettiin jo suunnitella Mannerheimin sankarimyytin rakentamista.

Toisesta maailmansodasta aina 1980-luvulle saakka Suomen kansa sai nauttia rauhan ajasta. Presidentti Urho Kekkonen koettiin rauhanpoliitikkona ja hyvien suhteiden takaajana kaikkien maailman valtioiden kanssa. Hän puhui niin palestiinalaisten oikeuksista kuin liennytyksestä ja yhteistyöstä kylmän sodan osapuolten kesken.

Yhdysvallat kykeni suorittamaan Neuvostoliiton kansallisvarallisuuden ryöstön ja sosialistisen valtion hajotuksen yhteistyössä korruptoituneen presidentti Jeltsinin ja hänen virkatovereittensa kanssa. Ryöstöstä hyötyivät miljardööri George Soros sekä moni muu talousasiantuntemustaan tarjonnut yhdysvaltalainen talousguru.

Neuvostoliiton ja Varsovan- liiton hajottua Suomen oikeistopiirit saivat tuulta siipiensä alle. Länsimyönteisyydestä tuli arvo sinänsä, jonka mukaisesti USA-johtoinen maailmanvalta oli koettava myönteisenä. Pääomaliikkeiden vapauttaminen 1980-luvulla oli antanut esimakua siitä, minkälaisiin toimintatapoihin tämän yksinapaisen suurpääoma- ja aseteollisuusjohtoisen maailmanvallan kanssa tulisi tottua.

Oikeistovirta tarttui myös Euroopan sosialidemokraattisiin puolueisiin, joista valtaosa katsoi hyötyvänsä liitosta yksinapaisen maailman sääntöjen kanssa. Tony Blair ja Gerhard Schröder ovat esimerkkejä tästä.

Suomessa tuo oikeistovirtaus johti EU:hun, euroon ja NATO:n myötäilyyn. Ahneuden tyydyttämiseksi sota ei ollut enää tabu. Puolan ja Neuvostoliiton ryöstöt tapahtuivat vielä ilman väkivaltaa, mutta Balkanin haltuunotto ja Jugoslavian hajotus eivät sujuneet pelkällä korruptiolla ja talouspakotteilla vaan Euroopan unionin perustajavaltiot ryhtyivät myös sotatoimiin yhdessä USA:n kanssa.

Suomen kansa sai sanoa mielipiteensä EU:sta, mutta sen jälkeen kansalta ei ole kysytty merkittävistä asioista. Sotilaallinen näkökulma asioihin on kasvanut merkittäväksi suurimman osan EU-maista kuulessa NATO:on.

2000-luvulla suurin osa päivälehtien päätoimittajista ilmoitti kannattavansa Suomen liittymistä NATO:on. Sauli Niinistön tultua presidentiksi, asiat ovat alkaneet muistuttaa aikaa ennen toista maailmansotaa.

Alentuva suhtautuminen Venäjään ja venäläisiin on saanut tukea korkeimmalta tasolta. Arrogantti suhtautuminen venäläisen kenraalin puheeseen ja Venäjän delgaation tulon estäminen ETYJ:in juhlakokoukseen vuonna 2015 ovat Niinistön maamerkkejä. Röyhkeäksi käyttäytymisen tekee se, että ETYJ kokous oli presidentti Kekkosen, rauhan presidentin ja Neuvostoliiton yhteinen luomus. Samalla kun Niinistö esti Venäjän delegaation osallistumisen kokoukseen, Yhdysvaltojen laivasto vieraili Helsingin satamassa ja sen soittokunnalla oli konsertti Suomenlinnan kirkossa.

Presidentti Ahtisaaren toimet Jugoslavian sodissa ovat oma lukunsa. Hänen julkisuudelta piilossa ja Suomen valtamedian tukemana tapahtunut, kaikki kansainväliset lait ja tavat ohittava toimintansa on ollut huikeaa.  Hän kannattaa Suomen liittymistä NATO:on. Häntä markkinoitiin kaljaa juovana ja makkaraa syövänä kansanmiehenä.

Presidentti Niinistö ei paljasta korttejaan, mutta pelaa. Hänen aikanaan Suomi liitettiin vuonna 2014 NATO:n isäntämaasopimukseen Suomen eduskunnan ja kansan selän takana aivan samoin kun Mannerheim kutsui Saksan sotajoukot Suomeen ja liittoutui kansan selän takana Saksan kanssa Venäjää vastaan.

Presidentti Niinistön aikana suomalaiset sotilaat joutuvat harjoittelemaan yhdysvaltalaisten ja muiden NATO-joukkojen kanssa venäläisten tappamista. Suomalaisten selän takana Suomeen voidaan tuoda yhdysvaltalaisia ydinohjuksia, minkä seurauksena suomalaiset joutuisivat vastahyökkäyksen kohteeksi myös ydinohjuksin.

Aina kun kansalta kysytään, sen selkeä enemmistö ilmoittaa ettei kannata NATO:a. Miten on mahdollista, että presidentti ja hallitus voivat liittää Suomen, kansan tahdon vastaisesti yhä syvemmälle NATO:n toiminnan ytimiin? Selitys on media.

Kekkosen aikaan maan talous oli paljon kokonaisvaltaisemmin kansallisesti hallittua. Myös tiedotusvälineet olivat monipuolisia. Työväenlehdet ovat kadonneet ja ylikansallinen pääoma hallitsee  valtaosaa tiedonvälityksestä. Suomen media käyttää  läntisiä ylikansallisia tietotoimistoja ja pääasiassa yhdysvaltalaisia tietolähteitä.

Presidentti Niinistön ja porvarihallitusten aikana Suomi on liitetty NATO:n isäntämaasopimukseen,jonka lisäksi maahan on ulkopoliittisen johdon toimesta kutsuttu USA:n ja NATO:n hybridikeskus. Sen tarkoituksena on yhdenmukaistaa tiedonvälitystä NATO-myönteiseksi ja Venäjä- vastaiseksi.

Suomen tiedotusvälineet: sanomalehdet, Yleisradio ja MTV muodostavat Mediapoolin, jonka työntekijöistä suuri osa on koulutettu Harvardin yliopistossa Yhdysvalloissa Venäjä-vastaiseen hybridisotaan. Kirjankustantajat kuuluvat siihen myös. Mediapoolin edellinen puheenjohtaja oli Yle:n toimitusjohtaja Kivinen. Nykyinen puheenjotaja on Otava-mediasta. Jäseninä Yle:n päätoimittaja ja MTV:stä siirtynyt Yle:n toimitusjohtaja. 

Mediapooli tekee tiivistä yhteistyötä ja koordinoi toimintaansa USA:n ja NATO:n hybridikeskuksen kanssa. Siten mikään "läntisestä doktriinista" poikkeava artikkeli, kirja tai muu hengentuote ei pääse julkisuuteen.

Tämän toiminnan seurauksena sotien syyt, kansainväliset lait, laillisuus ja oikeusvaltio ovat menettäneet merkityksensä. Totuudeksi muodostuu Mediapoolin ja hybridikeskuksen tulkinta siitä mitä Yhdysvallat, Iso-Britannia, Saksa ja Ranska haluavat meidän pitävän totuutena.

Yle:n uutis- ja ajankohtaistuotanto on kuvaelma, jossa on taattua, että tuo ainoa oikea totuus vallitsee. Uutisissa esitetään mieluiten nukuttavia pullantuoksuisia raportteja joulusta, keleistä, maanviljelystä ja nyhtökaurasta.

Tasavallan presidentiltä ei kysytä ikävistä asioista. Ei siitä miten hän ei tiedä miten Ukrainan vallankaappaus tehtiin, ei siitä minkä oikeudenpäätöksen perusteella hän karkoitutti venäläisen diplomaatin.  Ei siitä, onko verovaroilla kustannetun Yle:n jäsenyys mediapoolin ja hybridikeskuksen yhteistyössä parlamentaarista demokratiaa. 

Tasavallan presidentiltä kysytään rullaluistelusta, Lennu-koirasta, talon ostosta ja Aaro-pojasta.Ei ydinohjusten tulosta Suomeen tai niiden tulon estämisestä.

Tavallinen suomalainen on rehellinen, oikeudenmukainen ja empaattinen. A-studiota katsoessa vaikuttaa siltä, että poliitikot ja "asiantuntijat" eivät ole kansaa. 

Suomen eduskunnan jäsenistä kukaan ei ole kysynyt NATO:n isäntämaasopimuksen laillisuuden perään. Onko joku esittänyt hävittäjähankinnoista luopumista jotta saadaan koulutus, maantiet, rautatiet ja terveydenhuolto kuntoon? 

Mediapoolin ja hybridikeskuksen tavoitteena on sumuttaa kansaa samalla tavalla kun sitä sumutettiin kesällä 1917, kesällä 1939, kesällä 1941 sekä syyskuussa 2014. Kansalta odotetaan uhria.

Kansa on yksin.

 

Mikä itsenäisyys?

Torstai 6.12.2018 klo 16.16 - Pirkko Turpeinen-Saari

Pääomaliikkeiden vapauttamisen, Neuvostoliiton hajoamisen ja Suomen EU:hun liittymisen jälkeen Suomi on siirtynyt Orwellin aikaan. Siinä totuus on valhetta ja valhe totuutta.

Suppean suurpääomanomistajien joukon asettamat ehdot muovaavat Suomen valtiojohdon päätöksiä. Yhdysvallat toimii erityisesti aseteollisuuden mutta myös öljyteollisuuden tarpeiden turvaajana.

Suomen hallituksen itsenäinen asema suhteessa talouden päätöksiin ja bilateraali kauppa Neuvostoliiton kanssa loivat mahdollisuuden - suomettumisväitteistä huolimatta- presidentti Kekkoselle taata Suomelle erityinen välittäjän asema kansainvälisessä politiikassa. Presidentti välitti kansalaisille esikuvan, joka puhui rohkeasti rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta. 

YYA-sopimuksen purkaminen, irrottautuminen Pariisin rauhansopimuksesta ja EU:hun liittyminen avasivat polun, joka johti nykyiseen orwellmaiseen tilanteeseen.

Yhdysvallat oli heti toisen maailmansodan päätyttyä suuntautunut kommunistien johtamien maiden ja kommunististen liikkeiden tuhoamiseen keinoja kaihtamatta. Sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja ammattiyhdistystoimintaa edistämään pyrkivät puolueet olivat tuhoamislistan kärjessä. Yhdysvaltojen laittomat sodat Kauko-Idässä ja Lähi-Idässä aiheuttivat kymmenien miljoonien ihmishenkien menetykset.

Entiset siirtomaavallat, nykyiset EU-maat Hollanti, Iso-Britannia ja Ranska jatkoivat siirtomaasotiaan Indonesiassa, Argentiinassa, Algeriassa ja muualla.

Suomi seurasi näitä USA:n sotia amerikkalaisesta näkökulmasta. Samaan aikaan 1960-luvulla Yhdysvallat, Kanada, Iso-Britannia, Australia ja Uusi-Seelanti laukaisivat avaruuteen vakoilusatelliitin, Echelonin, jonka avulla maat saivat tietoa niin kaupallisista neuvotteluista kuin muiden maiden turvallisuuteen liittyvistä tekijöistä.

1980 -90- luvuilla Yhdysvallat siirtyi hajotustoimissaan Eurooppaan. Propaganda, korruptio ja taloudellinen tuholaistoiminta välineinään se hajotti Puolan ja Neuvostoliiton/Venäjän  saadakseen edistettyä ylikansallisten pääomaomistajien etua viis välittämättä siitä mitä kohdemaiden asukkaille tapahtuu.

EC muuttui Euroopan Unioniksi ja 1992 sen alkuperäiset jäsenmaat liittyivät Yhdysvaltojen rinnalle Balkanin sotilaalliseen haltuunottoon. Saksa, Ranska, Iso-Britannia etunenässä tukivat ja kouluttivat uus- natseja ja jihadisteja saadakseen haltuunsa Balkanin infrastruktuurin ja miehittääkseen alueen sotilaallisesti.

Serbit olivat USA:n ja sen liittolaisten toimia vastaan ja ryhtyivät aseelliseen vastarintaan. Balkanin sodat päättyivät Bosnia-Hertsegovinan ja Kosovon NATO-miehitykseen ja valtavan laittomasti rakennetun USA:n sotilastukikohdan Bondsteelin rakentamiseen Serbian maaperälle Kosovoon. Juuri niin kuin Yhdysvallat oli halunnut.

1990-luvulla EU:ssa kiinnitettiin huomiota Echelon-satellitista hyötyvien maiden erityisasemaan. EU:ssa perustettiin komitea selvittämään mihin toimenpiteisiin EU voisi ryhtyä sen estämiseksi, että satelliitin jäsenmaat saavat kaupallisia ja sotilaallisia tietoja myös EU-maista. Suomi oli juuri liittynyt EU:hun ja komiteassa oli jäsenenä Reino Paasilinna. Komitea ei päätynyt muuhun tulokseen kuin että asialle ei voi mitään ja EU:n on itse rakennettava oma vakoilusatelliittinsa.

Suomen liityttyä EU:hun se sai roolin Balkanin sodan keskeisen ongelman ratkaisussa. Suomalaiset oikeuslääkärit kutsuttiin selvittämään mihin Racakin kylässä tapahtuneen taistelun uhrit olivat kuolleet. Oliko kyseessä taistelu, kuten serbipoliisit ja Jugoslavian hallitus kuvasivat, vai teloitus, joksi albaanitaistelijat tapahtumaa kuvasivat. 

Ranskalainen TV-kanava oli kuvannut päivän tapahtumat ja ETYJ:n tarkkailijat olivat nähneet asemapaikoiltaan mitä päivän aikana tapahtui.

