Propaganda,diplomaattinen tunnustaminen ja identiteetin murskaaminen;uudet sodankäynnin muodot

Maanantai 17.12.2012 klo 13.50 - Pirkko Turpeinen-Saari

Propaganda on nykyisin niin voimakasta, että se pystyy vääristämään kokonaisten kansojen historian.Valheet paljastuvat hitaasti joskus vasta monen sukupolven jälkeen.

Psykiatrille, eläytyminen ja totuuden tietäminen ovat identiteetin peruselementtejä.Propagandalle altistettujen ihmisten kyky eläytyä ositetaan ja kohdennetaan harhaan.Tuorein esimerkki on Syyria.

Yhdysvallat toistaa Syyriassa Jugoslavian hajotussotien menetelmiä. Jugoslaavit ja serbit samoin sekulaariset syyrialaiset valittiin etukäteen syyllisiksi (Yhdysvaltojen maailmanvallan esteiksi).Yhdysvaltojen presidentti Bill Clinton,salaa, aivan muutaman lähipiiriläisensä kanssa, tuki 1990-luvulla Jugoslaviaa hajoittaessaan, vuoden ajan, aseidenvientikiellon vallitessa,laajoja asetoimituksia Iranista, ensin  Kroatian, ja myöhemmin Bosnia Hertsegovinan Tuzlan kautta kroaateille ja fundamentalisti muslimeille.Tuzlasta aseita toimitettiin edelleen mm Srebrenicaan helikoptereilla.

Muslimifundamentalistinen presidentti Alija Izetbegovich oli perustanut puhtaan muslimipuolueen ja 1991 Muslim National Councilin. Sen julkilausumassa todetaan että "serbejä kohdeltaisiin muslimitasavallassa seuraavasti:Jokaisella serbillä olisi 12t työpäivä, heille maksettaisiin 30% vähemmän palkkaa kuin vastaavasta työstä muslimille. Serbit voisivat hankkia ruoka-annoksia tietyistä kaupoista. Serbeillä ei olisi omia puolueita ja jos he eivät tyydy poliittisen elämän sääntöihin, he eivät voi toimia politiikassa eikä äänestää. Serbit ovat tasaveroisia ainoastaan jos he oma-aloitteisesti tulevat otetuiksi muslimi uskon jäseniksi.Hyvä serbi on elävä tottelevainen serbi tai kuollut tottelematon  serbi".

Nämä kannanotot eivät olleet salaisia.Presidentti Clinton valitsi tuettaviksi osapuoliksi ne voimat, jotka olivat omaksuneet fasistisen suhtautumistavan ortodoksi serbeihin.Serbit noudattivat maansa ja kansainvälisiä lakeja. Yhdysvallat ja sen liittolaiset rikkoivat samoja lakeja mielensä mukaan.Serbien suurin "vika"oli se, että heidän todellisuudentajunsa oli "väärä".He luulivat, että lakeja kunnioitetaan, että sanaan voi luottaa.Viimeiseen saakka he eivät halunneet suututtaa yhdysvaltalaisia. He eivät kuitenkaan tienneet, että yhdysvaltalaiset olivat jo kauan sitten pettäneet heidät.

Sarajevon piirityksessä serbit piirittivät kaupunkia, mutta kaupungin sisäpuolella hallitsi Alija Izetbegovich tappaen ja kiduttaen serbejä vankiloissaan, YK:n asiantuntijoiden mukaan tappaen myös kaupungin asukkaita kahdessa toriräjäytyksessä ja leipäjonossa saaden valheellisilla serbeihin kohdistetuilla syytöksillä NATO:n pommittamaan serbejä.Kukaan ei saanut poistua kaupungista.Siten asukkaita, niin serbejä kuin muslimeja käytettiin ihmiskilpinä.

Srebrenican muslimeja ei ollut riisuttu aseista, vaikka näin on propagandassa annettu ymmärtää.Punainen risti ilmoitti sotatilanteessa kadonneiksi 10.000, jota lukua propaganda alkoi pitää kuolleiden lukuna. Tosiasiassa todettuja kuolleita on 2084.Srebrenica myytti syntyi vasta myöhemmin kun tarvittiin jälleen jokin seikka peittämään etninen puhdistus ja kansanmurha, joka ei tapahtunut muslimeille vaan serbeille muutamia viikkoja Srebrenican valtauksen jälkeen. Yhdysvaltojen suunnittelemassa ja kouluttamassa Operation Storm hyökkäyksessä, 250.000 serbiä pakotettiin, kolmessa päivässä, julmalla tavalla pakenemaan kodeistaan nykyisestä Kroatiasta fasistiasuihin pukeutuneiden, julmasti tappavien, kroaattien toimesta. 

Toisen maailmansodan kroaatti-ustasha fasistien ja fundamentalisti muslimien aiheuttamat keskitysleirien kauhut toistuivat, nyt "lännen" tuella.

Bosnian kaiken kärsineille serbeille tarjottiin syyllisen "pahan" leimaa.Sitä voimistettiin "hyvän" "humaanin" lännen tunnustaessa Kroatian ja Bosnia-Hertsegovinan valtiot.Lännen laittomat asetoimitukset,diplomaattiset tunnustukset, henkinen väkivalta jatkui sotien loputtuakin siirtomaavaltaa muistuttavalla Bosnia Hertsegovinan miehityksellä, jossa "kansainvälisellä kuvernöörillä" oli oikeus muuttaa demokraattisesti päätettyjä lakeja ja erottaa virkamiehiä, jotka eivät "lännen"mielestä edistäneet rauhaa.

"Kansainvälinen yhteisö" USA:n johdolla yrittää saada Bosnian serbit omaksumaan heille tarjotun pahuuden identiteetin. Elleivät hyväksy, heitä uhkaillaan taloudellisilla ja poliittisilla seurauksilla.Haagin Jugoslaviatribunaalissa odotetaan kenraali Ratco Mladicin näytösoikeudenkäyntiä.Propaganda on jo sodan aikana osoittanut hänelle hirviön viittaa.Bosnian serbien kohtalo on esimerkki kansakunnan identiteetin murskaamisesta.Heidän kokemansa holokausti toisen maailmansodan aikana kielletään ja heidän oikeutettu taistelunsa maansa ja identiteettinsä puolesta tuomitaan.

Syyrian kapinalliset ovat jo useaan otteeseen julistaneet maahan muslimitasavallan. Turkin suorittamaa armenialaisten kansanmurhaa Syyriaan paenneiden kristittyjen jälkeläiset ovat jo sodan alkuvaiheessa alkaneet muuttaa Armeniaan. Nyt kapinalliset ovat julistaneet tappavansa jokaisen kiinnisaadun Venäjän tai Ukrainan kansalaisen.Nämähän ovat myös ortodokseja. Alawiiteille kapinalliset ovat luvanneet haudan rauhan. Näitä uhkauksia levittävät joukkiot on "lännen" toimesta nimetty "hyviksi" ja diplomaattisella tunnustuksella heidän katsotaan edustavan Syyriaa. Sen sijaan demokraattista poliittista prosessia kannattavat ryhmät maan sisällä, mutta erityisesti demokraattista prosessia tukeva Venäjä on nimetty "pahoiksi".

Diplomaattinen tunnustus aseena näyttää toimivan fasistisia käytäntöjä vahvistavasti.EU liittoutuu todella pimeiden voimien kanssa. USA,Saksa, Ranska ja Britannia ovat taas tutusti sodan lippujen alla. Tätäkö koko Nobelin rauhanpalkinnon saanut EU nyt kaipaa.

Onko EU rauhanpalkinnon arvoinen?

Tiistai 16.10.2012 klo 19.02 - Pirkko Turpeinen-Saari

EU:n saama rauhanpalkinto on yhtä häkellyttävä kuin presidentti Obaman aikanaan saama palkinto.EU yhteisönä ei ole aiheuttanut keskinäisiä konflikteja jäenmaiden välillä, mutta jäsenmaat ovat aloittaneet laittomia sotia, osallistuneet sotiin, tukeneet sodan osapuolten konfliktien kärjistämistä neuvottelujen tukemisen asemasta myötäillen useimmiten Yhdysvaltojen sotapoliittisia pyrkimyksiä. Esimerkkeinä Jugoslavian hajotusodat, Irak,Libya, Afganistan, Syyria ja nyt viimeisenä pisarana Iranin talouspakotteet, vaikka Yhdysvaltojen varapresidentti juuri hiljattain totesi kaikkien tietämän tosiasian, että Iranilla ei vuosiin ole ydinasevalmiutta.Tästä huolimatta EU on päättänyt kieltää satelliitti yhtiötä välittämästä Iranin TV-kanavien ohjelmia. Muut tahot ovat kieltäneet Syyrian TV-kanavien näyttämisen.

