EU osallistuu Ukrainassa USA:n likaisiin temppuihin

Perjantai 7.3.2014 klo 10.02 - Pirkko Turpeinen-Saari

Demokratian ja ihmisoikeuksien kannattajan on tuskallista seurata EU:n moraalisen rappion merkkejä. Yhdysvallat on ollut kuuluisa laittomista sodistaan, ihmisoikeusrikkomuksista,poliisivaltion rakentamisesta omaan maahansa, mutta vähemmän on julkisuudessa keskusteltu kaikista niistä likaisista tempuista,murhista ja kidutuksista, joissa se ansioitui pystyttäessään sotilashallituksia Etelä-Amerikkaan.Nyt EU esiintyy yhdessä USA:n rinnalla nostaen kymmeniä ukrainalaisia mielenosoittajia ja poliiseja tappaneet poliittiset voimat valtaan.

Sen sijaan, että EU:n virkamiehet ja poliitikot kertoisivat totuuden, ne peittelevät sitä välttyäkseen paljastumasta USA:n kaltaisiksi.EU perusteli tukeaan fasistispainotteiselle vallan kaapanneelle hallitukselle sillä, että ihmisten murhat ylittivät punaisen viivan. EU tiesi, viimeistään 25 helmikuuta, luultavasti alusta alkaen, että ihmisiä tappavat tarkka-ampujat olivat heidän omien kannattajiensa, luultavasti CIA:n palkkaamia.

Kun tapot Maidanilla oli suoritettu, gangsterit uhosivat siirtyvänsä nyt Itä-Ukrainaan suorittamaan siellä samat toimet kuin Kiovassakin.

Olisiko Krimin niemimaan asukkaiden tullut avata porttinsa näille gangstereille ja antaa heidän suorittaa sama väkivaltaan pohjautuva vallankaappaus myös siellä. EU:n mielestä kyllä!

Mitä sitten olisi tehty kun Kiovan kaaos ja murhat olisivat vallanneet Krimin? Olisiko EU ihmisuhreista välittämättä edelleen pysynyt kannassaan ja tukenut fasistista toimintaa siellä, missä sillä ei ollut ennestään minkäänlaista jalansijaa.

Olisiko pressidentti Putinin pitänyt rauhassa odottaa Krimin venäläisten tappamista? Montako uhria olisi sopiva luku?

EU:n ongelma on todellisuuden kollektiivinen kieltäminen. Kieltäminen on todellisuuden vakavasti muuttava psykologinen puolustusmekanismi. EU väittää presidentti Putinin kieltävän todellisuuden eli olevan irronnut todellisuudesta. Tässä tapauksessa Putinin toimet ovat estäneet verilöylyn. Mitä sen jälkeen tapahtuu edellyttäisi jokaisen tarttuvan totuuteen. Ellei totuus ole neuvottelujen lähtökohta, ei demokratiasta ja kansainvälisestä oikeudesta voi olla puhetta.

Presidentti Putin ehdotti jo ennen EU:n lähentymissopimusehdotusta yhteisiä kolmen välisiä neuvotteluja, joissa olisi otettu huomioon niin EU:n,Ukrainan kuin Venäjänkin näkökulmat. Ukraina on ollut taloudellisesti, kansallisesti, kielellisesti ja uskonnollisesti monin sitein liittynyt Venäjään. EU ei tarjonnut Ukrainalle muuta kuin talouskuria. Venäjä tarjosi monenlaisia apuneuvoja, joilla Ukrainan toipuminen olisi ollut taloudellisesti vähemmän vaurioittavaa. Janukovitsh oli korruptoitunut ja heikko, mutta hän ei ollut murhaaja. Nykyiset EU:n johtoon valitsemat henkilöt ovat sekä heikkoja, korruptoituneita että murhaajia.

Häpeän sitä, että kuulun EU:n ulkopolitiikan piiriin. On hienoa, että olen elänyt myös Kekkosen aikana. Silloin tosiasiat olivat kaiken päätöksenteon lähtökohtana. Ihmiset saattoivat omilla tunteillaan ja omalla oikeustajullaan peilata tehtäviä ratkaisuja. Saattoi olla eri mieltä, mutta ei tarvinnut vaurioittaa mielenterveyttään.