Suomalaiset kansainvälisesti tunnetut oikeuslääkärit eivät todenneet merkkejä läheltä ampumisista eli "teloituksista". Siitä huolimatta tasavallan presidentin Martti Ahtisaaren tuella Suomen oikeuslääkäriryhmän puheenjohtaja Helena Ranta, Saksan ulkoministeriön ohjeistamana antoi tapahtumasta epämääräisen kuvan, jonka perusteella presidentti Bill Clinton päätti aloittaa jo kauan haluamansa Jugoslavian laittomat pommitukset. Oikeuslääkäreiden tieteelliset tulokset mitätöityivät.

Tämä tapahtuma on kouriin tuntuva esimerkki siitä, miten Suomen presidentti ja hallitus vähitellen luopuivat totuus- ja oikeudenmukaisuusajattelusta. Sen sijaan tuli Yhdysvaltojen ja EU:n entisten siirtomaavaltojen palveleminen.

Tällainen muutos ei voisi onnistua, ellei siihen liittyisi USA:n ja sen liittolaisten propaganda, jota Suomen media toistaa. Sen levittämän yksipuolisen informaation johdosta nyky-suomalaiset eivät tiedä serbien olevan holokaustin uhreja kuten juutalaiset olivat toisen maailmansodan aikana. He eivät tiedä, että liittoutumaton Jugoslavia ei edustanut minkäänlaista uhkaa Yhdysvalloille tai Euroopalle. Serbit noudattivat omaa perustuslakiaan ja kansainvälisiä lakeja.

Suomen itsenäisyyden rapautuminen jatkui 2000-luvulle tultaessa kiihtyvää vauhtia. Vuosituhannen alussa kaikkien merkittävien päivälehtien päätoimittajat ilmoittivat kannattavansa Suomen liittämistä sotilasliitto NATO:on. Vallan vahtikoirat ottivat tuon vapaata journalismia nakertavan kannan.

Presidentti George H.W.Bushin ja CIA:n johtama Venäjän kansallisvarallisuuden ryöstö ja kuljettaminen Euroopan pankkeihin ja veroparatiiseihin oli maamme johdon tiedossa, mutta media vaikeni. Päinvastoin alkoholisoitunut ja korruptoitunut presidentti Jeltsin kuvattiin demokraattisin värein, olihan hän palvellut suurpääoman omistajien etua, kuten Ahtisaari aiemmin.

Totta kai presidentti Ahtisaari tiesi Saksan, Ranskan ja Iso-Britannian Yhdysvalloille antaman tuen Balkanin maiden infrastruktuurin haltuunottamiseksi ja kansallisvarallisuuden ryöstämiseksi. Balkanin maat vajosivat kehitysmaiden luokkaan oltuaan varallisuudella mitattuna sijalla 24 maailmantilastoissa.

Venäjän presidentiksi valittu Vladimir Putin ei jatkanutkaan Jeltsinin viitoittamalla tiellä vaan totesi haluavansa edistää kansalaistensa parasta ja panevansa oligarkit, USA:n ja EU:n lempilapset, kuriin. Sen lisäksi presidentti Putin erityisesti Münchenin puheessaan toi esiin sen, että hän ei kannata Yhdysvaltojen (ja suurpääoman) johtamaa yksinapaista maailmanjärjestystä, vaan haluaa tasaveroisuuteen perustuvan moninapaisen maailmanjärjestyksen.

!980-luvun lopulla Neuvostoliiton presidentti Gorbatsoville oli luvattu, että mikäli hän tukee Saksojen yhdistymistä ja koko Saksan säilymistä NATO:n jäsenenä, NATO ei tule siirtymään tuumaakaan itään päin, kun Varsovan liitto purkautuu. Tämä lupaus rikottiin nopeasti ja nyt sotilasliitto NATO saartaa Venäjää.

 Presidentti Putinista tuli USA:n ja EU:n NATO-maiden vihollinen numero yksi.

Yhdysvalloille rasistinen ajattelu oli tuttua. Afro-amerikkalaiset saivat kansalaisoikeudet vasta 1960-luvulla, mikä ei ole merkinnyt rasismin loppumista. Venäläiset, kommunistit ja homot ovat olleet irrationaalisen vainon kohteina. Putinin valtaan tultua kaikki rasistinen energia on kohdistettu häneen.

Saksalainen asiantuntija, professori Schiffer, totesi Haagin rauhankongressissa vuonna 2015, että Hill&Knowlton markkinointifirma on palkattu edistämään Putin-vastaista propagandaa.Tuon markkinointifirman varatoimitusjohtaja on Ukrainan ja Yhdysvaltojen kaupallisen komitean jäsen, joka hyötyy Yhdysvaltojen EU:n tuella suorittaman Ukrainan  vallankaappausta seuranneesta Ukrainan infrastruktuurin haltuunotosta. Tunnetusti Yhdysvaltojen varapresidentti Bidenin poika Hunter tuli Ukrainan suurimman yksityisen energiafirman hallitukseen.

Yhdysvaltojen hallituksen, CIA:n ja EU:n tukema Ukrainan vallankaappaus ja laillisesti valitun presidentin ajo maanpakoon johti Ukrainan kriisiin, jonka arviossa Suomi on kokonaan menettänyt itsenäisen ajattelukykynsä. Ukrainan vallankaappaushallitus julisti "terrorismin vastaisen sodan" laillista presidenttiä kannattaneita ja väkivaltaista kaappausta vastustaneita itä-ukrainalaisia vastaan. Natsistisen väkivallan laajentumista Krimille pelänneet asukkaat halusivat kiireesti turvaan. He julistvat autonomisen alueensa itsenäiseksi ja äänestivät halustaan liittyä Venäjään, johon Krim on ennenkin kuulunut. Presidentti Putin tuki turvaa etsiviä krimiläisiä ja edellytti Venäjälle aina kuuluneen Sevastopolin laivastotukikohdan aseman säilymistä. Venäjä suostui krimiläisten toiveeseen liittyä Venäjään.

Suomen edustaja EU:n komissiossa, Olli Rehn, vastasi siitä, että lähentymissopimus Ukrainan kanssa oli huonosti neuvoteltu, eikä ollut ottanut huomioon Ukrainan taloudellisesti surkeaa asemaa, eikä sitä, että Ukrainan kansa vastusti NATO:on liittymistä. Sotilaalliset artiklat olivat  presidentti Janukovitsin hylkäämässä ehdotuksessa ensimmäisinä.

Suomen NATO-jäsenyyttä kannattava Kokoomus-puolue, valtamedia ja presidentti Ahtisaari ovat voimakkaasti kannattaneet Suomen liittämistä NATO:on. Suomen hallitusta johti Ukrainan kriisin aikana kokoomuksen Alexander Stubb. NATO-myönteinen media, pääministeri Stubb sekä ulkoministeri Tuomioja kukin tahollaan antoivat varsin yksipuolisen kuvan Ukrainan tapahtumista. USA:n, CIA:n, EU:n ja vallankaappausta valmistelleiden ukrainalaisten puoluejohtajien ja neo-natsien roolia tuskin mainittiin. Sen sijaan demokratiaa ja venäjänkielisten ukrainalaisten tasaveroisia ihmisoikeuksia vaativien ihmisten oikeuksia vähäteltiin tai ei mainittu ollenkaan.

Ukrainan kriisin yksipuolista tulkintaa on käytetty ponnahduslautana Suomen itsenäisyyden rapauttamiseksi. Ukrainan väkivaltainen vallankaappaus tapahtui helmikuussa 2014. Jo syyskuussa Suomen tasavallan presidentti Niinistö, ilman että sopimusta olisi käsitelty eduskunnassa tai että se olisi käännetty suomeksi, päätti Suomen liittymisestä NATO:n isäntämaasopimuksen. 

Ruotsi edellytti asian käsittelyä eduskunnassa ja että valtion alueelle ei saa tuoda ydinaseita. Suomen sopimuksessa näin ei lue.

Vuodesta 2015 lähtien Suomessa on ollut edellistäkin oikeistolaisempi hallitus. Vedoten valheelliseen ja yksipuoliseen tulkintaan Ukrainan kysymyksestä, Suomen hallitus on entisestään lisännyt sotilaallista varustautumista ja sotaharjoituksia yhdessä NATO-maiden kanssa.Suomen hallitus vetoaa Venäjän arvaamattomuuteen kun tosiasioihin perustuvassa kommunikaatiossa ensimmäiseksi luulisi tulevan USA:n johtama väkivaltainen vallankaappaus seurauksineen, johon Venäjä sitten reagoi. 

Yhdysvaltojen oltua Ukrainan vallankaappauksessa moottorina, sen reaktio syllisyyden projisoimiseksi Venäjään on ollut voimakas. Paitsi aseapua Ukrainalle USA on käytännössä johtanut Ukrainaa valitsemansa pääministerin kautta. Hallituksessa on ollut edustettuna monia kansallisuuksia, Yhdysvaltojen kansalainen valtiovarainministerinä. Vuoden 2015 alussa Yhdysvaltojen kongressi päätti, että presidentin (Obama) ei tarvitse enää kääntyä kongressin puoleen aloittaessaan sodan Venäjää vastaan.

Suomen armeijaa NATO:n kanssa yhteistyössä käytävässä sodassa johtaa yhdysvaltalainen. Yhdysvaltojen sotadoktriinin mukaan vihollinen on Venäjä. Kaikissa sotaharjoituksissa vihollinen on Venäjä.

Suomen kansa on jätetty päätöksenteon ulkopuolelle. Kansa ei halua liittyä NATO:on. Suomen tulisi olla puolueeton, itsenäinen ja vastata omasta puolustuksestaan. Itsenäisen kansan tulisi voida kokea, että sen tunnot vastaavat sitä mitä päättäjät tekevät.

Suomen media ja Suomessa sijaitseva NATO:n hybridikeskus, joka edistää NATO-propagandaa sekä Suomen hallitus yhdessä presidentin kanssa ovat vastuussa itsenäisyyden rapautumisesta.

Itsenäisyys edellyttää mahdollisuutta itsenäiseen ajatteluun, joka perustuu totuudelliseen informaatioon. Yhdessä toimivat, yhteistä päämäärää ajavat, tuntevat, eläytymään kykenevät ihmiset muodostavat itsenäisen valtion ytimen.Väkivaltaan, taloudelliseen kiristykseen ja vääriin tietoihin sopeutumista edellyttävän suurvalta USA:n kanssa liittoutuminen on tuhoamassa itsenäisyytemme.

Tilanteen pelastamiseksi tarvitsemme ratkaisevasti uudenlaisen eduskunnan ja moraalisen ryhdistäytyminen. Metoo, vege-ruoka ja ilmastoteot eivät riitä, sillä sota tekisi kaiken tuon turhaksi.

Kiristystä ja keppiä. Näin USA/EU-propaganda toimii

Maanantai 19.11.2018 klo 12.56 - Pirkko Turpeinen-Saari

Saksa on ollut sotilaallisesti miehitetty maa toisesta maailmansodasta lähtien. Viime viikkoina tähän tuskastunut Gerhard Schroeder on läksyttänyt USA:n suurlähettilästä. Schroedrin mukaan suurlähettiläs suhtautuu Saksaan kuin alusmaahansa eikä kuten itsenäiseen valtioon.

Olen aikaisemmissa blogeissani kuvannut CIA:n entisen päällikön, presidentti Reaganin varapresidentin ja myöhemmin presidentiksi valitun George H.W. Bushin toimia sosialististen maiden - Puolan, Neuvostoliiton, Jugoslavian ja Kiinan haavoittamiseksi, taloudellisen infrastruktuurin ja kansallisvarallisuuden ryöstämiseksi sekä lopulta Jugoslavian pommittamiseen turvautumiseksi yhteistyössä presidentti Clintonin kanssa.

Olen itse tutkinut ja teoksessani Lahtari, Punikki ja Teurastaja kuvannut Jugoslavian hajottamisen alkuvaiheita.

Korruptio ja propaganda ovat elimellisiä osatekijöitä USA:n ja EU:n lähtiessä ottamaan haltuunsa uusia alueita. Ennen Jugoslavian sodan alkusoittoa CIA:n entinen virkailija Robert Baer kuvasi kuinka hänellä jo vuonna 1990 oli mijoonia käytettävissään poliitikkojen lahjomiseen ja eripuran lietsomiseen toisen maailmansodan kokeneiden ryhmien kesken. 

Jo presidentti Reagan oli ottanut tavoitteekseen Jugoslavian hajottamisen. Tavoitteena oli Balkanin sotilaallinen haltuunotto sekä öljynkuljetus- ja huumeidenkuljetusreittien valvonta.

Serbien kohtalo on avainesimerkki siitä, mitä itsenäinen ajattelu, perustuslakien kunnioittaminen ja kansalaisoikeuksien puolustaminen maksaa silloin, kun kansakunnan itsenäisyys ei palvele USA:n ja EU:n tavoitteita.

Kysyin hiljattain ystävältäni, mikä ryhmä hänen mielestään oli Jugoslavian sodassa "pahis"? –Serbit, hän vastasi epäröimättä. – Tiesitkö että serbit olivat holokaustin uhreja ja kuolivat keskitysleireissä kuten juutalaisetkin? –En tiennyt. 

Jotta Jugoslavia saatiin sodan partaalle ja hajotusprosessi käyntiin, ehjän Jugoslavian puolustajat, jotka olivat keskitysleirien kauhujen jälkeen  kokeneet valtion turvakseen, oli demonisoitava.

EU-Saksa johti eurooppalaista Jugoslavian hajotusprosessia aseistaen ja tukien Kroatian neo-natseja. Presidentti Clinton vuorostaan tuki sekä Bosniaan tuotettuja jihadisteja että Kroatiassa ja Bosniassa taistelevia Yhdysvaltojen kouluttamia neo-natseja.Muut tärkeät jihadistien tukijat olivat Osama bin Laden sekä Third World Relif Agency.

Serbien demonisointia johti yhdysvaltalaiset albaani- ja kroaattilobbausfirmat työvälineenään markkinointitoimisto Ruder-Finn.