Maailma sulkeutuu hirvittävää vauhtia.Kansainvälisellä lainsäädännöllä ei ole enää merkitystä. Kukaan ei pysty puuttumaan Israelin rikoksiin palestiinalaisia kohtaan tai Israelin ja USA:n cybersotaan Irania vastaan. Kukaan ei pysty perustelemaan miksi EU rajoittaa maailman kansalaisten vapautta katsoa Iranin tai Syyrian TV-ohjelmia.

Kaikki Yhdysvalloista riippuvaiset maat ovat tukemassa Yhdysvaltojen laittoman hyökkäyksen seurauksena jatkuvaa Afganistanin miehitystä. Miehityksellä ei ole mitään tekemistä naisten oikeuksien kanssa sillä naisilla oli oikeudet ja mahdollisuus koulunkäyntiin myös Neuvostoliiton miehittäessä Afganistania.Miehityksellä on valtapoliittinen tehtävä. Yhdysvalloilla on, The Nationin mukaan, 100.000 miestä Afganistanissa, mutta lehden mukaan, määrä on tosiasiassa kaksinkertainen koska yksityisiä palkkasotureita on yhtä paljon.

Käsitykseni mukaan Afganistanin klaani-pohjaiset korruptoituneet sotaherrat ovat nyt kukin saaneet lännen kouluttamat kansalliset sotajoukot, jotka ukopuolisten lähtiessä maasta voivat entistä verisemmin alkaa hoitaa asein keskinäisiä välejään. EU on ollut vahvasti tukemassa Yhdysvaltojen ja NATO:n johtamaa projektia.

Rauhanpalkinto ei tehnyt Obamasta rauhanmiestä ei myöskään EU:sta rauhanjärjestöä.

Soinista seuraava pääministeri?

Perjantai 7.9.2012 klo 11.26 - Pirkko Turpeinen-Saari

Keskustellessani pohjois-italialaisten ystävieni kanssa näen varjon heidän kasvoillaan heidän puhuessaan maansa taloudellisesta tilanteesta. He ovat ajatustavaltaan "edistyksellisiä" mutta ovat lopen väsyneitä siihen, että pohjois-italialaiset maksavat veroja, mutta etelässä "veron" kerää mafia. Mafian vallan alla ei voi puhua demokratiasta.

Espanjalaisten ystävien suurin huoli taas on pankkien tukeminen verovaroilla. Samoin autonomisten alueiden konkurssit ja todella heikko taloustilanne hurja työttömyys mukaanluettuna tuskastuttaa.

Nyt Euroopan keskuspankki lupaa antaa löysästi meidänkin verovarojamme mustaan aukkoon, jonka sisältö on useimmille eliitin jäsenille täysin tuntematon.Eivät kreikkalaisten rikkaiden veronkierto, Italian mafia ja espanjalainen asuntomarkkinoiden kupla sekä Saksan ja Ranskan pankkien tila kaipaa euromaiden poliitikkojen mielestä minkäänlaista analyysiä. Ei poliittinen eliitti tunne sitä, minkä vastuullinen italialainen veronmaksaja tai komissiossa taloudellisia väärinkäytöksiä  tutkiva pieni työryhmä on jo vuosia joutunut kokemaan. Hätäpäissä ei piitata edes EU:n omista sopimuksista; syydetään vain verovaroja menemään.

Tasapainoisesti talousasioitaan hoitava ja normaalijärjellä varustettu suomalainen ei hyväksy "markkinoihin hetkellisesti vaikuttavaa" miellyttämistä ja kansanvallan ohittamista. Jos Suomen monipuoluehallitus hyväksyy EKP:n ja komission tukemat nykyisenlaiset markkinaehtoiset menettelyt, suomalainen äänestäjä äänestää "toisin". Tällä hetkellä "toisin" äänestäminen merkitsee perussuomalaisten äänestämistä.

Suomen edustaja Euroopan keskuspankissa on sosialidemokraatti ja euron aatteellinen puolustaja. Tekeekö tämä sosialidemokraatit kykenemättömiksi kansanvallan puolustamiseen? Hirttäytyminen euroon voi joidenkin mielestä olla kunniakkaampaa kuin analyyttinen ajattelu. Suuri osa eteläistä Eurooppaa kuuluu mafian ja muun laittomuuden piiriin. Jos demokraattisesti valittu eliitti vastaa toisenlaisella laittomuudella osoittaakseen olleensa euron suhteen oikeassa, vaihtoehdoksi jää kansalaisten asettuminen poikkiteloin. Se merkitsee perussuomalaisten suurvoittoa ja puolueen nousemista seuraavissa eduskuntavaaleissa suurimmaksi puolueeksi.

Viisaus vaihtumassa uhitteluun Suomen ulkopolitiikassa

Lauantai 30.6.2012 klo 13.50 - Pirkko Turpeinen-Saari

Tiedotusvälineiden kuva presidentti Niinistön asenteesta Venäjän edustajiin näyttäytyy uhmakkuutena ja töykeytenä. Lipevyyttä lähentelevä maireus kuvaa vuorostaan hänen ja ulkomaankauppaministeri Stubbin suhdetta USA:n edustajiin.

Historia usein toistaa itseään.

Etsimättä lähinnä mieleen tuleva toinen samantapaista asennetta osoittanut henkilö on myöhemmin presidentiksi valittu, maan hallituksen puheenjohtaja P.E.Svinhufvud. Vuoden 1918 alussa hän oli valmis luovuttamaan Suomen juuri Venäjän johtajien kädestä saaman itsenäisyyden Saksalle. Hänen kutsustaan Saksa miehitti Suomen, otti talouden ja kaupan hallintaansa ja määräsi Suomen valtiomuodon kuningaskunnaksi. Vain maailmanpolitiikan muutokset ja Saksan keisarikunnan romahdus vuoden 1918 lopulla pelastivat Suomen.

Svinhufvudin asenne Venäjään oli äärimmäisen kielteinen. Vasta Saksan kehoituksesta hän suostui menemään pyytämään Leniniltä Suomen itsenäisyyden tunnustamista.

Niinistön asenne vaikuttaa samanlaiselta. Häntä ei näytä kiinostavan, minkälaiseksi Venäjä kokee asiat. Hänellä ei ole empatia-aluetta yhteistyössä. Hänellä ei ole Kekkosen ja Halosen kaltaista sillanrakentajan asennetta, viisautta kuunnella ja oppia.

Svinhufvud analogiaa seuratakseni USA-johtoinen NATO edustaa 1918 Saksan armeijaa, jonka avulla Suomen kansan itsenäinen omaa identiteettiä ja etua korostava toimintatapa estyy. EU:n useilla jäsenmailla on erittäin kielteinen Venäjä-suhde ja toiset maat vuorostaan eivät tunne lähemmin Venäjää vaan ovat kylmän sodan logiikan varassa suhteessaan siihen. Nojautuessaan EU:n ulko- ja puolustuspolitiikkaan Niinistö voi olla varma, että se on Venäjän suhteen kielteisempää kuin Suomen tähän astinen itsenäinen, viisas suhde lähimpään naapuriin.

Ulkoministerinä ollessaan Alexander Stubb jo osoitti Georgian sodan yhteydessä asenteensa Venäjään. Tietämiensä, sodan alkuun liittyvien tosiasioden vastaisesti hän syytti Venäjää sodan aloittamisesta. Suomi oli tuolloin Etyj:n puheenjohtajamaa ja Tskhinvalissa, Etelä-Ossetian pääkaupungissa, oli tuolloin suomalainen, ukrainalainen ja valkovenäläinen sotilastarkkailija.Kaikki he olivat raportoineet Tbilisiin kolme päivää ennen sodan alkua Georgian valmistelevan hyökkäystä Etelä-Ossetiaan. Lopulta Georgia aloitti massiivisen tulituksen Tskhinvalia kohti ja sen maajoukot valtasivat kaupungin. Siten Stubb ei valehdellut vain omissa nimissään vaan Etyj:n puheenjohtajamaan nimissä.