Valtamedia ei kirjoittanut mitään Yhdysvaltojen ja Saksan, Ranskan ja Iso-Britannian osuudesta Bosnian sodassa.Heidän tukensa Bosnian sodan ryhmille ja Kosovon albaanimafialle jäi pimentoon. Sen sijaan Ruder-Finn jakoi 400:lle avaintoimittajalle suurvaltojen doktriinin mukaista tietoa. Kukaan ei kirjoittanut Bosnian sodan aikana suoritetusta Neuvostoliitto/Venäjän ryöstöstä, Puolan solidaarisuuden korruptiosta tai Tianmenin aukion mielenosoitus-provokaatiosta.

Serbit eivät pommitusten uhan allakaan suostuneet maansa miehitykseen. He puolustivat perustuslakiaan ja kaikkien kansanryhmien tasaveroista asemaa Jugoslaviassa (Serbia/Montenegrossa).

Tällaisesta uppiniskaisuudesta USA/NATO-EU rankaisi uraanipommeilla. Kuten toisen maailmansodan aikana, Belgradia pommitettiin jatkuvasti. Presidentin virka-asuntoon yritettiin osua.

Natsit olivat epäonnistuneet serbien nöyryyttämisessä, eikä NATO/EU onnistunut sen paremmin siitä huolimatta, että maahan oli kohdistettu hirviömäiset talouspakotteet ja pommit räjähtelivät kautta Serbian yötä päivää.

USA/NATO-EU joutui alistumaan siihen, että koko Serbian miehitys ei tule onnistumaan. Sen sijaan YK päätti rauhansopimuksessa, että Serbian maakunta Kosovo tulee tilapäisesti YK/NATO-miehityksen alaiseksi, minkä miehityksen aikana kansanryhmien suhteet tulee järjestää rakentavasti.

YK/NATO-miehitys johti serbeihin kohdistuviin vainoihin. Sotilaiden valvovan silmän alla 150 usein keskiajalta peräisin olevaa serbien ortodoksikirkkoa ja luostaria tuhottiin albaanien juhliessa ympärillä. Ketään ei saatettu vastuuseen tuhosta ja murhista.

Yhdysvallat oli alun alkaen päättänyt rakentaa valtavan sotilastukikohdan Kosovoon Serbian alueelle. USA/NATO-EU:lle mielivalta ja kansainvälisten lakien rikkominen on arkipäivää. Serbeihin kohdistuva terrori sopi propagandaan, jota oli levitetty niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassa. Nythän serbit "saivat ansionsa mukaan".

Suomen presidentti Ahtisaari johti Kosovon "itsenäistymiseen" johtavia neuvotteluja. YK:n hallinnon alainen Serbian maakunta "itsenäistettiin" parlamentin kaltaisen, kaikkea laillista valtaa vailla olevan ihmisjoukon toimesta, jonka kansainväinen rikostuomioistuin ICJ katsoi toimineen yksityishenkilöinä, koska jos he olisivat toimineet jonakin virallisena elimenä, päätös olisi ollut YK:n päätöslauselman vastainen.

Samaan aikaan kun serbien fyysinen vaino Kosovossa jatkui, Kosovon infrastruktuurin ryöstö kansainvälisille sijoittajille lähti vauhtiin.

Mitään tällaista mandaattia YK:n virkamiehille ei ollut annettu. Serbian valtion omaisuutta alettiin ryöstää kuten Venäjän, Puolan ja Jugoslavian muiden jäännösvaltioiden kohdalla oli asianlaita. Serbian maakuntaa käsiteltiin kaikkien kansainvälisten normien vastaisesti. Mutta näinhän oli toimittu Venäjän, Puolan ryöstöissä ja Kiinan destabilointiyrityksessä. Ryöstö muuttuu lailliseksi kun sen tekevät Yhdysvallat ja sen NATO-liittolaiset.

Serbia ei ole alistunut siihen, että USA ja osa EU-maistakin on tunnustanut Kosovon itsenäisyyden. Se pitää maakuntansa haluunottoa ryöstönä ja laittomana. Sitä se onkin, sillä YK:n rauhaan päätynyttä päätöslauselmaa 1244 ei ole koskaan purettu eikä mitätöity.

EU-maat painostavat ja kiristävät Serbiaa alistumaan Kosovon itsenäisyyden tunnustamiseen. Serbian luontainen ystävämaa on Venäjä. Venäjä loi Serbialle mahdollisuuden itsenäisyyteen vuonna 1878 sotimalla Turkkia vastaan. Myös Suomen kaarti sallistui tähän sotaan osana Venäjän armeijaa. Venäjää ja Serbiaa yhdistää myös yhteinen ortodoksinen uskonto.

EU ja Yhdysvallat yrittävät kiristää Serbiaa kaupan esteillä. Venäjälle asetetut talouspakotteet estävät kaupan EU-maiden läpi.

EU haluaa kiristää Serbiaa EU-jäsenyydellä. Ellei Serbia hyväksy maakuntansa ryöstöä, se ei pääse EU:n jäseneksi. EU kohtelee Serbiaa kuten objektia, ei kuten itsenäistä subjektia.

EU:n entisten siirtomaavaltojen ylemmyydentuntoista asennetta osoittivat myös ensimmäisen maailmansodan muistojuhlan tapahtumat. Ensimmäisessä maailmansodassa Serbia oli maa, jolla oli suurimmat siviili- ja sotilastappiot, yli miljoona kuollutta.

Presidentti Macron järjesti Pariisissa suuret juhlallisuudet kunnioittaakseen sodan uhreja. Serbian presidentti oli kuitenkin sijoitettu syrjään sivukorokkeelle, kun taas "mafia-valtio" Kosovo, Serbian maakunta, oli pääkorokkeella muiden "suurvaltojen" rinnalla.

Elinkaupasta ja äärimmäisen väkivaltaisesta huumekartellin johtamisesta epäiltyä Kosovon presidenttiä ei ole saatu vastaamaan teoistaan. Monet todistajat on jo tapettu ja uusista identiteeteistä huolimatta moni ei uskalla tulla todistamaan Hashim Thacia vastaan.

Kosovon elinkauppaa ja muita Kosovon albaanien suorittamia rikoksia tutkimaan on pystytetty Kosovo specialists Chamber- oikeusistuin. Yhdysvaltalaiset nimittävät tuomarit. EU maksaa kustannukset. Tuomarit eroavat tai erotetaan toinen toisensa jälkeen. Tuomioistuin ei ole ottanut käynnistyäkseen.

Suomen NATO:oon sitoutuneen valtamedian varassa jää vaille kaikkea oleellista tietoa maailmasta. USA/NATO-EU propaganda yritetään saada määrällisesti niin suureksi, että aivokapasitettia ei riitä muuhun. Propaganda ujutetaan uutisten ohella pakinoihin, sarjakuviin, lehdistä lainattuihin jne. Helsingin Sanomat on taitavin, mutta Yle katsojalukujensa puolesta myrkyllisin.

Georgian "sodan" propaganda oli belgialaisen mainostoimiston tehtävä ja Ukrainan kriisin "oikea kuvaus" ja presidentti Putinin demonisointi on annettu "Hill & Knowltonin" markkinointitoimistolle. Näin meitä johdetaan.

Helsingin Sanomien NATO-yhteensopiva kirjoitus Kosovosta, Ahtisaaresta ja Nobel-palkinnosta

Perjantai 5.10.2018 klo 10.54 - Pirkko Turpeinen- Saari

Huomasin tuntevani melankoliaa lukiessani jälleen kerran 4.10.2018 Helsingin Sanomien NATO-yhteensopivaa tekstiä otsikolla "Ja vaikein kaikista oli Kosovo". Hesarin tarjoamassa maailmankuvassa on valheita ja petollisuutta.

Kansainvälisistä asioista perillä olevat tietävät, että jo hyvissä ajoin enen Saksojen yhdistymistä ja kylmän sodan päättymistä Yhdysvaltojen tiedustelupalveln CIA:n päällikkö, sittemmin USA:n  varapresidentti ja presidentti George H.W. Bush tiedustelupalvelun kavereineen,Soroksen, Pentagonin ja ulkoministeriön kanssa suunnitteli kommunistijohtoisten sosialististen maiden Neuvostoliiton/Venäjän, Jugoslavian ja Kiinan tuhoamista ja niiden taloudellisten voimavarojen haltuunottoa.

Kaikki kolme prosessia käynnistyivät jo 1980- luvulla ja saivat väkivaltaisen huippunsa 1990-luvulla. Rahaa oli hankittu Japanin toisen maailmansodan aikana varastamasta Filippiineille kätketystä kullasta, jonka Yhdysvallat vuorostaan varasti. Lisää kultaa haalittiin Neuvostoliiton hajotessa sen jäännösvaltioilta. Rahalla korruptoitiin kunkin hajotettavaksi päätetyn maan poliitikkoja ja sotilashenkilöitä.

Saksa toimi omien laajentumispyrkimystensä vuoksi Yhdysvaltojen halukkaana kumppanina. Euroopan Round Table of Industrialistien vaatimukset EU:n luonteesta toteutettiin Saksan painostuksella Maastrichtin kokouksessa, jonka seurauksena EU liitettiin Yhdysvaltojen pääomapiirien tavoitteiden mukaisesti epäitsenäiseksi nukkeorganisaatioksi.

Venäjän presidentiksi valittiin CIA:n ja sen valedemokratiaorganisaatioiden NED:in korruptoimana Jeltsin, jonka läntinen media julisti demokratian airueeksi Venäjällä. Gorbatsovin kaatanut "sotilasvallankaappaus" oli CIA:n masinoima. Sitä seurannut Harvardin taloustieteilijoiden suunnittelema kuponkijärjestelmään perustunut Venäjän kansan pettäminen oli mahdollinen vain korruptiolle alttiiden KGB:n upseerien avulla. Samoista upseereista tuli Bushin kanssarikollisia.

Venäjän kansallisvarallisuus kulta mukaanluettuna ryöstettiin ja siirrettiin ulkomaisiin osin presidentti Bushin veljen johtamaan pankkiin Sveitsiin. Upseereista tuli yltiörikkaita oligarkkeja, lännen suosikkeja, joista suuri osa siirtyi ulkomaille johtaakseen sieltä rehellisen ja kansan parasta ajattelevan presidentti Putinin vastaista kampanjaa.

Venäjän luononvarojen ja muiden rikkauksien ryöstö loppui kuin seinään Putinin tultua presidentiksi. Hänen isänmaallinen toimintansa ja itsenäisyytensä herättää raivoa Yhdysvalloissa ja sen nukkeliittolaisissa Euroopassa.

Yhtä hyvin ei käynyt Jugoslaviassa. Yhdysvallat ja Saksa, muiden liittolaistensa tukemana rahoittivat propagandaa kärjistääkseen toisen maailmansodan aikaisia vastakkainasetteluja. Fasistinen Kroatia oli laillistanut serbien tappamisen ja heitä tuhottiinkin keskitysleireillä juutalaisten tapaan. Serbit vastustivat Jugoslavian hajottamista ja puolustivat perustuslakiaan.

Serbit tuli USA:n ja Saksan tavoitteiden toteuttamiseksi demonisoida, jotta Euroopan kansat kokisivat, että holokaustin uhrit ovatkin itse Hitlereitä. Tähän tavoitteeseen päästiin Ruder-Finn-markkinointitoimiston sekä avuliaan valtamedian toimesta.

Prseidentti Clinton jatkoi ystävänsä George H.W. Bushin työtä. Hän rahoitti suoraan jopa CIA:n tietämättä samoja kroaatti- ja muslimijoukkoja kuin Osama bi Ladenkin. Yhdyvaltalaiset kenraalit kouluttivat neo-fasistisia kroaatteja ja Afganistanista ja Lähi-Idästä tuotettuja n. 10 000 jihadistia. Toisin sanoen natsien ja jihadistien käyttö ryöstön ja sotilaallisen vallan saamiseksi oli käytäntönä jo Jugoslavian hajottamissodissa kuten nyt Syyriassa.

Senjälkeen kun Yhdysvallat ja Saksa olivat turvanneet Kroatian haltuunoton ja Bosnian NATO-miehityksen ne siirtyivät Kosovon haltuunottoon. Yhdysvaltojen tavoitteena oli perustaa sotilastukikohta Kosovoon voidakseen hallita Balkanin öljynkuljetusreittejä sekä hallitakseen sotilallisesti aluetta. Samat jihadistit ja albaanitaistelijat toimivat Saksan, Ranskan ja Iso-Britannian kouluttamana NATO:n jalkaväkenä, saksalaiset maastopuvut päällään.

Serbia vastusti sitkeästi maansa haltuunottoa. Yhtä sitkeästi USA liittolaisineen katsoi, että vain pommittamalla Jugoslaviaa he voisivat päästä tavoitteisiinsa.

Korruptiolla ja vaaleja rahoittamalla taivuteltiin myös eurooppalaisia poliitikkoja kääntymään presidentti Clintonin kannalle. Saksassa oli syksyllä 1998 vaalit, joissa sosialidemokraatit tulivat valtaan. Sosialidemokraattisen puolueen sisällä oli ristiriita, jonka seurauksena demokratiaa edustava Oscar Lafontaine jäi tappiolle ja Schröeder tuli yhdessä vihreiden Joscka Fischerin kanssa valtaan. Schroederin ja Fischerin väitetään alistuneen Valkoisessa talossa käydessään Clintonin tahtoon pommituksista. Jo kesällä 1998 Britannian Tony Blair, jota vaaditaan oikeuteen sotarikoksista, oli sopinut Clintonin kanssa tulevista pommituksista yhtä lakonisesti kuin muut sopivat illallisvierailusta.

Suomalaiset kiiruhtivat Clintonin ja Blairin avuksi, jotta pommitukset voitaisiin aloittaa. Sen kaltainen auttaminenhan on suomalaisille johtaville poliitikoille tuttua historiasta.

Tilaisuus tuli kun suomalaisiin luottava Jugoslavian hallitus kutsui suomalaiset oikeuslääkärit tutkimaan Racakin kylässä tapahtuneen taistelun ruumiita. Racakin kylä oli pitkään ollut albaaniterroristien tukikohta rinteillä olevine juoksuhautoineen. Siviilit olivat jo edellisenä kesänä muuttaneet kylästä muualle.

Kysymyksenasettelu oli seuraava: Olivatko ruumiit teloitettuja, kodeistaan ryöstettyjä, niskalaukauksella ammuttuja ja kaulojen katkomisen uhreiksi joutuneita henkilöitä vai poliisien ja albaaniterroristen välisessä taistelussa kaatuneita henkilöitä.

Jugoslavialaiset ja suomalaiset oikeuslääkärit tutkivat ruumiit yhdessä ja päätyivät samaan tulokseen. Korkeintaan yhteen osunut luoti oli tullut melko läheltä, muiden vammat olivat tyypillisiä taistelussa syntyneitä vammoja.

Ranskalaiset toimittajat ja TV kuvasivat koko päivän tapahtumat poliisien kutsusta, ETYJ tarkkaili tapahtumia kukkulalta, niissä ei ollut mitään salaista.

Suomen ulkoministeriö kielsi suomalaisten ja jugoslavialaisten oikeuslääkäreiden tuloksen julkistamisen yhteisessä tiedotustilaisuudessa. Ulkoministeriö oli valinnut oikeuslääkäreiden puheenjohtajaksi hammaslääkärin, Helena Rannan, joka ei tutki kuolinsyytä. Saksan ulkoministeriö saneli Rannalle, mitä hänen pitää tiedottaa ja Ranta vältti kertomasta mitä oikeuslääkärit olivat havainneet, minkä hän luonnollisesti tiesi. Ranta piti poliittisen tiedotustilaisuuden, jossa hän vertasi taistelua holokaustiin. Jokainen sai käyttää hänen lausuntoaan haluamiensa päämäärien toteuttamiseksi.

Kansainvälisissä tehtävissä toiminut presidentti Ahtisaari tuki Helena Rannan mukaan häntä. Lausunnon antamatta jättäminen oli niin suuri ulkopoliittinen linjaus, että presidentti Ahtisaaren on ollut oltava sen takana.

Lausuntoa ei ole tähän päivään mennessä julkistettu vaan se on jossakin Saksan ulkoministeriön arkistossa. Suomalaiset oikeuslääkärit päätivät julkaista totuuden kansainvälisessa tieteellisessä lehdessä –kaksi vuotta tapahtumien jälkeen koska he eivät halunneet tulosten jäävän pimentoon, vaikka eivät pystyneet pommituksia estämäänkään.

Muutama päivä Helena Rannan viimeisen tiedotustilaisuuden jälkeen presidentti Clinton aloitti pommitukset viitaten Racakin kylän "teloituksiin" päiden irti leikkaamisiin ja muihin keksittyihin hirveyksiin.

Ahtisaarella oli siis merkittävä osuus pommitusten mahdollistajana. Helsingin Sanomat kertoo kuinka "presidentti Ahtisaari vastasi puhelimeen Mäntyniemessä toukokuun viidentenä päivänä 1999. Linjan toisessa päässä oli Yhdysvaltain varaulkoministeri Strobe Talbot."

"Olisin kiitollinen jos tätä voitaisiin pitää epäsoitton", Talbot sanoi ennen asiaan siirtymistään.

"Talbot halusi pitää keskustelun epäviralisena, koska hän tarjosi Ahtisaarelle poikkeuksellista roolia poikkeuksellisen vaikeassa kriisissä".

"Läntinen sotilasliitto Nato oli pommittanut Jugoslaviaa Kosovon kriisin vuoksi lähes puolitoista kuukautta. YK:n valtuutusta operatiolle ei saatu Venäjän vastustuksen vuoksi".

Näinkö Helsingin Sanomat ja Pekka Hakala tulkitsevat. Kyse ei tainnut olla Venäjän mielipiteestä. NATO:n peruskirja ei sallinut hyökkäystä maahan, joka ei uhkaa yhtäkään sen jäsenmaata. Saksan perustuslaki kielsi moiset pommitukset. Kaikki NATO-maat tiesivät mistä oli kysymys. Ei laillisuudesta vaan harkitusta ryöstöstä, missä ihmishengillä tai valtion tuhoamisella ei ollut mitään merkitystä sen rinnalla, että Yhdysvallat halusi miehittää koko Jugoslavian kuten se Rambuillet'in sopimuksen B-liitteessä edellytti ja perustaa sotilastukikohtansa Kosovoon. Saksa katsoi hyötyväsä myös. Muut NATO-maat toimivat "solidaarisuudesta" aivan kuten merkillisen Skripal -myrkytyksen yhteydessä karkottaessaan venäläisiä diplomaatteja.

Helsingin Sanomat laatii sankaritarinaa Ahtisaaresta. Jugoslavian tuhoamisen pääsuunnittelijan edustaja korkeassa persoonassaan lähestyy yhteistyökumppaiaan pyytäen tätä lopettamaan aloitetun päättymättömäksi osoittautuvan sodan. Jugoslavia ei halua alistua. Sen keskitysleireistä selvinneet asukkat eivät alistu. Uraanipommit, ekologinen täystuho, kansantalouden murskaaminen, mikään ei näytä tehoavan serbeihin.

HS kirjoittaa: "Vajaata kuukautta myöhemmin Ahtisaari lensi Belgradista Kölniin liittokansleri Gerhard Schröederin karhunhalauksen salamavalojen loisteessa."

Voisiko tätä kutsua teatteriksi. Ahtisaari oli neuvottelussa uhannut Milosevicia Belgradin mattopommituksilla, joissa viikossa kuolisi puoli miljoonaa ihmistä. Rauhaan päädyttiin YK:n päätöksellä 1244, jossa todettiin Jugoslavian suvereenius ja se, että Kosovo on osa Serbiaa. Tätä päätöstä YK ei ole muuttanut, eli kaikki itsenäisyysjulistukset ovat laittomia.

YK:n päätöksen tarkoituksena oli NATO-miehityksen ja YK:n hallinnon avulla turvata asialliset neuvottelut Kosovon albaanien ja serbien välillä sillä Kosovo on keskiajalta peräisin oleva Serbian maakunta.

Yhdysvallat valtuutti YK:n nimissä Ahtisaaren johtamaan neuvotteluja albaanien ja serbien välillä. Läsnäolleet työryhmän jäsenet ovat todenneet että Ahtisaari näytti alusta alkaen katsoneen itsenäisyysjulistuksen olevan ainoa vaihtoehto.

Yhdysvallat oli alkanut rakentaa massiivista sotilastukikohtaa Kosovoon heti pommitusten päätyttyä. Tukikohta oli siis Serbiassa. Totta kai Yhdysvallat edellytti että Ahtisaari ratkaisee asian USA:n valtapyrkimysten mukaisesti.

Neuvotteluvuosien aikana Kosovon albaanit jatkoivat serbien vainoa kuten toisen maailmansodan aikana. 150 ortodoksista kirkkoa ja luostaria tuhottiin iloisen juhlatunnelman vallitessa. Kukaan ei estänyt serbien karkottamista kodeistaan eikä ketään tuomittu tuhopoltoista. Kosovossa vallitsi ja vallitsee edelleen täysi anarkia pogromeineen.

Kosovossa oli eräänlainen YK:lle alisteinen edustajisto, joka äänesti itsenäisyydestä vuonna 2008. Kun YK kysyi ICJ:n Internatonal Court of Justicen mielipidettä itsenäistymisen laillisuudesta, se totesi edustajiston jäsenten äänestäneen yksityishenkilöinä, sillä jos he olisvat äänestäneet edustajiston jäseninä he olisivat toimineet laittomasti. Onko tämäkin teatteria?

Helsingin Sanomat toteaa Ahtisaaren olleen sankari. "Milosevic oli suostunut Ahtisaaren ja Venäjän presidenttin Boris Jeltsinin erikoisedustajan Victor Tsernomyrdinin hänen nenänsä eteen työntämiin rauhan ehtoihin, aseet olivat vaienneet."

Toimittaja Hakalan alentuva asenne holokaustista selvinneeseen kansan vaaleilla valittuun johtajaan kuvaa laajemminkin lehden täydellistä suhteellisuudentajun ja humanismin puutetta.

Kiinan suhteen George H.W.Bush ei onnistunut yhtä hyvin kuin Venäjän ryöstössä ja Jugoslavian tuhoamisessa. Ukrainaa on monta kertaa yritetty ja viimeinen yritys oli melkoinen mahalasku. Presidentti Obama yritti Libyan ohella Ukrainaa ja Syyriaa Bushin ja Clintonin resepteillä. Natsien ja jihadistien tukeminen on kuitenkin ryöstäytymässä käsistä. Imperialistinen Saudi-Arabia käsikassarana ei taida alistua Yhdysvaltojen pääomapiirien tavoitteisiin vaan sillä on mielessään oma globaali jihad.

Helsingin Sanomilla on tehtävää ylläpitää NATO-hybridikeskuksen edellyttämää linjaa. Sivustatukea antaa koko valtamedia. Komission johtoon pyrkivä Alexander Stubb on osoittanut olevansa oikeilla linjoilla. Valmis valehtelemaan, jos se palvelee NATOa. Ensimmäinen valhe koski Georgian sotaa. Sillä hän hankki luotettavuutta USA:n silmissä. Julistautuminen USA:n etelävaltiolaiseksi Bushien tapaan antoi lisää pisteitä. George Soros tulee rahoittamaan EU:ssa kaikkea mikä tukee USA:n ja miksei Euroopan pääomapiirien tavoitteita. Venäjän ja presidentti Putinin demonisointi palvelee kaikkia NATO:n päämääriä.

Nobelin rauhanpalkinnon kriteerit täyttäviä Ahtisaaren kaltaisia ehdokkaita löytyy. EU antoi Sahrov palkintonsa Venezuelan oppositiolle. Muitakin Soroksen ja NATO:n tukemia tahoja löytynee.

Horjuuko presidentti Niinistön muisti?

Perjantai 28.9.2018 klo 20.12 - Pirkko Turpeinen-aari

Tämän päivän Helsingin Sanomat referoi presidentti Niinistön puhetta Brookings-instituutissa:

"Amerikkalaiset ovat saaneet kantaa harteillaan leijonanosan Euroopan turvallisuudesta".

"Meidän pitäää yhä ajatella hyvää, mutta muistaa, että maailmassa on myös pahaa. Jos olet heikko, ei sinua kukaan kuuntele."

"Kiina ja Venäjä pyrkivät molemmat kasvattamaan vaikutusvaltaansa alueellamme. Venäjä on tehnyt sitä aggressiivisesti, esitellyt sotilaallista voimaansa ja käyttänytkin sitä, kuten olemme Ukrainassa ja Syyriassa saaneet nähdä."

"Tukevamman jalansijan antaminen Yhdysvaltain päävastustajille Euroopan maaperällä ei voi olla maan intresseissä."

"Venäjän kanssa pitää olla suora ja päättäväinen."

"Meillä on vanha suomalainen viisaus: kasakka vie kaiken, mikä lähtee irti. Pitää siis panna asiat kuntoon eikä jättää mitään, mikä lähtee irti."

Missä kuplassa presidentti Niinistö on ollut viimeiset vuosikymmenet?

Venäjän ja Kiinan kuvaaminen aggressiivisiksi ja Yhdysvaltojen vuorostaan turvallisuuden takaajaksi on kuva harhamaailmasta.

Yhdysvallat on tuhonnut monia valtioita ja tappanut yli miljoona ihmistä viimeisten 25 vuoden aikana. Venäjästä ja Kiinasta ei voi sanoa samaa.

Pelkästään Yhdysvaltojen suorittama Balkanin sotilaallinen haltunotto pommitusten avulla, Bosnian sotilaallinen miehitys, Kosovon riistäminen Serbialta ja suurimman Yhdysvaltojen sotilastukikohdan Bondsteelin rakentaminen Serbialle kuuluvaan Kosovoon on enemmän kuin kasakan suorittama irrallisen asian haltuunotto.

Tämä Euroopassa.

Sen lisäksi tulevat Irakin, Libyan, Syyrian, Afganistanin ja Jemenin tuhoaminen.

Yhdysvallat suorittaa ja on suorittanut päivittän laittomia lennokkimurhia, joiden kohteista Yhdysvaltojen presidentti päättää viikottaisissa murhapalavereissa.

Presidentti Niinistölle ei pitäisi tarvita muistuttaa Yhdysvaltojen suorittamasta kidutuksesta ja salaisista vankiloista. Guantanamon käsittämätön vankileirijulmuus ei liene presidentiltämme unohtunut.

Niinistö vaikenee ilmeisesti tarkoituksella Yhdysvaltojen ja EU:n tukemasta ja välillisesti  suorittamasta Ukrainan väkivaltaisesta vallankaappauksesta, jossa laillisilla vaaleilla valittu presidentti ajettin maanpakoon oikeistolaisten, ulkomailla koulutettujen natsihenkisten tarkka-ampujien avulla.

Vallankaappausta ja Ukrainan haltuunottoa oli valmisteltu syyskuussa 2013 Jaltalla, Krimillä kokouksessa, johon osallistui niin Bill kuin Hillary Clinton, suuri määrä EU:n poliittista "sisäpiiri"-eliittiä ja ukrainalaisia oligarkkeja vallassa oleva presidentti Janukovits ja tällä hetkellä vallassa oleva presidentti Poroshenko mukaan luettuna. Presidentti Janukovits uhrattiin, kun hän irrottautui  EU:n heikosti valmistelemasta lähentymissuunnitelmasta EU:un sen kalleuden vuoksi.

Presidentti Niinistö on juristi. Oikeusvaltioon ei kuulu rikoksesta tuomitseminen ilman tutkimuksia ja oikeudenkäyntiä. Siitä huolimatta tunnetussa Salisburyn myrkytystapauksessa presidentti Niinistö ei katsonut tarvittavan todisteita, kun Suomi kiiruhti karkottamaan venäläisen diplomaatin, pelkästään siksi, että moni muu EU-maa  alistui tukemaan Iso-Britanniaa, joka muutama tunti myrkytyksen jälkeen syytti Venäjää, ilman minkäänlaista rikostutkintaa.