Empatiakyvytön asenteellisuus ja uhmakkuus sekä valheellisiin tietoihin perustuva propaganda saattavat herättää kätten taputuksia Storyvillessä ja Iltapäivälehdissä. Valtiomieskategoriaan sillä tuskin pääsee USA:nkaan silmissä.

Euro ei ollutkaan Sampo;vain lisäaikaa eurokriisiin

Perjantai 29.6.2012 klo 10.01 - Pirkko Turpeinen-Saari

Euroopan yhteisön tarjoama hätäapu kriisimaille ei tule riittämään eikä ole perusteltuakaan. Kriisimaiden tilaa ei ole pohjiaan myöten selvitetty. Vahvoina pidetyt maatkaan eivät ole paljastaneet ongelmiaan. On liiaksi tuijotettu pankkien tilaa, kun varsinainen ongelma on valtioiden, autonomisten alueiden , kuntien ja kaupunkien ylivelkaantuminen - monien kohdalla jo konkurssi.

Aivan samoin kuin halpakorkoinen pankkilaina on houkutellut monien maiden kansalaiset harkitsemattomiin kiinteistöostoihin ja spekulaatioon, euro on luonut harhakuvitelman ikuisesta mahdollisuudesta elää yli varojen.

Keinottelijoille on kyllä syntynyt mahdollisuus tehdä nopeita voittoja ja sijoittaa nopeasti rahat veronmaksulta turvaan veroparatiiseihin. He ovat ottaneet eurosta hyödyn, mutta eivät osallistu kansalaisyhteiskunnan ylläpitoon. Kansalaisyhteiskunnan instituutiot, kunnat, autonomiset alueet ja valtiot ovat joutuneet pelaamaan vain vaaleilla valittujen edustajiensa hyväksymillä laillisilla normeilla, kulloinkin saatavissa olevilla verorahoilla ja lainoilla.

Euroopassa on menossa samanlainen jako menestyjiin ja tappion kärsijöihin kuin Suomen 1990 luvun "pankkikriisin" aikoihin. Osa suomalaisista- ne joitka olivat menestyksen uskossa ottaneet tuolloin mahdollista valuuttalainaa- joutuivat kärsimään ja saattoivat markan devalvaation seurauksena tulla kyvyttömiksi selviytymään.

Euro on edustanut tuota edullista, nopean, lyhyen tähtäyksen hyvinvointia sellaisillekin, joilla ei olisi realistisia, työn tuottavuuteen perustuvia edellytyksiä. Lisänä ovat tulleet EU:n monet tuet, joilla ei ole välttämättä edistetty kyseisen maan tuottavuutta vaan ehkä jopa passivoitettu oma-aloitteisuus minimiin. EU-rahojen käytön kontrolli on ollut minimaalista ja johtanut väärinkäytöksiin.

Suomessa Kokoomus ja city-Keskusta pyrkivät edellisessä hallituksessa lainsäädäntöteitse luomaan edellytyksiä veroparatiisien käytölle. Samalla tavoin kuin Kokoomuksen johdolla 1980-luvun optiolainsäädännöllä lisättiin rikkaiden rikastumista ja kansallisella tasolla eriarvoisuutta. Pääministeri Kataisen ongelmaksi muodostuu se, sopivatko hänen kansalliset asenteensa myös kansainvälisiin yhteyksiin. Voiko eurolla ratkaista tuottavuuseroja ja voiko liittovaltio jopa poistaa ne? Voiko sinisilmäisyys ratkaista mafian, korruption, tuottavuuserojen ja maksamattomien verojen ongelmat?

Euron loppuminen näyttää väjäämättömältä

Tiistai 5.6.2012 klo 10.55 - Pirkko Turpeinen-Saari

Euroliiton hajoaminen on jo vuosia näyttänyt väjäämättömältä. Euroopan komission ja Euroopan oikeistolaisten johtajien kyvyttömyys asettua demokratian puolelle pääoman valtaa vastaan on halvaannuttanut kyvyn nähdä kehitys sellaisena kuin se on.

Spekulatiivisen pääoman määrä suhteessa demokraattisesti hallittujen varojen määrään tekee taistelusta mahdottoman.Oikeistolaisten poliitikkojen haluttomuus rajoittaa millään tavoin spekulaatiota, kansainvälistä veronkiertoa ja markkinoiden "vapautta" tulee johtamaan katastrofiin.

Oikeistolaiset hallitukset ovat olleet puolinaisesti demokratian puolella ja suuremmalla puolella pääomien etujen puolella. Tällaisesta kahdella tuolilla istumisesta on seurannut kompromisseja, joiden sisältönä on ollut jatkuvat Europaan unionin solmimien sääntöjen rikkomukset, demokratian ohittaminen ja pankkien kontrollin huteruus. Seuraavaa suurta yhteisten sopimusten rikkomusta suunnitellaan muutoksella, jolla vakausrahastoilla alettaisiinkin suoraan rahoittaa pankkeja valtioiden asemesta. 

Suuruuden on arveltu olevan ratkaisu ongelmiin. Tehdään Euroopan unioni suuremmaksi, annetaan pankkien kasvaa suuremmiksi, toivotaan kuluttajien määrän kasvun ratkaisevan kapitalistisen järjestelmän tarpeet.

Globaalit rahamarkkinat eivät kuuntele suurenkaan Euroopan Unionin toiveita. Yhteisestikään Euroopan unionin veronmaksajat eivät kykene pelastamaan globaalien rahoittajien määräilemiä surkeassa tilassa olevia suurten maiden suuria pankkeja.

Toiveajattelu ja todellisuuden kieltäminen ovat vahvasti vallalla Suomen Europarlamentaarikkojenkin keskuudessa. Kuvitelma siitä, että liittovaltio, jossa hyvin taloutensa hoitavat maat rahoittaisivat heikosti taloutensa hoitaneita (joissa rikkaat ovat jättäneet veronsa kokonaan maksamatta tai mafia hallitsee taloutta) on utopia.

Mitä mielivaltaisempia ja demokratian ohittavampia päätöksiä Euroopan johtajat hätäpäissään tekevät sitä vaikeampi on saada kansalaisia hyväksymään niitä. Fasistiset ja rasistiset ilmiöt vahvistuvat kun demokratia menettää uskottavuutensa ja kansalaiset toivonsa. Tämän hetkinen kasvoton globaali pääoma on ylivoimainen vastustaja kenelle tahansa johtajalle. Pienet myönnytykset vain lisäävät tuon vastustajan ruokahalua ja vallan tunnetta.

Keskustan nykyinen puoluejohto näyttäytyy melko säälittävässä valossa. Se on edellisessä hallituksessa ollut täysin rinnoin puolustamassa globaalia pääomaa ja kestämätöntä kehitystä. Nyt se Suomenmaa- lehdessä asettuu vastustamaan ainoaa nykyisessä talouskriisissä pätevää henkilöä puheenjohtajaksi, henkilöä, joka on ulkopolitiikan ja kestävän kehityksen asiantuntija sekä taloudellisten prosessien kokenut, tarkkanäköinen ennakoija ja hallitsija.

Verilöylyt, propaganda ja kaksinaismoraali

Keskiviikko 30.5.2012 klo 9.49 - Pirkko Turpeinen-Saari

On miellyttävää lukea tasapainoisia todellisuutta kuvaavia analyysejä ristiriitaisista ja vaikeista konflikteista yhdysvaltalaisista The Nationista tai The New York Review of Booksista. Sen jälkeen Helsingin Sanomien ja useiden muiden tiedotusvälineiden tunnistettava propagandistisuus tuntuu vastenmieliseltä.

30.5. Helsingin Sanomien Heikki Aittokoski vertaa Syyrian Houlan verilöylyä Jugoslavian Srebrenicaan. Syynä on ilmeisesti propagandistinen tunnelatauksen synnyttäminen. Houlassa lasten ja perheiden murhat suoritti asejoukkiot, joiden uskonto on sama kuin Syyrian presidentillä. Armeija ei hirmutekoja suorittanut. Srebrenicassa tuhansien ihmisten verilöylyä johti armeijan kenraali. Aljazeera pani vielä paremmaksi yhdistäen Houlaan Srebrenican lisäksi Vietnamin My Lain, jossa Yhdysvaltojen armeija tappoi tuhansia muuten tappamiensa miljoonien lisäksi.