Itävalta ei toiminut kansainvälistä oikeutta rikkoen "solidaarisuudesta",kuten Suomi.

Presidenttimme uskoakseni tietää, että Venäjä on täysin laillisesti Syyriassa auttamassa valtiota sen pyrkiessä puolustamaan suvereniteettiaan monen vihamielisen ulkomaan tukemia   terroristisia hyökkäyksiä vastaan. Ukrainassa vuorostaan Venäjä antaa humanitaarista apua itä-ukrainalaisille, joita vastaan Kiovan hallitus on julistanut terrorismin vastaisen sodan, lopettanut koululaitoksen, eläkkeiden maksun, pankkitoiminnan ja jonka alueen asukkaat presidentti Poroshenko on julkisessa puheessaan toivottanut kuolemaan kellareihinsa.

Selväsanaiseksi muutettuna presidentti Niinistö toivoo Yhdysvaltojen "päävastustajille" Venäjälle ja Kiinalle pahaa, vähemmän vaikutusvaltaa ja mikä pahinta, hän demonisoi nämä maat. Asian tekee huolestuttavammaksi se, että Venäjä ja Kiina eivät ole osoittaneet haluavansa pahaa Yhdysvalloille. Venäjä kutsuu yhdysvaltalaisia kumppaneikseen samaan aikaan kun Yhdysvaltojen kongressi on valtuuttanut jo Obamana aikana presidentin aloittamaan sodan Venäjää vastaan.

Tarkoittaako Presidentti Niinistö sitä, että hän itsekään ei halua Venäjälle ja Kiinalle lisää vaikutusvaltaa Euroopassa vaan vetoaa Yhdysvaltojen apuun tässä torjunnassa?

Presidentti Niinistön puheet heijastelevat hänen ideologiaansa, jonka voi koota hänen reaktioittensa virrasta viime vuosien aikana. Ideologia muistuttaa vanhaa pilapiirtäjä Karin piirrosten tuttua kypäräpappia ja se nousee vuosi vuodelta vahvemmin esiin. Näin yksipuolista kansainvälisen politiikan tulkintaa en kuitenkaan olisi osannut presidentiltämme odottaa.

"Tukevamman jalansijan antaminen Yhdysvaltain päävastustajille Euroopan maaperällä ei voi olla maan intresseissä." Siis lisää Bosnian miehityksiä ja Kosovon terroriako? Sotaretkiä Afganistanin lisäksi moneen muuhun itsenäiseen valtioon?

Jos ideologia on tämän kaltainen, kansan selän takana tehty NATO:n isäntämaasopimus, 100 suomalaisen toimijan kouluttaminen  Harvardissa Venäjän vastaiseen hybridisotaan (joka tarkoittaa keskeisesti Venäjän demonisointia ja Venäjä-vastaista propagandaa), kahdenkeskiset sotilaalliset yhteistyösopimukset Yhdysvaltojen, Saksan, Iso-Britannian, Ranskan ja Ruotsin kanssa ilman että niitä käsitellään eduskunnassa sekä USA/NATO:n hybridikeskus Helsingissä tulevat käsitettäviksi vaikka eivät hyväksyttäviksi.

Presidentti Niinistön johdolla olemme tietämättämme joutuneet USA/NATO:n vasalliksi, josta ei näytä olevan ulospääsyä.

USA, Ahtisaari ja mafia-valtio Kosovo

Torstai 17.5.2018 klo 11.30 - Pirkko Turpeinen-Saari

Viimeisten viikkojen aikana Helsingin Sanomat on esitellyt Kosovoa ja sen presidentti Hasim Thaci on aukeaman kuvassa edustavasti. Yle valitteli EU kirjeenvaihtajansa välityksellä Kosovon viisumivaikeuksia. Kosovolaiset eivät pääse viisumitta Schengen alueelle.

Kosovon valtio on USA:n ja presidentti Ahtisaaren luomus. Historiallisesti ja kansainvälisten lakien mukaan se on aina ollut osa Serbiaa. YK:n päätöksen 1244 mukaan Kosovo on yhä osa Serbiaa eikä päätöstä ole koskaan muutettu.

Jugoslavian hajottaminen toteutettiin USAn ja Saksan voimakkaalla tuella. Kansainväliset lait, YKn peruskirja, NATO:n peruskirja, kansainvälisesti sovitut rajat –kaikki heitettiin romukoppaan.

USA:n Foreign operations- laki edellytti että toisin kuin perustuslaki edellytti, pelkästään Jugoslavian osavaltioissa tulisi järjestää vaalit ehtona yht'äkkiä irtisanottujen Jugoslavian lainojen korvaamiseksi osavaltiokohtaisilla lainoilla.Jugoslavian liittovaltio ei saisi järjestää vaaleja. Siten taloudellisella kiristyksellä Yhdysvaltojen lainsäädänö pakotettiin toteutettavaksi Jugoslavian perustuslain sijaan.

Saksa halusi saada haltuunsa Slovenian ja Kroatian infrastruktuurin. Maat olivat olleet natsi-Saksan liittolaisia ja fasistinen Kroatia oli keskitysleireissään toteuttanut serbien kansanmurhan. Tunnustamalla Kroatia ennenaikaisesti itsenäiseksi ilman Jugoslavian perustuslain edellyttämiä neuvotteluja rajoista, eri etniset ryhmät ajettiin sotaan keskenään. Perustuslakia kunnioittavat serbit ja Saksan vasalliksi pyrkivät kroaatit.

Itsenäistyneet Slovenia ja Kroatia siirtyivät vastavuoroisesti vikkelasti NATO:n jäseniksi.

USA vuorostaan pyrki saamaan vaikutusvaltaansa Bosnia-Hertsegovinan, jihadistien ja kroaattien avulla. Se sai Bosniaan NATO-miehityksen ja maa tuli sotilaallisesti USA:n vaikutuspiiriin.

Jugoslavian hajottaminen pieniksi vasallivaltioiksi edellytti USA:n ja Saksan natsi/albaaniemigranttien rahoittamaa vahvaa ylikansallista propagandaa, jonka toteuttamisessa kunnostautui Ruder-Finn markkinointitoimisto, tietenkin CIAn vahvalla sivustatuella.

USAn Balkanin valloitus ei rajoittunut Bosniaan, vaan strategisesti tärkeä Kosovon alue oli vielä keskeisempi. Siellä liittolaisiksi saatiin Kosovon itsenäisyyttä (ja Albaniaan liittämistä) väkivaltaisesti ajava KLA-terroristijärjestö.

Perustuslaillisesti, demokraattisesti toimiva Serbia oli kantona kaskessa. Vapailla vaaleilla valittu presidentti Milosevic oli demonisoitava. Häntä (kuten myöhemmin kaikkia hajotettavien maiden johtajia) kutsuttiin Hitleriksi, vaikka serbit olivat holokaustin uhreja ja Milosevicin vaimon äitikin oli fasistien toimesta teloitettu. Demokraattisen perustuslain omaava Serbia demonisoitiin ja rasistisen nationalistisen perustuslain omaava Kroatia ja nationalistista puhdasta albaanivaltiota tavoittelevaa Kosovoa pidettiin tarkoituksenmukaisuussyistä suojeltavina.

Slovenian, Kroatian ja Bosnian haltuunoton jälkeen USA ja NATO/EU eivät löytäneet muuta keinoa lopun Balkanin haltuunottamiseksi kuin pommitukset. KLA toimi NATO:n jalkaväkenä. Se tappoi valtiota edustavia poliiseja, serbejä ja serbien kanssa yhteistyötä tekeviä albaaneja. KLA:n tapot ja provokaatiot jätettiin huomiotta ja laillisen armeijan vastatoimet tuomittiin.

Erään poliisien ja terroristijärjestö KLA:n välisen, Racakin kylässä käydyn taistelun jälkeen, yhdysvaltalainen ETYJ-tarkkailijoiden johtaja, William Walker, joka toimi hyvässä yhteistyössä KLA:n johtajien kanssa, väitti kyseessä olleen 45 henkilön teloituksen. Tämän teloitusväitteen hän ETYJ:n nimissä viestitti USA:n ja Euroopan maiden hallituksille, jotka pommitusten mahdollisuutta odotellessaan hanakasti tarttuivat tähän provokaatioon mahdollisuutena. Koko valtamedia liittyi kampanjaan, olivathan median edustajat jo kymmenen vuoden ajan tottuneet siihen ketkä ovat konnia ja ketkä sankareita.

Suomi tuli avainasemaan pääteltäessä oliko kyseessä teloitus vai taistelu. Luotettavaksi tunnetut suomalaiset oikeuslääkärit kutsutiin paikalle tekemään tutkimuksia yhdessä jugoslavialaisten ja valkovenäläisten oikeuslääkäreiden kanssa. He tulivat tulokseen, että ketään ei ollut teloitettu, päitä ei ollut leikattu irti, kuten presidentti Clinton ja valtamedia  puheissaan väittivät.

Presidentti Ahtisaari ja muu Suomen ulkopoliittinen johto estivät oikeuslääkäreiden tulosten julkistamisen. Pommituksiahan ei olisi aloitettu, jos olisi todettu kyseessä olleen terroristien ja poliisien välinen taistelu. Oikeuslääkäreillä ei ollut mahdollisuutta uhmata presidentin valtaa. Vasta kahden vuoden päästä he oma-aloitteisesti julkaisivat totuuden tietellisessä lehdessä. Tätä media ei uutisoinut.

Suomen ulkopoliittinen johto oli valinnut oikeuslääkäreiden ryhmän puheenjohtajaksi hammaslääkäri Helena Rannan, joka ei tietenkään vastannut kuolinsyytutkimuksista. Siitä huolimatta hän ryhmän puheenjohtajana lausui Saksan ulkoministeriön sanelun mukaan täysin asiaankuulumattomia ja paikkansapitämättömiä asioita kansainväliselle medialle.

Pommitukset aloitettiin ja ne kestivät maaliskuun 24. päivästä kesäkuun kymmenenteen päivään tuhoten koko Serbian ja Kosovon infrastruktuurin uraanipommeilla, jättäen ekokatstrofin ja täydellisen tuhon maahan, jolle poliittisista syistä oli asetettu totaaliset talouspakotteet jo vuonna 1992 ja jotka edelleen jatkuivat.

KLA:n johtajilla oli satelliittipaikannusvälineet, joilla he ohjasivat NATOn pommikoneita. Heillä oli myös NATO:n komentajan, kenraali Wesley Clarkin puhelinnumero yhteydenpitoa varten.KLA toimi siis NATOn jalkaväkenä.

Presidentti Ahtisaari astui kuvaan myös pommitusten aikana. Ennen pommituksia Jugoslaviaa oli uhattu koko maan NATO-miehityksellä. Kun pommitukset oli saatava loppumaan eikä Milosevic ja Jugoslavian armeija ollut valmis väkivallankaan alla alistumaan, Ahtisaari uhkasi neuvottelussa 2.6. 1999 että ellei Milosevic alistu NATO tulee mattopommittamaan Belgradia niin että Belgradissa 500 000 ihmistä kuolee viikossa.(Toisen maailmansodan alussa Saksa pommitti Belgradia niin, että 20 000 ihmistä kuoli yhden päivän aikana)

Jugoslavia ei suostunut muuta kuin Kosovon NATO/YK -miehitykseen ja YK:n lupaukseen, että Kosovo on elimellinen osa Serbiaa.

Välittömästi pommitusten päätyttyä USA alkoi rakentaa kansainvälisten lakien vastaisesti Serbiaan kuuluvaan Kosovoon valtavaa Bondsteelin sotilastukikohtaa. Sitä rakennettiin siis miehitetyyn maahan. USA pyysi Ahtisaarta suunnittelemaan Kosovon itsenäistämistä nk Ahtisaari-suunnitelman mukaan.

Mielivaltaan perustuvassa kansainvälisessä järjestelmässähän se onnistui.

Pommitusten aikana ja ennenkuin KFOR-joukot olivat tulleet rauhanturvaajiksi, KLA suoritti talosta taloon ulottuvia kostotoimenpiteitä ja ihmisryöstöjä. Se tuhosi satoja serbien ortodoksikirkkoja ja keskiaikaisia luostareita.Alueella vallitsi mielivalta. Satoja ihmisiä katosi ja huhuttiin elinkaupasta.

Ahtisaaren johdolla Kosovo itsenäistettiin. KLA:n johtaja Hashim Thaci julistutti itsenä pääministeriksi. Hän oli tunnettu Euroopan vaarallisimpana mafia-pomona, jonka klaanipohjainen vallankäyttö ulottui kansainväliseen huumekauppaan ja elinkauppaan.

Itsenäistyminen tapahtui parlamentissa vain osan jäsenistä ollessa paikalla. Ilmoitettiin, että äänestäessään jäsenet toimivat yksityishenkilöinä. Ulkopuoliselle tarkkailijalle ei känyt selväksi itsenäistyikö Kosovo Serbiasta vai YK:sta, jonka hallinnon alla alue oli. Serbian hallintoahan Kosovo ei ollut hyväksynyt alueelleen. Alueella vallitsi anarkia eivätkä mitkään itsenäistymisen kriteerit täyttyneet.

Itsenäisyys julistuksesta ICJ, International Court of Justice, totesi pyydettäessä, että saahan jokainen maa vapaasti julistautua itsenäiseksi, mutta tuomioistuin ei sanonut kantaansa juuri Kosovon erityistapaukseen. Siten itsenäistyminen oli varsin tulkinnanvarainen.

EU rakensi alueelle EULEX -järjestelmän tutkimaan lakien noudattamista ja auttamaan rikosten tutkinnassa. Se ei kuienkaan ole saanut vakiinnutettua lakia ja järjestystä.

Kansainvälisen Jugoslavia-tribunaalin ensimmäinen yleinen syyttäjä Carla del Ponte paljasti 2008 kirjassaan Madame Prosecutor: Confrontations with Humanity's Worst Criminals and the Culture of Impunity" kuinka Hashim Thaci on elinkauppaan osallistunut väkivaltainen mafia-pomo.

Kirjan perusteella ja kadonneiden omaisten toivomuksesta Euroopan neuvosto nimitti sveitsiläisen senaattori Dick Martyn tutkimaan paitsi USAn salaisia vankiloita Euroopassa, Pohjois Kaukasuksen rikoksia, mutta myös mahdollista elinkauppaa vuosina 1998 - 2000. Kun tämä pyysi ICTY:n toimistosta Calra del Ponten viittaamaa tutkimusaineistoa, toimistosta todettiin aineiston mystisellä tavalla kadonneen.

Pikkuhiljaa on paljastunut Hashim Thacin (lempinimi käärme)väkivaltaisen  Drenica-rikollisjärjestön osuus paitsi huumekaupassa myös elinkaupassa. Kosovo on keskeinen Afganistanista Eurooppaan ja edelleen Yhdysvaltoihin toimivien  heroiiniliigojen risteyspaikka. Vuosien 1998 -99 aikana kaapatut serbit ja osin albaanit vietiin Albanian puolelle, jossa heidät tutkittiin, ruokittiin ja sitten tapettiin. Välitömästi tappamisen jälkeen heidän elimensä irrotettiin myytäväksi.

Koska KLA:n johtajat Thaci ja Haradinaj olivat ja ovat edelleen huume- ja elinkaupassa USA:n liittolaisia, he ovat voineet mennä rehvakkaasti ICTY:n tuomioistuimeen "tutkittavaksi". NATO-maiden valitsemat tuomarit eivät heitä tuomitse –ja sitä paitsi Dick Martyn mukaan "kuka uskaltaisi mennä todistamaan heitä vastaan 20 vuotta tapahtumien jälkeen sillä niin moni todistaja on jo tapettu."

Euroopan neuvosto hyväksyi Dick Martyn yksityiskohtaisen ja kattavan raportin. Dick Marty on työnsä aikana voinut todeta eri asiaan liittyvien valtioiden kyynisen reaalipolitiikan. Hän totesi työn aikana käyneen selväksi kuinka hallitukset valehtelevat ja manipuloivat, sanovat yhtä ja tekevät toista. Sunnuntaina he puhuvat ihmisoikeuksista ja maanantaina rikkovat niitä.

Marty toteaa, että Kosovon tapauksessa oikeus on vain illuusio. Yhdysvaltalaiset ja eurooppalaiset sulkivat silmänsä vaikka hyvin tiesivät minkälaisia rikoksia Kosovossa tapahtui ja kuka oli niistä vastuussa.

Haagiin on perustettu erityinen Kosovon asioita käsittelevä Kosovo Specialist Chambers, jonka pitäisi kyetä tutkimaan ja tuomitsemaan elinkauppiaita. Marty ei usko tähän Euroopan unionin perustamaan tribunaaliin. EU vastaa puitteista, mutta syyttäjät ja tuomarit ovat yhdysvaltalaisia. Kuka nyt omaa jalkaväkeään ja liittolaisiaan tuomitsisi, olivat rikokset mitä tahansa. "Monet todistajat on jo tapettu" toteaa Dick Marty.

Tilastot kertovat karusti USA:n ja NATO-EUn hallituksenvaihdos/miehitysprosessien tuloksista. YK:n perustajavaltio Jugoslavia oli 1990 liittoutumaton maa, jonka kansantuote oli maailmantilastossa sijalla 24. Kansalaisilla oli työtä, kuukauden palkallinen loma, ilmainen koulutus ja terveydenhuolto.Työntekijät osallistuivat yritysten hallintoon ja saivat osan yrityksen tuotosta itselleen. USAn ja NATO-EUn suorittaman Jugoslavian sotilaallisen ja taloudellisen hajotuksen tuloksena syntyneiden vasallivaltioiden sijoitukset ovat seuraavat: Bosnia-Hertsegovina on sijalla 112 ja tilanne on pahentumassa, Kroatia sijalla 76 mutta Bloombergin mukaan maa on eräs maailman 10 surkeimman joukossa, Makedonia on sijalla130, Montenegro 149, Serbia 87 ja Slovenia 81. Kosovon aluetta luonnehditaan mafia-valtioksi, jonka työttömyysaste on yli 35. Terrorismi, rikokset ja poliittinen väkivalta vallitsevat. (Jugoslavian aikana autonomiselle Kosovolle jaettiin tasapuolisesti muiden paremmin toimeentulevien osavaltioiden budjeteista, sillä oli normaali tuomioistuinlaitos ja kansallinen terveydenhuolto,mistä kaikesta se halusi nationalistisista syistä irtautua.)

Tässä prosessissa Suomen valtio on ohittanut tieteellisen totuuden ja asettunut palvelemaan suurpääomaa edustavia maita ja niiden aseellista siipeä NATOa. Totuutta arvostavana tutkijana liityn Dick Martyn pessimismiin. Suomen valtion lisäksi valtamedia on ollut tässä anarkiassa mukana.

Viimesimpänä todistuksena Helsingin Sanomien tämän päiväinen uutinen Syyriasta. "Kloori-iskusta" toipuvan kärsivän näköisen miehen kuvan alla lukee:"Miestä hoidettiin Syyrian hallinnon kloorikaasuiskun jälkeen Saraqibissä helmikuussa" Tekstissä todetaan: nimeltä mainitsemattomien "tarkkailujärjestöjen mukaan Syyrian hallinto teki kemiallisilla aseilla iskun Saraqebiin 4.helmikuuta. 11 ihmistä joutui sairaalaan tehohoitoon."

Kuitenkaan tekstissä lehti ei voi olla mainitsematta:"OPCW voi kertoa vain löytämistään todisteista eikä voi ottaa kantaa siihen, mikä sodan osapuolista käytti klooria. Idlibin alueella taistelevat Syyrian hallituksen joukot ja jihadistit." Helsingin sanomille ei riitä OPCW:n neutraali tutkimukseen perustuva kanta. Lähes 90% hesarin tiedonvälityksestä Syyriassa on perustunut kapinallisten ja heitä rahoittavien USA:n ja Iso-Britannian uutisvälineisiin.Näin tapahtui myös Jugoslavian hajottamisessa ja nykyisessä Kosovo uutisoinnissa.

Kysymys onkin siitä, onko media kansainvälisen lain mukaisesti suvereenin valtion, sen perustuslakien ja kansanäänestysten vai globaalia pääoman valtaa väkivaltaisesti laajentavien, jihadisteja ja muita terroristeja esimerkiksi neo-natseja hyväksikäyttävien kyynisten maiden puolella, joille pakolaiset ja kuolevat lapset ovat vain "due price", kuten ex USA:n ulkoministeri Madeleine Ahlbright totesi.

Suomi on Ahtisaaren kaudella totutettu olemaan hallitustenvaihdoksia ajavan valtapolitiikan ja NATO:n puolella. Ahtisaari on siten ansainnut Nobel-palkintonsa.

Racakin taistelu ja Salisburyn myrkytys, eli miten provokaatio hoidetaan

Maanantai 19.3.2018 klo 18.09 - Pirkko Turpeinen-Saari

Yhdysvaltojen johtamat NATO-maat olivat koko vuoden 1998 ajan uhanneet Jugoslaviaa pommituksilla, ellei maa alistuisi NATO-maiden vaikutusvallan lisäämiseen alueella ja lopulta koko Jugoslavian NATO-miehitykseen. Balkanin jaosta kiinnostunut kansainvälinen yhteisö, USA ja Saksa etunenässä, vaati Jugoslavian armeijaa vetäytymään Kosovosta asettamatta mitään ehtoja tukemilleen KLA-terroristeille, jotka halusivat päästä valtaan Kosovossa, itsenäistää tämän Serbian maakunnan ja muodostaa vähitellen suur-Albanian.

Läntinen vastuullinen media oli koko vuoden 1998 esitellyt serbit väkivaltaisina, raiskaavina, albaaneja kodeistaan häätävinä hirviöinä unohtaen albaaniterroristien suorittamat murhat ja muut terroriteot. Jugoslavian perustuslaillinen oikeus puolustaa maataan Albanian puolelta tulevilta terroristeilta ei löytänyt puolustajia.

Jugoslavian serbipoliisit olivat ilmoittanet tyhjentävänsä Kosovon Racakin kylän terroristeista perjantaina 15.1.1999.Kylä oli KLA-terroristien tukikohta rinteillä olevine juoksuhautoineen. Jugoslavian hallinto oli kutsunut paikalle paitsi ETYJ:n tarkailijat myös tiedotusvälineet, joista ranskalainen AP kuvasi televisiota varten koko päivän tapahtumat.

Taistelut päättyivät klo 15, jolloin kukkuloilla olleet ETYJ:n tarkkailijat laskeutuivat keskustorille.Serbian oikeusviranomaiset eivät pystyneet arvioimaan kaatuneiden määrää, koska heidän pyrkiessään kiipeämään rinteille, sieltä alkoi voimakas tulitus. Viranomaiset ja poliisit poistuivat kylästä.Klo 16 ja klo 18 ranskalainen toimittaja ajoi rauhoittuneen kylän läpi. Tarkkailijat eivät olleet huolestuneita. He totesivat vain, että eivät pystyneet arvioimaan taistelussa kaatuneiden määrää.

Seuraavana aamuna ETYJ:n yhdysvaltalainen johtaja William Walker saapui paikalle KLA:n tuttujen johtajien ja toimittajajoukon saartamana. KLA oli ottanut kylän jälleen haltuunsa ja ohjasi joukon kohti rinteellä olevaa kuoppaa, jossa oli 45 ruumista.

KLA:n johtajat ja paikalle kerätty väki vääntelivät käsiään ja kertoivat toimittajajoukolle että kyseessä oli teloitus. Serbit olivat tulleet kylään, vetäneet naisia ja lapsia ulos kodeistaan, katkoneet kauloja, kaivaneet silmiä päästä. Uhrit oli pakotettu polvilleen ja ammuttu lähietäisyydeltä. 

William Walker, joka oli tunnettu Väli-Amerikassa suorittamistaan ja peittelemistään USA:n "likaisista tempuista", kauhisteli yhdessä joukon kanssa: "En ole koskaan nähnyt mitään näin kauheaa!"

Samana iltana "teurastus" tuli ETYJ:n viralliseen tiedotteeseen. Kiireesti viikonloppuna koolle kutsutut Yhdysvaltojen hallitus, Britanian hallitus, NATO – kaikki omaksuivat Walkerin raportin tiedot. Yhdysvaltojen ulkoministeri Albright vaati pommitusten aloittamista "Milosevic" ei usko muuta kuin voimaa!"

Maanantaina ja tiistaina ilmestyivät ranskalaiset sanomalehdet. Niissä oli tuiki toisenlainen kuva tapahtumista. Näillä tiedoilla ei ollut merkitystä, eikä näitä silminnäkijöitä tarvittu myöhemminkään kun asiasta käytiin oikeutta Haagissa.

Oikeuslääketieteellisiin ruumiinavauksiin osallistui myös suomalainen, kansainvälisesti arvostettu lääkäriryhmä, jonka tutkimustulokset olivat yhteneväiset jugoslavialaisten ja valko-venäläisten oikeuslääkäreiden tulosten kanssa.Ruumiita ei ollut ammuttu lähietäisyydeltä, vaan vammat, luotien tulo ja lähtöaukot sopivat mm. rinteessä makaavien taistelijoiden asentoihin Jugoslavialaiset oikeuslääkärit antoivat lausuntonsa avausten päätteeksi. Suomen ja Saksan ulkopoliittinen johto kielsi suomalaisia allekirjoittamasta yhteistä lausuntoa.Siten kansainvälisessä mediassa ja pommituksiin valmistautuvissa hallituksissa voitiin jatkaa sodan lietsontaa.

Suomen ulkopoliittinen johto oli valinnut oikeuslääketieteellisen työryhmän puheenjohtajaksi hammaslääkäri Helena Rannan, joka ei ole ammattitaitoinen kuolemansyyn määrittelyssä. Hän oli valmis Saksan ulkopoliittisen johdon sanelun mukaan selittämään tapahtuman rikokseksi ihmisyyttä vastaan. Tällä juutalaisten holokaustille annetulla nimellä, voimistettaisiin hallitusten ja median kiihkoa.

Presidentti Clinton kuvaili pari päivää Helena Rannan lopullisen lausunnon jälkeen kuinka Racakissa ihmiset vedettiin ulos kodeistaan, pakotettiin polvistumaan ojaan, ammuttiin lähietäisyydeltä ja katkottiin kaulat vain siksi keitä he olivat.

Koska suomalaisten tiedemiesten tutkimustuloksia ei tähän päivään mennessä ole julkistettu Suomen ja Saksan ulkoministeriöiden toimesta, suomalaiset oikeuslääkärit päättivät julkaista tulokset kansainvälisessä alan tieteellisessä julkaisussa.

Salisburyn myrkytystapahtuman kaava on sama. Heti tuoreeltaan Britannian hallitus pääministeri Mayn suulla väittää Moskovaa syylliseksi myrkytykseen perustellen mielipidettään sillä, että kemiallinen yhdiste on kehitetty Neuvostoliitossa. Tunti tunnilta hallituksen jäsenet ja media ovat lisänneet painetta. Syylliseksi on leimattu suorastaan Venäjän presidentti ja ellei hän, niin ainakin huolimattomuus aineen säilytyksessä.

Pääministeri May on kiireesti etsinyt tukea USA:sta, Ranskasta ja Saksasta. Kaikki ovat yhtä "tietämättöminä", vailla perusteluita rientäneet NATO-liittolaisensa tueksi. Jopa pienen Suomenkin presidentti on tuominnut myrkytyksen ja ehkä tahtomattaan lisännyt höyryä jo entuudestaan kuumana kiehuvaan keitokseen. Todisteiden pimittäminen on ollut suomalaisille mahdollista osoittamaan lojaliteettia. Ehkä tässäkin tapauksessa. Todisteita ei edellytetä.