Aittokoskelle tekisi hyvää lukea Syyrian kristittyjen mielipiteitä Assadin hallinnosta. "Olen vapaa, olen turvassa. Koulussani osa ystävistäni on  Muslimi veljeskunnan jäseniä. He kunnioittavat minua.Ja minä kunnioitan heitä.Kenen ansiota se on? Katsokaa nyt tätä terroria. Tätäkö Obama haluaa? Tätäkö Sarcozy haluaa?(Syyria vapautui Ranskan siirtomaavallasta)Jättäköön meidät rauhaan. Jos emme pidä presidentistämme, emme valitse häntä. Olen 60 vuotias ja olen ollut vapaa 30 vuotta.Pitäisikö minun pelätä mennä ulos? Pitäisikö minun peittää kasvoni? Pitäisikö naisten elää kuin aasit? Me olemme kansalaisia. Me olemme vapaita."

Charles Glass teki haastattelut Aleppossa, jonka kulttuuri on yli 3000 vuotta vanha. Eri kansanryhmät ovat toimineet sovussa keskenään. Irakin sotaa paenneiden 2 miljoonan kristityn (Charles Glassin mukaan) ja maassa ennestään asuvien kristittyjen asema on uhanalainen. Armenialaiset ovat jo ostaneet asuntoja Armeniasta.

Houlan kymmenien lasten murhat aiheuttavat monien EU-maiden Syyrian diplomaattien karkoituksen. Sen sijaan kaksi vuotta sitten Yhdysvaltojen suojeluksessa tapahtunut Israelin armeijan suorittama 400 Gazan palestiinalaislapsen tappaminen ei saanut minkäänlaista EU:n toimenpidettä. Päinvastoin USA myy aseita Israelille, Suomi ostaa sieltä aseita. Lisäksi Israel on EU:n suhteen taloudellisessa suosituimmuusasemassa taloussaarron sijasta. Voiko murhaajia paremmin suojella?

Kun kansainvälinen politiikka perustuu aseisiin ja mielivaltaisiin tappamisiin, mitä voi kansallisella tasolla odottaa kun tiedonvälitys heijastaa vahvimman etua. Yhdysvaltojen ja EU:n entisten ja nykyisten siirtomaavaltojen tiedonvälitys-hype voittaa kaiken asiallisen, totuudellisen ja eri näkökulmat esiintuovan aineksen.Suomi näyttää seuraavan vanavedessä.

Helsingin Sanomien ulkomaantoimituksen silmälasit?

Tiistai 22.5.2012 klo 11.10 - Pirkko Turpeinen-Saari

Viime päivien HelsinginSanomien lukeminen on auttanut jälleen ymmärtämään miksi monet luovat ystäväni ovat jo vuosia sitten lopettaneet Helsingin Sanomien lukemisen. Varsinkin ulkomaankirjeenvaihtajien propagandistiset ylemmyydentuntoiset kannanotot ovat olleet häkellyttävää luettavaa.

Kiinan kirjeenvaihtaja Petteri Tuohinen kuvaa kuinka "maailman toiseksi suurimman talosmahdin ymmärrysvaje on hämmentävä." Hän kirjoittaa kuinka "Kiinaa yksinvaltaisesti johtava kommunistinen puolue on erityisen ärsyyntynyt sokean ihmisoikeusaktivistin Chen Guangchengin aiheuttamasta kansainvälisestä selkkauksesta"... "Tapaus osoitti taas kerran, kuinka Kiina ja länsimaat eivät pelaa edes samaa peliä, samoista säännöistä puhumattakaan."

Chenin "ihmisoikeusaktivismi" on käsittääkseni perustunut keskeisesti Kiinan yhden lapsen politiikan ja siihen liittyvien "pakkoaborttien" arvosteluun. Onko se ihmisoikeuksien puolustamista?

Maapallon keskeisin ongelma on liiallinen väestön lisääntyminen. Asiantuntijoiden mukaan tarvittaisiin useampi maapallo huolehtimaan kasvavan väestön tarpeista. Muistan jo ala-asteella 1950-luvun alussa maininneeni "Ystäväni" kirjaan väestönkasvun olevan suurin ongelma maapallolla.

Kiina on yhdenlapsen politiikallaan puolustanut lastenlasteni ihmisoikeuksia enemmän kuin mikään muu maa. Chenin ja Petteri Tuohisen toiminta pyrkii päinvastaiseen tavoitteeseen. Yhdysvallat, jonka länsilehdistö kuvaa Chenin pelastajana tuhoaa maapallon selviämisen edellytyksiä eniten, jos Lähi-idän öljymaita ei lasketa mukaan.

Petteri Tuohinen ei ole havainnut että Kiinassa on toisenlaisen yhteiskuntajärjestelmä kuin monessa muussa maassa hyvine ja huonoine puolineen. Kiina ei käsittääkseni aiokaan muuttaa sitä. Lehden lukija olisi kiinnostunut riittävistä aineksista, joista voisi itse päätellä mitä mieltä on Kiinan asioista tarvitsematta ottaa päähänsä Petteri Tuohisen ideologisia silmälaseja. 

Sosiaaliviranomaisten väärä vallankäyttö Suomessa

Keskiviikko 18.4.2012 klo 10.44 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen hallintovalta kieltäytyy katsomasta peiliin todetakseen vallan väärinkäytön vääristyneet kasvot sen heijastuksessa. Media yleensä tukee tätä kieltämistä kiinnittämällä huomionsa muualla tapahtuviin vallan väärinkäytöksiin oman maamme sijasta.

Vääryyttä kokeneet kansalaiset ovat kääntyneet puoleeni vuosikymmenten ajan kokiessaan oikeutensa tulleen loukatuiksi. Näistä kokemuksista syntyisi paksu kirja, jos suomalaiset kustantajat sellaisia kustantaisivat. Näin ei kuitenkaan ole. Kansallisten ongelmien kieltämisen puolustusmekanismi on kattava.

Tänään 18.4. nähdään TV 2:lla ruotsalainen dokumentti ruotsalaisesta sosiaaliviranomaisten väärästä vallankäytöstä. Ohjelmassa kuvataan perhettä, josta viranomaiset ottivat, yhden puhelinsoiton perusteella, kaksi lasta huostaan suoraan koulusta, neuvottelematta lainkaan vanhempien kanssa. Kyseessä oli insestiepäily. Ohjelman esitietojen mukaan mitään tutkimuksia ei ollut tehty, eikä huostaanotolla ollut faktapohjaa. 

Suomalainen esimerkki olisi voinut olla samankaltainen. Perheneuvolan psykologi neuvoo avioeroa suunnittelevalle isälle keinon saada lapset itselleen: "Vie lapset kotoa ja tee vaimostasi lastensuojeluilmoitus niin minä hoidan lastensuojelun kanssa loput". Näin tehdään. Perheen äitiä ei tutkita, kodin olosuhteita ei tarkasteta. Lapset jäävät perheen isälle. Prosessin jatkuttua kaksi vuotta ex puolisoille tehdään vanhemmuden arvio. Äiti todetaan erinomaiseksi kasvattajaksi, isälle ei tutkimuksen perusteella olisi annettu huoltajuutta. Oikeudessa lastensuojelun epäammatillisuuden aiheuttamaa katastrofia ei myönnetä vaan oikeusprosesseissa ja tutkimuksissa esitietojen antajana on aina tuo virkavirheitä tehnyt lastensuojelu. Virheiden peittelystä tulee lumipalloa pyörittävä voima. Lasten ja äidin hirvittävät kärsimykset ovat sen hinta.