Britti Craig Murray toteaa, kuten jo moni muukin, että Novitsok niminen myrkky on kehitetty Nukusissa Neuvostoliiton Uzbekistanissa. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjä ei ole vastuussa sen valmistaneesta laboratoriosta eikä aineen tuhoamisesta kemiallisten aineiden tuhoamis/säilyttämisprosessissa. 

Venäjä sai päätökseen todistettavasti kemiallisten aseiden varastonsa valvotun tuhoamisen syksyyn 2017 mennessä. Uzbekistanin Novitsokia valmistaneen laboratorion aineiden tuhoamisesta ja laboratoriovälineiden siirtämisestä vastasi Yhdysvallat. Toistan: Yhdysvallat hoiti Novitsokin tuhoamisen tai siirtämisen.

Craig Murray toimi Britannian Uzbekistanin suurlähettiläänä ja kävi tutustumassa Nukusin laitokseen vähän Yhdysvaltojen toimien jälkeen.

Vastuullinen mediamme toimi lojaalisti USA:ta, Britanniaa, Saksaa ja muita NATO-maita kohtaan. Samoin se toimi Jugoslavian hajottamisen ja Kosovon laittoman itsenäistämisen prosessissa. Olihan tuloksena USA:n valtava sotilastukikohta Kosovoon. Sama lojaalisuus leimaa myös Salisburyn tapausta. Näin toimii läntinen demokratia.

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan onko Salisburyn syyllinen USA, CIA vai MI5 tai MI6. Mihin tarkoitukseen tätä pohjatonta aggressiota Venäjää kohtaan on kerätty?

Suomen ulkopoliittinen linja palannut 1930-luvulle

Lauantai 13.1.2018 klo 16.18 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomi -100 juhlinta jätti jälkimaun. Suomi näyttäytyi itsetyytyväisyyteen halkeavana sammakkona. Minä, minä, minä, länteen kuuluva maa, jonka ei tarvitse tehdä arviota omasta toiminnastaan – riittää kun on oikeassa seurassa. Empatia ja solidaarisuus muita valtioita ja niiden omalakista kehitystä kohtaan puuttuu. Entisten siirtomaavaltojen Saksan, Ranskan ja Iso-Britannian sekä maailmanvalta USA:n hyväksyminen riittää moraaliksi. Omaa tulkintaa historiallisista prosesseista ei tarvita,riittää kun allekirjoittaa muiden tulkinnan.

Presidentinvaalikeskusteluissa todetaan usein, että ulko- ja puolustuspolitiikassa on niin paljon asioita, joita kansalaiset eivät tiedä. Sen vuoksi muun muassa Pekka Haavisto katsoo, että kansanäänestystä esimerkiksi NATO-jäsenyydestä ei pitäisi järjestää.

Salainen ulko- ja puolustuspolitiikka onkin mielenkiintoista. Presidentti ei ilmoita kansalaisille mitä hän tietää. Ongelmaksi jääkin se, että kansalaiset eivät myöskään tiedä, mitä hän ei tiedä! Presidentti Niinistö on kertonut keskustelleensa presidentti Putinin kanssa ja olevansa tämän kanssa eri mieltä. Erimielisyys on todettu, mutta sen annetaan olla, keskustellaan muusta! Suomalaisia varmasti kiinnostaisi tietää mitä erimielisyydet koskevat. Jospa Niinistöllä ei ole yhtä kattavia tietoja kuin oletettavasti presidentti Putinilla, suurvallan johtajalla on.

Suomen ulkopoliittiset johtajat ovat todenneet Suomen liittoutuvan mielellään eri asioissa Saksan kanssa. Onko Saksa liittoutumisen arvoinen?

Euroopan unioni perustettiin palvelemaan suurteollisuutta ja suurpääomaa. Saksan kautta kytkös USA:han on saumaton. Saksa ja Ranska pyrkivät sanelemaan sen mihin EUta kehitetään.

Jugoslavian hajottamisessa Saksan ja USA:n roolit olivat avainasemassa. On kuvaavaa, että nyt 25 vuotta myöhemmin Balkanin maiden väestö pitäisi parempana, että Jugoslavia olisi säilynyt. Jopa Slovenian kansalaisista 45% haluaisi Jugoslavian takaisin. Holokaustin uhrien, serbien kohtalo on ollut kammottavin. 800.000 serbipakolaista eri puolilta Jugoslaviaa on nyt tilapäismajoituksissa eri puolilla Serbiaa. Historiallinen osa Serbiaa, Kosovo, irrotettiin emämaastaan USA:n ja Saksan johtamien pommitusten ja kalifaattia rakentavien albaanien kanssa tehdyn yhteistyön avulla.

Saksan päämääränä oli hyötyä taloudellisesti Kroatian infrastruktuurista. Se tuki myös Kroatian armeijan tunkeutumista Bosnian puolelle, tämän taistellessa sekä muslimeja että serbejä vastaan. Suomi tuki innokkaasti holokaustin kieltävän presidentti Tudjmanin johtaman Kroatian pääsyä EUhun. Nyt Suomi tukee kaikin tavoin presidentti Ahtisaaren itsenäistymään auttanutta Kosovoa, jossa NATO-joukkojen miehityksen aikana on poltettu ja muuten tuhottu 150 serbien kirkkoa ja keskiajalta peräisin olevaa luostaria. 

Tuskin oli Jugoslavia saatu hajotettua, kun jo Saksa ja USA iskivät silmänsä, Ranska rinnallaan, Lähi-Itään. Vuodesta 2001 lähtien Saksa ja USA ovat suunnitelleet Syyrian hallituksen vaihdosta. Jo aikaisemmissa kirjoituksissani olen viitannut Thierry Meyssanin erinomaiseen artikkeliin "Germany and the UNO against Syria". Meyssan kuvaa Saksan keskeisen ajatushautomon Stiftung Wissenschaft und Politik'in johtajan Volker Perthesin ja tuolloin USA:n Libanonin suurlähettiläänä toimineen Jeffrey Feltmanin suunnitelmaa Syyrian hajottamiseksi ja YK:n kietomiseksi tuohon hajotussuunnitelmaan.

Askelina Syyrin hajotukseen oli tunnetusti Libanonin Rafic Haririn murha, jossa Meyssan osoitta Saksan, Ranskan ja USA:n osuuden. Propagandassa murhasta syytettiin Syyriaa.

Bilderbergin ryhmässä 5 -8.6. 2008 eli 5 vuotta ennen Syyrian sodan aloittamista USA:n ulkoministeri Condoleezza Rice piti esitelmässään välttämättömänä Syyrian hallituksen vaihdosta. Paikalla oli myös Volker Perthes. Hän suositteli Syyrian toimenpiteiden ohella Iraniin kohdistettavia talouspakotteita. Vuonna 2010 Stuxnet -viruksen avulla tuhottiinkin  Iranin ydinmateriaalin valmistuslaitoksen sentrifuugeja.

Vuonna 2010 Volker Perthes julkaisi New York Timesissa Syyrian presidentti Assadin puhetta pilkkaavan kirjoituksen. Assad oli puheessaan varoittanut maata vastaan suunnitteilla olevasta salaliitosta. Perthesin mukaan vallankumous oli meneillään ja Assadin oli syytä läheä.

Artikkeli kuvaa kattavasti Saksan vaikutusta Pohjois-Afrikan valtioissa. Joulukuussa 2012 Jeffrey Feltman, tuolloin USA:n ulkoministeriön Lähi-Idästä vastuusa oleva henkilö, pyysi Volker Perthesiä laatimaan "Päivä vallankumouksen päättymisen jälkeen" muistion. Sen tarkoituksena oli laatia lista mm. Syyrian seuraavan hallituksen jäsenistä.

"Day after" eli päivä vallankumouksen jälkeen kokoukseen oli kutsuttu 45 Syyrian opposition jäsentä, myös Saksa, Ranska, Norja, Hollanti ja Sveitsi olivat kutsuttujen joukossa. Sen rahoitti Yhdysvaltojen puolustusministeriön alainen US Institute of Peace. Suunnitelma tehtiin Syyrian täydellisen antautumisen varalle ja siitä oli tullut Jeffrey Feltmanille pakkomielle. Hänet oli juuri nimitetty YK:n poliittisten asioiden johtajaksi. Siis Syyrian hajotusta vuosikymmen suunnitellut henkilö on nyt YK:n poliittisen osaston johtaja. 

Päivä antautumisen jälkeen agenda oli kuvaava:

1. Syyrian itsenäisyys kumotaan

2.Perustuslaki kumotaan

3. Presidentti vapautetaan tehtävistään (varapresidentti jää hoitamaanjuoksevia asioita)

4. Parlamentti hajotetaan

5. Ainakin 120 johtajaa pidetään syyllisinä ja epäkelpoina mihinkään julkiseen tehtävään ja tuomitaan kansainvälisessä tribunaalissa

6. Sotilastiedustelun johto, poliittisen turvallisuusorganisaation johto puretaan: "poliittiset "vangit vapautetaan ja terrorismin vastaiset toimet lopetetaan

7. Hezbollah ja Vallankumouskaarti pakotetaan vetäytymään; vasta sen jälkeen "kansainvälinen yhteisö" ryhtyy taistelemaan terrorismia vastaan

Vuonna 2015 YK:n pääsihteerin Syyria-neuvottelija Staffan De Mistura sai tietää Feltmanin ja Perthesin suunnitelmasta.Hän joutui toteamaan, että ne eivät sido häntä. Siitä huolimatta Staffan de Mistura ja nyt hänen esimiehensä poliittisen osaston johtaja Jeffrey Feltman nimittivät Volker Perthesin "rauhanneuvottelijaksi" seuraavaan Syyriaa koskevaan Geneven kokoukseen. Kuinka Syyrian hajottamisen arkkitehti voisi olla uskottava rauhanneuvottelija.

Suomalaisten pyrkimykselle tiiviiseen yhteistyöhön Saksan kanssa ja samaistumiseen Saksaan on historialliset perinteet. Oikeistolaisen uusliberalismin ja militarismin nousu Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen on antanut sitä kannattaville puolueille perusteen samaistua Saksaan.

Syyrian ja Jugoslavian tapauksissa tuo samaistuminen on merkinnyt Kekkosen rauhan ulkopolitiikalle vierasta valtioiden suvereniteetin loukkaamista oli sitten kysymys Jugoslaviasta, Syyriasta tai Ukrainasta. Suunnitelmalliset vallankaappaukset ovat saaneet myös Suomen valtiojohdon ja median tuen.

Kansalaiset katsovat kunnioittavasti ja toiveikkaasti YK:hon. Syyrian kohdalla YK:n poliittisen johtajan virkaan on valittu Syyrian väkivaltaista hajotusta 10 vuoden ajan edistänyt ja toimeenpannut Jeffrey Feltman. Syyrian "rauhanneuvottelijaksi" Geneven kokoukseen on nimetty Feltmanin nimityksellä hajotuksessa Feltmanin rinnalla toiminut Volker Perthes.

Saksa on käyttänyt useita teitä pyrkien YK:ssa syyttämään Syyrian hallitusta esimerkiksi kemiallisten aseiden käytöstä, mikä tapaus on arvovaltaien MIT- yliopiston toimesta osoitettu vääräksi ja kapinallisten aiheuttamaksi.

EU: ta ei alunperinkään ollut tarkoitettu edistämään demokratiaa vaan suuryritysten ja pankkien tarpeita. Globaalin uusliberaalin politiikan edistämisen ydin on taloudellisten voittojen, ei ihmisten onnellisuuden ja oikeudenmukaisuuden saavuttaminen.

Suomi oli toisessa maailmansodassa Saksan armeijan osa, palvellen kyseenalaisia Saksan ja osin USA:n pääomapiirien alkuperäisiä tavoitteita. Suomen ulkopolitiikka ei viimeisten 15 vuoden aikana ole kyennyt esittämään minkäänlaista omaa profiilia.

Haluammeko todella samaistua Saksan ja USA:n mielivaltaiseen tuholaistoimintaan? Holokaustin uhrit, serbit, saivat jo toisen kierroksen, irakilaiset, syyrialaiset, libyalaiset ovat raunioiden keskellä, jos ovat hengissä.

Lännen toimien salamyhkäisyyttä osoittaa sekin, että Tanska, joka osallistui ensimmäisten joukossa Irakin sotaan USA:n ja Iso-Britannian rinnalla, oli mukana sodan suunnittelussa jo vuosi ennen sodan aloittamista.Tanskan Anders Fogh-Rasmussen on tutkinnan alaisena.

Jugoslavian pommitukset päättyivät kesäkuussa 1999. USA hyökkäsi Afganistaniin 2001, Tanska neuvotteli Irakin sodasta jo 2002, USA hyökkäsi Irakiin 2003, sitä seurasivat Libya, Syyria, Jemen. Suomi joutuu nyt mukaan EU-maiden sotiin, jos Niinistö valitaan uudelle kaudelle. Onko todella niin, että emme kansana ole päässeet eroon laulun vakaumuksesta, jossa "Kaunis on kuolla kun joukkosi eessä..." Pitääkö meidän jatkaa militaristisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen johdon alaisuudessa varsinkin kun emme "taistele puolesta maan" vaan ylikansallisen pääoman etujen puolesta?

Suomen media, poliittinen johto ja natsismi

Perjantai 18.8.2017 klo 11.52 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen media on herännyt USA:n natsismin kauhisteluun. Miksi nyt?

Suomen media ei herännyt silloin kun Fasistisen Kroatian ja Saksan natsit laativat lait, joilla juutalaiset ja serbit saatiin tappaa 1941.

Kun Yhdysvaltojen ja Saksan suurvaltapoliittiset edut edellyttivät serbienemmistöisen Jugoslavian haltuunottoa ja hajottamista, serbien tappaminen ja juutalaisten vaino tuli vuonna 1991 jälleen ajankohtaiseksi.

Yhdysvalloista ja Kanadasta turvapaikan saaneet toisen maailmansodan aikaiset natsit ja heidän jälkeläisensä palasivat tuolloin Balkanille. Kroatiaan laadittiin rasistinen perustuslaki ja presidentti Bill Clinton järjesti Kroatian natseille ja Bosnian jihadisti-presidentti Izetbegovicille aseapua yhdessä Osama bin Ladenin kanssa.Kroatian puolustusministeriksi oli nimitetty Kanadasta palannut natsi Gojko Suzak.

Saksa hyötyi natsien tukemisesta. Se sai sodan jälkeen haltuunsa Kroatian hotellit, vakuutuslaitokset, pankit. Clintonin USA saavutti sotilaspoliittiset tavoitteet Bosnian miehityksellä ja myöhemmin Jugoslavian pommituksilla.

Suomen media vaikeni kaikesta tästä ja suomalaiset diplomaatit edistivät Saksan ja USA:n pyrkimyksiä. Oltiinhan pääsemässä kaikkien niiden pöytien alle, joissa asioista päätetään (Paavo Haavikko).

Demokraatti-presidentti Obama Clintoneiden tuella edisti Saksan kanssa Ukrainan vallankaappausta, josta Suomessa ei saa puhua. Vallankaappaus tapahtui yhteistyössä Ukrainan natsien kanssa ja kaappauksen jälkeen parlamentin seinustat koristeltiinkin natsilipuin.

Nyt suomalaiseen doktriiniin kuluu se, että Ukrainan vallankaappaushallituksen julistama sota omia maanmiehiään vastaan onkin julistettava Venäjän sodaksi Ukrainaa vastaan(aivan kuten Alexander Stubb ulkoministerin suulla väitti Venäjän aloittaneen Georgian sodan). Aseistettujen natsijoukkojen saadessa aseita Yhdysvalloista he ovat kiihdyttäneet Itä-Ukrainan eristämistä muusta maasta. Aikaisemmin toiminut kivihiilentuonti Itä-Ukrainasta on lopetettu koska natsit ovat katkaisseet rautatieyhteydet. Nyt kivihiiltä tuodaan Yhdysvalloista.

Ukrainan hallitus ei natsien pelossa pysty tekemään mitään juutalaisten ja kommunistien vainolle eikä millään tavalla edistämään Minskin sopimuksen toteuttamista. Se antaakin aiheen Suomen medialle syyttää Venäjää siitä, että sopimuksen täytäntöönpano ei toteudu.

Jokaisen EU-maan on Suomen tavoin papukaijamaisesti toistettava Saksan ja USA:n edellyttämää doktriinia Jugoslaviasta ja Ukrainasta. 

Yhdysvaltojen demokraattipresidentit, myös Nobelin rauhanpalkinolla palkittu Obama, ovat tehneet kaikkensa Venäjän ja presidentti Putinin eristämiseksi. Kun presidentti Trump kehtasi vaalikampanjansa aikana toivoa parempia suhteita natsit sodassa voittaneeseen Venäjään, hän on saanut koko hallintokautensa ajan kokea yhdysvaltalaisen ja suomalaisen valtamedia raivon. Suomessa pinnalle ovat nousseet Akateemisen Karjala-seuran asenteet, jotka vallitsivat 1939.

Trumpin ensimmäistä puolivuotiskautta ovat hallinneet vaaleissa hävinneen rahamaailman tukemat väkivaltaiset mielenosoitukset. Uuden hallinnon opetusministeri ei päässyt pitämään puhettaan vaan joutui luikkimaan takaovesta turvamiesten saattamana.

Viime päivinä Trump on yrittänyt olla objektiivinen ja tuoda puoli vuotta kestänyttä väkivaltaa päivänvaloon - turhaan. Objektiivisuus vain lisää valtamedian raivoa. Sen seurauksena Trumpia pidetään natsien tukijana kun tukijoita ovat itse asiassa Bill Clinton ja Obama - konkreettisesti.

USA:n valtamedia toimii samoin kuin suomalainen. Syytä jotakuta muuta omista virheistäsi, ellei se auta, lisää vain vauhtia. Miten USA:n natsismista voitaisiin syyttää Venäjää - siinäpä pulma.

Sipilän hallitus määrittelee valeuutiset ja luotettavat suomalaiset

Keskiviikko 2.8.2017 klo 13.55 - Pirkko Turpeinen-Saari

Valtioneuvoston tiedottaja Markku Mantila esiintyi eilen Yle:n Päivän kasvo-ohjelmassa otsikkonaan "Venäjän propaganda". Keskustelu aloitettiin Ilta-Sanomissa esitetystä tiedosta, jonka mukaan Venäjän televisiossa olisi väitetty Suomen laukaisseen talvisodan aloittaneet Mainilan laukaukset. Tästä aiheesta siirryttiin nopeasti Ukrainan kriisiin. Mantila vetosi suomalaisten korkeaan koulutustasoon, jonka perusteella hän uskoi suomalaisten olevan vastustuskykyisiä Venäjän propagandalle eikä pitänyt todennäköisenä, että suomalaiset uskoisivat valeuutisiin. Hän otti esiin päinvastaisena esimerkkinä Tsekin, jossa suoritetussa kyselyssä osa kansalaisista pitää todennäköisenä USA:n ja NATOn sekaantumista Ukrainan kriisin aloittamiseen, joka siis hänen mielestään on valeuutinen.

Edellämainitusta on pääteltävissä, että usko siihen kuka aloitti Ukrainan vallankaappauksen jakaa Sipilän hallituksen mielestä kansalaiset tosiasioita uskoviin ja valeuutisia uskoviin.

Markku Mantila valtioneuvoston tiedottajana ei voi puhua omiaan, vaan hän puhuu sitä, mitä valtioneuvosto haluaa hänen puhuvan.

Tämä selkeä ulostulo antaa selityksen sille, miksi presidentti Niinistö kerta toisensa jälkeen sanoo olevansa presidentti Putinin kanssa eri mieltä, mutta keskustelevansa tältä pohjalta.

Tosiasioiden pohjalta asioita tarkastelevat kansalaiset eivät alistu helposti tähän diktatoriseen Sipilän hallituksen ja Yle:n piirtämään jakoon. Emme elä enää toisen maailmansodan aikaa, jolloin SAT/VIA järjestö huolehti muun sensuurin kera siitä, että suomalaiset saivat vain yhtä totuutta. Sodan päätyttyä jokaiseen suomalaiseen kylään ulottunut urkinta ja mielipiteenmuokkausjärjestö lopetettiin ja siihen liittyvät paperit tuhottiin kuten kaikki muutkin Mannerheimin ja sodan johdon arkistot.

Tämän arkistojen tuhon jälkeen valkoisen Suomen on ollut helppoa rakentaa historiansa haluamakseen sankaritarinaksi muistelmien ja sotapropagandaa sisältävien dokumenttien varaan.

Pääasiallisesti yhdysvaltalaisista ja kanadalaisista lähteistä piirtyy toisenlainen kuvan Ukrainan vallankaappauksesta. Sitähän oli valmisteltu vuosikausia aivan tyypillisellä kaavalla. Tällä kertaa mainostoimisto Hill& Knowlton huolehti propagandasta. Kuten yleensä värivallankumouksissa, alunperin Jugoslavialainen Otpor järjestö (Yhdysvalatlaisen Stratforin kanssa yhteistyössä) Popov-johtajansa johdolla organisoitui kansalaisten kanssa, jotka olivat perustellusti tyytymättömiä korruptioon ja oligarkien valtaan. Näiden tyytymättömien ihmisten toiminta oli helppo kanavoida hallitusta ja presidenttiä vastaan, joka viivytteli EU:n lähentymissopimuksen solmimisessa perustellen sitä taloudellisella mahdottomuudella.

Valtioiden tasolla USA, EU ja NATO painoivat päälle, kukin omista intresseistään käsin. NATO:n intresseissä oli laajentua Ukrainaan vaikka 70 % ukrainalaisista vastusti NATOa. USA:n intresseissä oli paitsi sotilaallinen "miehitys" myös taloudellinen -osuus maataloudessa, jonka GMO viljelyyn Soros oli varannut miljardin sekä liuskekaasutuotannossa.

EU halusi palvella USA:n tarpeita tietoisena Ukrainan syvistä taloudellisista, kulttuurisista ja kielellisistä siteistä Venäjään. EU:n lähentymissopimuksen ensimmäiset artiklat ovat sotilaallisia, joten EU pakotti neuvotteluissa Ukrainan sitoutumaan myös sotilaallsesti Venäjälle vihamieliseen NATO:on.

Suomalaisille huomionarvoinen asia on se, että keskustapuoluelainen EU- komissaari Olli Rehn aloitti Ukrainan laajentumisneuvottelut ja oli talouskomissaarinakin täysin selvillä kiireisen liittymisaikataulun riskeistä.

Ehkä kuvaavinta tässä USA-NATO/EU projektissa oli se, että vallankaappausta valmisteltiin niin avoimesti. Ukrainalainen oligarkki Pintschuk oli kutsunut koolle Jaltalle laajan kokouksen valmistelemaan Ukrainan haltuunoton yksityiskohtia syyskuussa 2013. Paikalla olivat molemmat Clintonit, Hillary ja Bill ( eikä turhaan, Ukraina oli Clintonin säätiön suurin lahjoittaja 2015), entinen CIA:n johtaja David Petraeus, entinen Yhdysvaltojen valtiovarainministeri Lawrence Summers (joka piti esitelmän liuskekaasusta) entinen maailmanpankin johtaja Robert Zoellich, Ruotsin silloinen ulkoministeri Carl Bild, Israelin presidentti Shimon Peres, Tony Blair, Gerhard Schroeder, Dominique Strauss Kahn, Italian entinen pääministeri Mario Monti, Liettuan presidentti Dalia Grybauskaite, Puolan silloinen ulkoministeri Radek Sikorski, presidentti Victor Janukovich (joka ei siis vastustanut EU-lähentymistä, vaan sen aikataulua) ja Petro Poroshenko sekä Yhdysvaltojen entinen energiaministeri Bill Richardson. Tämä vallalla varustettu joukko kävi paikallaolleiden mukaan (The Economist) euforista keskustelua maan jakamisesta (kuten samojen henkilöiden toimesta aikoinaan Jugoslavian saaliinjaosta).

On selvää, että tässä kokouksessa osanottajat sitoutettiin yhteiseen päämäärään. Clinton, Schroeder, Blair, Bild, jokaisella heistä oli ollut merkittävä rooli Jugoslavian pommituksissa, valtiojohdon demonisoinnissa ja suunnitelmallisen tuhon peittelyssä. Heidän omaatuntoaan ei vaivannut yhden uuden valtion haltuunotto ja miehitys NATO:n tukemilla neo-fasistijoukkioilla.

Varsinaisesta kymmeniä ihmisiä Maidanilla tappaneesta joukosta on runsaasti videokuvaa ja todisteita. Laajin tieteellisessä kongressissa Ottawan yliopistossa 1.10. 2014 esitetty ja Annual Meeting of American Political Science Association kokouksessa San Fransiscossa 3-6-9. 2015 esitetty julkaisu on nimeltään The " Snipers' Massacre" on the Maidan in Ukraine. tekijänä Ivan Katchanovski, PhD. Tutkimus käsittää 79 sivua. Siinä kuvataan valokuvienkin avulla, mistä ja kenen hallussa olevista rakennuksista tarkka-ampujat ampuivat ja keitä.

Sipilän hallitus edellyttää suomalaisten uskovan, että USA/NATO/EU ei ollut vaikuttamassa Ukrainan vallankaappaukseen.

Suomalaiset eivät saa uskoa, että USA valitsi uudet vallankaappausjohtajat valitsemansa pääministeri Jatsenjukin avulla- tilapäisen presidentin, pääministerin, yhdysvaltalaisen valtiovarainministerin, liettualaisen talousministerin, georgialaisen sosiaali- ja terveysministerin. Suomalaiset eivät saa uskoa tietoja, joiden mukaan senaattori Mc Cain ja Victoria Nuland vierailivat usein valvontakäynneillä Ukrainassa, varapresidentti Biden kävi henkiökohtaisesti paikalla Ukrainan parlamentissa antamassa ohjeita ja hänen poikansa Hunter valittiin Ukrainan suurimman yksityisen energiayhtiön hallitukseen.

Suomalaiset eivät saa uskoa sitä, että Ukrainan sota alkoi tilapäisen vallankaappaushallituksen julistamalla "terrorisminvastaisen" sodanjulistuksella, jota edelsi venäjänkielen aseman lopettaminen virallisena kielenä (vaikka puolet väestöstä puhuu sitä äidinkielenään ja lähes kaikki osaavat sitä), merkittävää kannatusta, myös parlamentissa edustaneen kommunistisen puolueen kieltämisellä, pankkitoiminnan ja sosiaaliturvan, myös eläkkeiden lopettamisella Itä-Ukrainasta sekä hyökkäyksellä juutalaisia vastaan ja antisemitismillä.

Yle:n televisio- ja radio-ohjelmat antavat kattavan mahdollisuuden hallituksen harhaanjohtavien käsitysten levittämisen. En ole nähnyt yhtä ainoata ohjelmaa, jossa Ukrainan tapahtumia olisi käsitelty yksityiskohtia eritellen, Syyriasta puhumattakaan. Hallituksen ja tasavallan presidentin kehittäessä ulkopolitiikkaansa Markku Mantilan kuvaileman kehikon pohjalta ajaudumme katastrofiin.

Suomalaiset on historian aikana pystytty ohjailemaan sotaan myönteisesti suhtautuvaksi ehjäksi kansakunnaksi. Mannerheim valmistautui talvisotaan huolellisesti ja ohjasi yleisen mielipiteen tukemaan elämänikäistä haluaan valloittaa Itä-Karjala. Mainilan laukaukset olivat yhdentekeviä kokonaisuudessa. Myös jatkosotaan ryntääminen oli näyteltävä hyökkäyksen uhriksi joutuneen maan puolustussotana.