Luimme lehdestä Laajasalon perhesurman lyhyen historian. Surmaaja oli pyrkinyt murha-aamuna päihdehoitoon. Varmaankaan ei pyrkinyt ensimmäistä kertaa. Hän ei päässyt hoitoon koska ei ollut lähetettä.Viranomaiset tietävät hyvin, että ainoa raitistava hoito on Minnesota-hoito, jota Suomessa tarjotaan muutaman kymmenen vuodepaikan verran. Ruotsissa vastaavia Minnesota-hoitopaikkoja on 3000. Lääkäriliiton toiminnanjohtaja ehdottaa rattijuopoille vapausrangaistusta. Olisiko syytä ensin perustaa edes 1000 Minnesota-hoitopaikkaa, jotka tarjoaisivat todellisen mahdollisuuden alkoholistien hoitoon. Alkoholistin pakkojuominen johtaa säännön mukaisesti myös toistuvaan rattijuoppouteen. Alkoholistien palloittelu tehottomissa avohoidoissa on vain rahan ja energian tuhlausta, josta vastuun kantavat hallinnosta päättävät poliitikot ja viranhaltijat. Kieltäytyminen hoidon järjestämisestä yhdelle merkittävimmistä sairauksista kärsivälle ryhmälle on mielivaltaa. Sairaudesta rankaiseminen palauttaa terveydenhoidon keskiajalle.

Kofi Annan osoittaa jälleen viisautensa

Keskiviikko 11.4.2012 klo 9.37 - Pirkko Turpeinen-Saari

Rauhantutkija Johan Galtung kuvasi Helsingin Sanomien yliössään kuinka kansainvälinen kanssakäyminen on siirtynyt keskinäisten neuvottelujen ja yhteistyön tiestä sotilaalliseen vallankäyttöön. Yhdysvaltojen presidentti George W.Bush vahvisti tuota tietä, jonka jo aikaisemmat USA:n presidentit ovat avanneet.

Hyödylliset diktatuurit USA varusti asein ja itsenäisemmät diktatuurit leimattiin roistovaltioiksi ja mahdollisesti tuhottaviksi. Ainakin vallan vaihto sotilaallisin keinoin katsottiin oikeutetuksi.

Syyrian kohdalla malli ei olekaan toteutunut. Melko sekulaarinen alawidiktatuuri ei alistukaan käsitykseen, että sunnidiktatuuri olisi parempi. Irakin melko sekulaarinen sunnidiktatuuri tuhottiin keskiajalle ja korvattiin shia-enemmistöisellä hallituksella. Saudiarabian ja Bahrainin sunnidiktatuureissa on Yhdysvaltojen sotilastukikohdat eikä vallanvaihdosta kansainvälisin asein ole tietoakaan. Israelin apartheidvaltio on myös Yhdysvaltojen erityisessä suojeluksessa.

EU on lähes poikkeuksetta seurannut Yhdysvaltojen mielivaltaista politiikkaa. Suomalaisena jään kaipaamaan presidentti Urho Kekkosen voimakasta rauhan ja ystävyyden politiikan aikaa. EU vie Suomea väärään suuntaan.

Kofi Annan ei YK:n pääsihteerinä ollessaan ollut USA:n suosiossa. Hänen viisautensa ja tasapuolisuutensa ärsytti Yhdysvaltoja. Seurasin häntä läheltä Haagin rauhankongressissa. Kokemus vahvisti myönteistä käsitystäni.

Kofi Annan on Syyrian konfliktin ratkaisuyrityksessään suhtautunut kaikkiin valtioihin, jotka ovat jollakin tavalla mukana, neutraalin asiallisesti ja rakentavasti. Kun USA, EU ja arabimaiden enemmistö ovat liittoutuneet kutsumaan shia-johtoisia valtioita pahan akseliksi tai roistovaltioiksi, Kofi Annan sen sijaan näkee mieluummin kunkin maan myönteiset voimavarat ja yhteistyöpotentiaalit. USA, EU ja arabimaiden enemmistö rakentavat osapuoliyhteistyötä "Syyrian ystävät" ryhmittymän alle saadakseen talouspakotteiden ja aseiden avulla aikaan vallanvaihdon Syyriassa, samalla sen seurauksena pyrkien heikentämään Iranin asemaa.

Vierailullaan Iranissa Annan kutsuu maata mahdollisesti osaksi Syyrian konfliktin ratkaisua. Demokratian kannattajana asia tuntuisi päivänselvältä.Annanin työtä vaikeuttaa USA:n ja Ranskan kiihkeä halu vaihtaa Syyrian hallitus nopeasti uhrien määrästä välittämättä.Syyrian hallitus ja Iran eivät ilmeisestikään ole este Syyrian demokratisointiprosessissa vaan länsimaiden halu toteuttaa se omalla hyväksi totutulla tavallaan - asein.

Björn Wahlroosin uskontunnustus

Sunnuntai 12.2.2012 klo 9.56 - Pirkko Turpeinen-Saari

Tänään 12.2.2012 Björn Wahlroos mainitsee Helsingin Sanomien haastattelussa ihmiskäsityksensä pohjaavan uskomukseen ihmisen synnynnäisestä ahneudesta ja itsekkyydestä. Moni jakaa hänen käsityksensä ja perustaa sille myös poliittisen viitekehyksensä. Aikuisen uskomuksiin ja uskontopohjaisiin käsityksiin todellisuudesta on vaikea vaikuttaa.On myös joukko ihmisiä, joiden käsitykset todellisuudesta perustuvat luovaan ajatteluun ja eläytyvään havainnointiin.

Antropologit ovat kuvanneet "sivistyksen" tavoittamattomissa olevia heimoja, joiden synnynnäinen käyttäytyminen on eläytyvää, epäitsekästä ja perustuu luovaan yhteistyöhön. (Sörensen esim) Vasta länsimaisen hierarkisen koulujärjestelmän ja rahan tulo yhteisöön tuhoaa sen nopeasti. Toisin sanoen ihminen on syntyessään luova, mutta yleensä kuolee kopiona. Lasten- ja nuorisopsykiatrinen kokemukseni tukee tätä käsitystä.

Björn Wahlroos kuvaa erinomaisesti Saksan pankkien ja Merkelin osuutta Euroopan kriisissä. Moni meistä on ollut jo 2010 sitä mieltä, että Suomen ei pitäisi osallistua Saksan pankkien pelastamiseen. Mutta miten tähän mielipiteeseen suhtauduttiin? Koko Suomen Europarlamenttiryhmä, puolueista riippumatta nousi takajaloilleen vaatimaan Suomelta "solidaarisuutta" Kreikkaa kohtaan. Suomen city-kepulainen pääministeri Mari Kiviniemi matkusti oikein paikan päälle tukemaan Merkeliä todeten olevansa kaikesta Merkelin kanssa samaa mieltä. Suomen tiedotusvälineet kirjoittivat lähinnä Kiviniemen vaatetuksesta ja siitä kuinka hyvin hän puhuu saksaa. Suomalaiset eivät ole vapautuneet historiastaan, joka on aina edellyttänyt alistumista Saksan tahtoon.

Tietämys pankkitoiminnasta ja sen lainalaisuuksista ei tee ihmisestä eläytyvää tai empaattista ihmistä. Suomen koulujärjestelmä kasvattaa tietäviä yksilöitä luovien empaattisten nuorten sijaan. Maamme ongelmien ratkaisu edellyttää kuitenkin nuorten luovuuden käytössäoloa. Luovuus ja luovat työyhteisöt vapauttavat aitoon tuottavuuteen. Itsenäisyys on sitä, että ajattelee ja tuntee itse sekä tekee ratkaisunsa tältä pohjalta.

Helsingin Sanomat, Syyria, oikeistaju

Tiistai 7.2.2012 klo 10.15 - Pirkko Turpeinen-Saari

Ihmisen oikeustaju perustuu oikeisiin tietoihin. Ihmisoikeudet ja oikeustaju voidaan muokata halutunlaisiksi yksipuolisten tietojen avulla. Kun laiton Irakin sota alkoi, suomalaiset tiedotusvälineiden edustajat istuivat yhdysvaltalaisissa tankeissa ja kuvasivat todellisuutta yhdysvaltalaisten, juuri kansainvälistä oikeutta rikkoneiden tahojen silmin. Kukaan ei vaatinut vallanvaihtoa Yhdysvaltoihin vaikka viimeisten saartojen ja sotien seurauksena miljoona Iranilaista oli kuollut, samoin 2 miljoonaa Irakilaista (ensin saarron ja pakotteiden seurauksena, sitten sodan ja miehityksen aikana)Ilmasta kuoliaaksipommitettujen ruumiit eivät näytä yhtä todistusvoimaisilta kuin lähietäisyydeltä ammutut.

Tämän päivän 7.2.2012 Helsingin Sanomissa on sinänsä ansiokas selostus Syyrian tilanteesta. Siinä kuvataan uskonnollisten ryhmien määrät ja taistelupaikat. Siinä referoidaan venäläistä asiantuntijaa ja kiinalaista sanomalehteä. "Venäjän menetetty peli"-kolumnissa Jukka Huusko ennakoi Venäjän vaikutusvallan vähenemistä Lähi-Idässä.

Kiinostavampaa kuin se mitä artikkelissa sanotaan, on se mitä artikkelissa ei sanota. Siinä unohdetaan mainita se, että Israel miehittää edelleen osaa Syyriasta, eikä maiden välillä tietääkseni ole rauhansopimusta. Siinä ei mainita, että muuten esiinnostetuissa sunnivaltioissa Saudi Arabiassa ja Qatarissa on Yhdysvaltojen sotilastukikohta. Vaikuttaisiko tämä myös maiden kannanottoihin konfliktissa. SaudiArabia on eräs Yhdysvaltojen suurimmista aseostajista.

Lukijalle olisi ollut arvokasta tietää, missä muissa Arabimaissa on Yhdysvaltojen sotilastukikohtia. Asekauppa pyörittää maailmaa. Samaan aikaan kun Venäjää arvostellaan,aivan oikein, aseiden viennistä Syyriaan, samassa yhteydessä unohdetaan USA:n asekaupat Bahrainin kanssa,jossa on Yhdysvaltojen sotilastukikohta ja joka verisesti tukahduttaa oman maansa shiaenemmistön protesteja, joita Saudi Arabia vyöryi viime keväänä  tukahduttamaan.

Kolmantena puutteena näkisin sen, että Helsingin Sanomia ei kiinnosta osana analyysiään kuvata 1,5 miljoonan Irakin pakolaisen asemaa Syyriassa. Pitäisikö näiden pakolaisten nyt paeta johonkin kolmanteen maahan kun Länsimaat heittävät bensiiniä sisällissodan liekkeihin ja vaikeuttavat kansalaisten elin- ja toimeentulomahdollisuuksia koko Syyriassa.

Helsingin Sanomien ei olisi ollut varmaankaan vaikeata saada joko Suomen suurlähetystöstä tai Syyrian viranomaisilta tietoa siitä mikä Yhdysvaltojen Irakin sodan pakolaisten kohtalo Syyriassa nyt kriisin olosuhteissa on. Olisi ollut kummallista, jos ulkomaiset toimittajat eivät Suomen sodan jälkeistä tilannetta kuvatessaan olisi olleet kiinnostuneita miten Kanta-Suomeen muuttamaan joutuneet sadattuhannet karjalaiset voivat.

Suomi jälleen edelläkävijäksi

Tiistai 24.1.2012 klo 9.53 - Pirkko Turpeinen-Saari

Paras ulkopoliittinen- ja ihmiskuntatekojen johtaja Paavo Väyrynen jäi toiselta kierrokselta. Jäljelle jääneistä vaihtoehdoista on valittavissa Suomen maailmankartalle nostava ehdokas.

Suomen naiset saivat ensimmäisinä maailmassa äänioikeuden. (Australian ja Uuden Seelannin naisista ainoastaan valkoihoiset olivat saaneet aikaisemmin, joten niitä maita ei lasketa)

Työväenyhdistysten naisjaostojen edustajakokouksessa 1906 Ida Aalle totesi:"Meillä ei ole ulkomaalaisten esimerkkiä, jota seuraisimme. Ei! Meidän on kulettava itse esimerkkinä, muidenkin maiden proletaarinaisten hyväksi, koska me ensiksi olemme siihen saaneet mahdollisuuden".

Boliviassa aiemmin sorrettujen alkuperäiskansojen jäsen nousi presidentiksi.

Nyt suomalaiset voivat jälleen osoittaa olevansa edellä aikaansa. Pekka Haavisto on suvaitsevaisuuden, humaanien arvojen ja neuvottelutaitojen vuoksi Niinistöä sopivampi ulkopolitiikan johtajaksi. Aseisiin perustuvan vallan vähentäminen maapallolla on elinehto. Kokoomus on Suomen militaristisin puolue.

Pekka on arvoiltaan Niinistöä humaanimpi. Hän edustaa homona sukupuolisen suuntautumisen suhteen vähemmistöä. Vähemmistön edustajan valitseminen presidentiksi osoittaisi Suomen kansan valveutuneisuutta ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen tajua.

Ihmisoikeuksien toteutumiseksi puheet eivät riitä. Tarvitaan tekoja.

Urho Kekkosen puhe Palestiinan kysymyksestä 19.12.1973

Tiistai 10.1.2012 klo 18.52 - Pirkko Turpeinen-Saari

Viittasin aikaisemmassa kirjoituksessani Urho Kekkosen 19.12.1973 Tampereeen Paasikivi-seurassa pitämän laajan ulkopoliittisen puheen joihinkin Palestiinaa koskeviin osiin.Tässä referoin Palestiinaa koskevan osan kokonaisuudessaan.

" Euroopan kansat eivät yksimielisinäkään voi sopia maailman kansojen kohtaloista. Sitäpaitsi Euroopan syöpänä on Palestiinan ongelma. Ei yksin Euroopan, mutta lähinnä Euroopan.

Yhdistyneet Kansakunnat-järjestö teki vuonna 1947 päätöksen juutalaisvaltion perustamisesta Palestiinaan. YK tahtoi tehdä oikeutta  juutalaisille, jotka olivat kärsineet sanoinkuvaamatonta vääryyttä ja julmuutta Hitlerin Saksassa. Mutta arabit kysyvät, ei vain Palestiinassa vaan kaikkialla missä heitä on, miksi oikeuden tekemisen juutalaisille piti tapahtua arabien kustannuksella. Erään arabivaltion ulkoministeri kysyikin vuoden 1967 sodan - ns. kuuden päivän sodan - puhjettua suomalaiselta diplomaatilta, miksi maata, jonka juutalaiset epäilemättä sinänsä ansaitsevat omaksi asuinsijakseen kansallissosialistisen Saksan heille tekemän vääryyden vuoksi, ei otettu niiltä, jotka heitä vastaan olivat rikkoneet, vaan täysin sivullisilta ja viattomilta arabeilta. Järjestetyn siirtolaisuuden alkaessa 1880- luvulla Palestiinassa asui 24 000 juutalaista.

Omasta puolestani voin yhtyä USA:n entisen ulkoministerin Dean Achesonin muistelmissaan esittämään lausntoon, että hän kyllä saattoi "ymmärtää juutalaisten mystillisen emotion palata Palestiinaan", mutta "ei yhtyä siihen". Kertomansa mukaan Acheson pelkäsi miljoonien juutalaisten immigranttien sijoittamisen arabilaiseen Palestiinaan ja juutalaisvaltion luomisen sinne vaarantavan ei vain Amerikan, vaan kaikki lännen intressit Lähi-Idässä. Tänään nähdään, että Trumanin, vaikka hän suosi sionisteja, olisi ollut kaikki syy yhtyä ulkoministerinsä mielipiteeseen.

Israelin valtion perustaminen ja olemassaolo on kuitenkin tosiasia. Koko ihmiskunta, YK-järjestön kautta, kantaa siitä vastuun. YK on turvallisuusneuvostonsa päätöksellä numero 242 myös taannut Israelin jatkuvan olemassaolon ja turvallisuuden edellyttäen, että myös Israel täyttää velvollisuutensa ihmiskuntaa kohtaan.

On annettava täysi tunnustus sitä energiaa kohtaan, jolla Israelin kansa on erämaahan rakentanut kukoistavan teollisuus- ja maatalousvaltion. Se on varmaan ollut mahdollista vain suuren isänmaallisen paatoksen turvin, joka ei voi olla herättämättä kunnioitusta.

Mutta Israel ei ole alueellisesti pysynyt niissä puitteissa, joihin YK sen perusti. Monien yhteenottojen aikana se on väkivaltaisesti laajentanut aluettaan arabien kustannuksella. Israel ei myönnä omilla tai hallitsemillaan alueilla asuville arabeille täysiä kansalaisoikeuksia. Palestiinan arabien kohtalo on neljännesvuosisadan ajan ollut häpeäpilkku YK:n historiassa. 

Mitään pysyvää rauhanomaista ratkaisua Palestiinassa ei olekaan saavutettavissa ilman, että Palestiinassa alunperin asuville arabeille tehdään oikeutta. Tämä, ja juuri tämä eikä suinkaan yksinomaan, kysymys valtiollisista rajoista, on Palestiinan konfliktin ydin. Yhdyn täydellisesti Itävallan liittokansleri Bruno Kreiskyn muutama päivä sitten antamaan lausuntoon, että ajan mittaan ei voida ignoroida satojentuhansien palestiinalaisten olemassaoloa, heidät on otettava laskuissa huomioon". Hyväksyn myös Kreiskyn kannan, että Israelin militaristiset käsitykset eivät tule johtamaan rauhanomaiseen ratkaisuun Lähi-Idässä.

Niin kauan kun tämä konflikti jatkuu, ei tule olemaan kestävää rauhaa Euroopassa eikä muuallakaan maailmassa. Nykyisen teknologian puitteissa maailma on näet tullut niin pieneksi, että rauha on todella jakamaton. Lähi-Itään juurtunut sammumaton viha ja siitä versoava hillitön väkivalta ulkopuolisiakin kohtaan ovat kyenneet tähän saakka kariuttamaan pyrkimykset kestävään rauhaan. On hartaasti toivottava,että alkavat rauhanneuvottelut Genevessä johtaisivat menestykselliseen tulokseen."

Medvedevin puhe 23.11. ja Suomen media

Lauantai 26.11.2011 klo 17.50 - Pirkko Turpeinen-Saari

En onnistunut löytämään mistään Suomen uutisvälineestä mainintaa Venäjän presidentin Dimitri Medvedevin merkittävästä puheesta 23.11.

Aljazeera välitti puheen osia jonka jälkeen seurasi asiantuntijan arvio, että puhe on otettava vakavasti.

Medvedev uhkasi keskeyttää aseistariisunnan seuraavat askeleet ellei Yhdysvallat lopeta tunkeutumista Venäjän lähialueelle ohjuspuolustuskilpensä kanssa.

Ulko- ja turvllisuuspoliittisen neuvoston Alexei Arbatov totesi: "Presidentti Medvedev määräsi kehittämään keinot ohjuskilpijärjestelmän tuhoamiseksi.If it is cyber war, the West should be concerned."

Suomen presidentinvaalikeskustelu ei ole näkemissäni referaateissa tai ohjelmissa puuttunut Suomen pysyvään maantieteelliseen asemaan Venäjän naapurina.Venäjän edustajat ovat toistuvasti tuoneet esiin huolensa Yhdysvaltojen ja NATO:n Eurooppaan tuomien asejärjestelmien vaikutuksesta Euroopan todelliseen turvallisuuteen.

Yhdysvaltojen virallinen doktriini omasta aseisiin perustuvasta vallastaan maapallolla sisältää sen, että mikään maa maailmassa ei saa muodostaa edes alueellista valta-asemaa.Myöskään talousjärjestelmä ei saa poiketa USA:n järjestelmästä. Jos asia riippuu pelkästään Yhdysvalloista ja sen aseteollisuudesta, asejärjestelmät levittäytyvät Eurooppaan.

Jo talouskriisinkin vuoksi Euroopan valtioiden, Suomi ensimmäisenä, tulisi pyrkiä siihen, että aseriisunnan edellytykset toteutuvat. Vain aseidenriisunnan kautta luodaan mahdollisuudet sille, että luottamus ja yhteistyö tulevat kansojen toiminnan perustaksi, eikä aseet.

Helsingin Sanomien pääkirjoitus Papandreusta säälittää

Perjantai 4.11.2011 klo 11.33 - Pirkko Turpeinen-Saari

Helsingin Sanomien pääkirjoituksen 4.11. Papandreu- analyysi on poliittisuudessaan paljastava ja jossakin määrin säälittävä.

Autoritaarisen valtiovarainministeri Venizelosin ja pääministeri Papandreun erilaisuus poliitikkoina ja ajattelijoina on ilmiselvä. PASOK- puolueeseen mahtuu erilaisia toimijoita. He kävivät tiukan kamppailun puolueen puheenjohtajuudesta,jonka Venizelos hävisi.

Ainoa poliitikko, joka tällä hetkellä näyttää ajattelevan kokonaisuuden etua on Papandreu. Ainoa keino, jolla kreikkalaiset olisivat nielleet rankat säästötoimet, olisi ollut kansanäänestys, jota olisi edeltänyt riittävä tilanteen analyysi ja keskustelu. Totta kai äänestyksen aloitteentekijä olisi odottanut kansan lopulta ymmärtävän mikä on välttämätöntä.Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja ei tunnu kaipaavan Kreikan kansan todellisuuden, tunteiden ja ajattelun huomioon ottamista.

Kreikkalaisten tulisi ottaa oppia islantilaisista. Kreikan tilanne on euron vuoksi monimutkaisempi, mutta Islannin kansa on sitoutunut karvaisiin hoitotoimenpiteisiin. Myös kreikkkalaisten olisi vaadittava tilanteeseen todellisia syyllisiä vastuuseen, eikä kaadettava syyllisyyttä sen niskaan, joka on yrittänyt nostaa kansan ojasta. Ilman petoksiin syyllistyneiden tahojen vastuunottoa, ei tilanne voi parantua.

Oppositio, jonka riveissä valtaosa kaaokseen syyllisistä on panee mieluummin maan sekaisin kun antaa Papandreun hoitaa asiat kuten tähänkin saakka. On valitettavaa, että PASOK:in jäsenetkään eivät kaikki käsitä, kuinka vakava tilanne on niin kansallisesti kuin kansainvälisesti.

Six-pack ja kuolinsyytilastot

Tiistai 14.6.2011 klo 12.27 - Pirkko Turpeinen-Saari

Hurttia huumoria osoittava media ei kutsu hallitusneuvotteluja hirttoköysineuvotteluiksi koska hirttoköysi on harvinaisempi kuolinsyynä kuin alkoholi. Sen sijaan suomalaiseen märkään kulttuuriin kuuluva alkoholi ja alkoholin liika- ja väärinkäyttöä ruokkivat six-pack pakkaukset ovat tulleet symboloimaan hallituskokoonpanoa.

Suomalainen holtiton ja piittaamaton alkoholikulttuuri on johtanut aikaisempien hallitusten täydelliseen antautumiseen alkoholikuolleisuuden edessä.Alkoholistien hoito puuttuu maastamme täysin, ainakin, jos verrataan muihin vertailukelopisiin maihin. Minnesota-hoito on kansainvälisesti ainoa hyväksi ja tuloksekkaaksi tunnustettu hoitomenetelmä. Näitä hoitopaikkoja on Suomessa 24 vuodepaikkaa. Ruotsissa 3000 ja Islannissa kaikki hoito on Minnesotahoitoa samoin Yhdysvalloissa. Suomalainen alkoholismin hoitojärjestelmä ei lupaa 1 prosenttia suurempaa paranemista kun Minnesotahoidossa on 80-90% hoitotulos, raittiudella mitattuna.

Median ja valtiovallan suhtautuminen alkoholismiin, joka on suomalaisten työikäisten miesten ja naisten tärkein kuolinsyy, on yhtä järjetöntä kuin hallituskokoonpanon nimittäminen six-packiksi.

Suomalainen alkoholistien sosiaalihuoltojärjestelmä pyörittelee asiakkaita avohoidossa. Lääkärit määräävät tehottomia ja itseasiassa riippuvuutta ruokkivia lääkkeitä kykenemättä erottamaan alkoholismia, perinnöllistä sairautta, alkoholin liika- ja väärinkäytöstä. Käsitteet ovat sekaisin, hoitoa ei ole, kukin työntekijä hankkii leipänsä pyörittämällä tehotonta järjestelmää, johon valtio syytää rahaa, kun ei osaa ottaa vastuuta.

Keskeisimmän kuolinsyyn avulla tehdään hallituksentekonäytelmästä huvittava karnevaali, jossa tragedian varsinaiset kuolemansairaat näyttelijät ovat kulisseissa ja hallitusneuvottelijat ja media etualalla pompööseinä piittaamattomina narreina.

Sisällissodat ja kaksinaismoraali

Perjantai 25.2.2011 klo 16.02 - Pirkko Turpeinen-Saari

Jälleen on saatu näyttöä läntisten suurvaltojen ja EU:n kulissipolitiikasta. Seurasimme säälin ja kauhunsekaisin tuntein Libyan johtajan Muammar Gaddafin puhetta, jossa hän uhkasi mieltään osoittavia kansalaisiaan tappamisella, mikä oli tulkittavissa sisällissotaan yllyttämiseksi.Kohtuullisen ajan kuluessa suurvaltajohtajat Obama ja Cameron sekä EU:n ulkoasioiden vastaava Ashton ilmaisivat jyrkän ja kohta vielä jyrkemmän paheksumisensa.

YK:n ihmisoikeusneuvosto edennee kohti toimenpiteitä;ehkä Gaddafin saamista kansainväliseen rikostuomioistuimeen (minkä jäsen USA ei ole) tuomittavaksi ihmisoikeus- ja sotarikoksista.Koko kansainvälinen yhteisö on julkisesti "jaloillaan" ja vaatii toimia.

Samaan aikaan Yhdysvallat, Israel ja EU jatkavat palestiinalaisten jakamista toisilleen vihamielisiin leireihin. Mitätöityään palestiinalaisten demokraattisten vaalien tuloksen ja nimettyään enemmistöä edustavan Hamasin terroristijärjestöksi, nämä tahot toimivat juuri julkisanottuja periaatteitaan vastaan. Luennot demokratiasta ja ihmisoikeuksista voidaan unohtaa kun on kyse palestiinalaisista.Viisitoista palestiinalaista kansanedustajaa ( viidestäkymmenestä viidestä pidätetystä) viruu nyt Israelin vankiloissa.USA:n ja Israelin yhteistyö Hamasin johtajien murhaamiseksi täsmäpommein jäi puolitiehen. Neljäsataa lasta ja tuhat aikuista tapettiin Israelin hyökkäyksessä Gazaan.

Yhdysvallat, Israel ja EU ovat rahoittaneet ja auttaneet organisoimaan vaaleissa häviölle jääneen Fatahin oman armeijan - ei palestiinalaisten armeijaa tai poliisia. Gazan sodan aluksi päinvastoin tapettiin 50 Gazan poliisikoulun päästötodistusta kentälle vastaanottamaan saapunutta Gazalais-poliisia.

Tällainen sisällissodan edellytysten luominen julkisuudelta piilossa ei herätä kuvotusta "demokratiaa" edustavissa länsimaissa.Suomessa, jossa syvällinen taustojen pohdinta ei ole muotia, ihmetellään kun miespuolinen työntekijä ei saa työskennellä naisten kampaamossa Gazassa vaikka tällaista työtä kieltävää lakia ei ole.

Mihin muuhun kuin uskontoon voi sellainen väestö turvautua, jolla ei ole mitään. Pommitettujen talon raunioiden keskellä,maalta, mereltä ja ilmasta suljettujen rajojen sisällä, yksipuolisen ravinnon heikentämin voimin perheenemännät pyrkivät haalimaan lapsilleen vatsantäytettä.

Gazan tuhoa ei viety (ainakaan vielä) kansainväliseen rikostuomioistuimeen. Suhtauduttaisiinko Gazalaisten ihmisoikeuksiin eri tavoin, jos Gazassa olisi öljyä.

Suomi ja korruptio

Sunnuntai 14.11.2010 klo 18.54 - Pirkko Turpeinen-Saari

Katsoimme pari päivää sitten DVD:ltä televisiossa aikoinaan pariin otteeseen näytetyn Hyvä Veli-sarjan. Kahdeksankymmentäluvulla poliitikkojen hallitsemattomasti synnyttämän talouskuplan ja sen puhkeamisen pankkikriisiin-kuvaus on edelleen ajankohtainen. Tuolloinen hyvä-veliverkosto synnytti sekä taitamattomuuttaan että piittaamattomuuttaan talouden uusjaon.

On mielenkiintoista kuinka yhden sukupolven jälkeen kaikki tuntuu unohdetun. Nykyisen vaalirahaskandaalin halutaan näyttävän ikäänkuin uudelta, vilpittömän Suomi-neidon ennennäkemättömältä pikku erehdykseltä. Suomalainen julkisuus arvioi maatamme ulkomaisten arvioiden silmin. Kun maineemme ulkomailla ei ole ryvettynyt, kaikki on hyvin. Itsekritiikki ei kuulu hyveisiimme.

Globaalin talouskriisin muoto on sama kuin kotoiset väärinkäytöksemme. Ahneet pelaajat "rahastavat ja poistuvat" kuten Hyvä-veli sarjassakin todetaan suomalaisen talouskuplan kasvattamisen aikoihin.

Poliitikkojen kyvyttömyys tai haluttomuus riittävään rahamarkkinoiden kontrolliin synnyttää talouden uusjaon, jossa köyhät joutuvat yhä turvattomampaan asemaan ja veronmaksajien maksettavaksi siirretään ahneiden aiheuttamat vauriot.

Suomalaisessa Hyvä Veli-verkostossa on harvoja aukkoja - rehellisiä virkamiehiä, ryhdikkäitä poliitikkoja tai toimittajia.Nämä antavat kuitenkin ainoan mahdollisuuden kansalaisille saada oikea kuva tudellisuudesta, joka nykyisellään on vaarassa kadota kokonaan näköpiiristä

Wall Streetin narkkarit

Lauantai 3.7.2010 klo 14.18 - Pirkko Turpeinen-Saari

Media on suitsuttanut Yhdysvalloissa säädettyä rahoitusmarkkinoita säätelevää lakia. Eurokomissaari Olli Rehnkin on luvannut Euroopan seuraavan Yhdysvaltojen esimerkkiä. Minkälainen esimerkki on Yhdysvaltalaisten arvioijien omasta mielestä?

The Nation julistaa pääkirjoituksessaan:"The junkies of the Wall Street", Wall Streetin narkkarit. Se kuvaa havainnollisesti kuinka uusilla laeilla ei ennaltaehkäistä seuraavia katastrofeja eikä hoideta tai "kuntouteta" nykytilaa. Lait ovat ainoastaan "harm reductionia", joka huumeiden käyttäjien hoidossa ja huollossa tunnetaan haittojen vähentämisenä. Toisin sanoen hoidon ja riippuvuudesta irtipääsyn sijaan, huumeriippuvaisen elämää pyritään helpottamaan neulojen vaihto-ohjelmilla, vaatteidenpesupaikkojen ja halvan ruoanjakelupalvelun järjesteyllä puuttumatta itse ongelmaan.Todellinen uudistusta merkitsevä lakialoite, joka olisi supistanut finanssikapitalismin mielettömän suurta osuutta taloudesta, pilkkonut liian suuria pankkeja, joiden tuhoutumista ei olisi voinut sallia koska ne vastaavat 63 prosenttia GDP:stä sekä rakentanut seinän tavallisten pankkien ja pelkästään sijoitustoimintaan keskittyneiden pankkien välille, ei tullut koskaan edes äänestykseen.

Silti presidentti Barack Obama julistaa uudistuksen olevan ennenkuulumattoman merkittävä ja merkittävin sitten 1930-luvun uudistusten.

Artikkelissa rahanhimo kuvataan patologisena riippuvuutena. Kongressi pankkimaailman korruptoimana pankkeja palvelevana leimasimena. Aljazeeralla Danny Schechter kuvailee kuinka jokaista kongressinjäsentä kohden on 25 pankkimaailman etuja lobbaavaa yksilöä. Hän pitää lakiuudistusta vain otsikkona ilman sisältöä. Pankkimaailma hallitsee edelleen kongressia aiheuttamastaan talouskriisistä huolimatta.

Moraalittomuuden valta-asemaa kuvaa sekin, että korkein oikeus on alkanut valkokaulusrikollisten kuten Enronin Jeffrey Skillingin ja miljoonamoguli Conrad Blackin tuomioiden oikeellisuuden kyseenalaistamisen. Oikeus lähetti tapaukset takaisin alempiin oikeusasteisiin kyseenalaistaen avaintodistajan käytön.

Kaikesta päätellen vietämme epäsosiaalisuuden riemujuhlaa Yhdysvaltojen johdolla.