Nyt Cathrine Ashton toivoi ulkoministeri Paetin puhelun aikana, että Alueiden puolueen edustajat laskisivat kukkia Maidanin uhreille ikäänkuin sovituksena ja tullakseen hyväksytyiksi. Siis fasistien hyökkäysten uhrien tulisi uhriuttaa itsensä ansaitakseen EU:n hyväksynnän.

Samalla tavalla EU vaati Serbian parlamenttia pyytämään anteeksi "Srebrenican kansanmurhaa" edellytyksenä EU lähentymiseen. USA ja EU ovat estäneet Srebrenican tapahtumien objektiivisen tutkinnan (kuinka moni kaatui taisteluissa, kuinka moni teloitettiin kuinka monta serbiä kaatui, kuinka monta muslimia) Propaganda ylivoima on ollut USA:lla. Serbit olivat Jugoslavian hajottamisen uhreja. Uhrien edellytetään pyytämään anteeksi asioita, jotka ovat USA:n ja EU:n aiheuttamia.

USA:n globaali vallan tavoittelu edellyttää kokonaisten kansakuntien identiteettien murtamista. Aivankuin koulukiusatun pitäisi pyytä anteeksi kiusaajaltaan ja niiltä, jotka hiljaisesti antavat kiusaamisen tapahtua. Psykiatrina en voi hyväksyä sitä, että EU on omissa valtapyrkimyksissään tällaisessa mukana.

Ukrainassa ei ole kysymys kielestä vaan kansallissosialismista

Keskiviikko 5.3.2014 klo 10.15 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen media välttää kirjoittamasta siitä, mikä on Ukrainassa oleellista. Kyse ei ole venäjänkielestä tai venäjänkielisistä vaan fasismista.

Venäjänkielisten oikeuksien kieltäminen ensimmäisenä vallankaapanneen opposition toimena oli ilmentymä tuon opposition keskeisen osan fasistisesta ajatusmaailmasta. Uusi hallitus valitsi armeijan, poliisin,oikeuslaitoksen ja kansallisen turvallisuuden sihteeristön vastuuhenkilöksi Andriy Parubiyn,joka on Neo-natsi kansallissosialistisen puolueen perustajia. Puolue nimettiin myöhemmin Svoboda-Vapauspuolueeksi.Sihteeristö on suoraan presidentin alainen. Neo-natsipuolueen jäsen Oleh Makhnitsky valittiin Ukrainan yleiseksi syyttäjäksi. Yegor Sobolev valittiin "Puhdistus komitean" puheenjohtajaksi. Komitean tehtävänä on puhdistaa Alueiden puolueen edustajia julkisesta elämästä. Toisin sanoen organisoida noitavaino kaikkia neo-natsihallituksen vastustajia vastaan.

USA ja EU ovat nostaneet väkivaltaisella vallankaappauksella valtaan voimia, joiden noususta EU on ollut huolissaan EU:n jäsenmaissa. Venäjän presidentillä Vladimir Putinilla ja Venäjän kansalla ylipäänsä on karuja kokemuksia Natsi-Saksan toimista. Presidentti Putinilla henkilökohtaisesti hänen vanhemman veljensä kuoltua nälkään Leningradin piirityksen aikana.

On historian ivaa, että Natsi-Saksan jälkeläiset ovat nyt yhdysvaltalaisten kanssa nostamassa fasistista vallankäyttöä Eurooppalaisen maan hallitukseen. Yhdysvallat taisteli Natsi-Saksaa vastaan toisessa maailmansodassa. Nyt itse rotusyrjinnästä kärsinyt presidentti Obama on nostamassa rajua syrjintään perustuvaa maailmankuvaa edustavia henkilöitä valtaan maassa, jossa Yhdysvalloilla ei pitäisi olla mitään asiaa.

Suomen median taso on todella valitettava. Samalla on todettava, että valtiojohto ei ole antanut medialle mitään eväitä käsitellä Ukrainaa tiedostavalla tavalla. Jos johtavat poliitikot eivät pysty erittelemään mistä on kysymys, ei voi odottaa, että pinnallinen sensaationhakuinen media sen tekisi. Yhä ymmärrettävämmäksi myös tulee se, että Suomella ei ollut mitään itsenäistä kantaa myöskään silloin kun USA ja Saksa hajoittivat Jugoslaviaa.

Suomi EU:n jäsenenä on sekaantunut vallankäyttöön, jossa se ei voi olla rehellinen. Se peittää sen tosiasian, että väkivaltainen vallankaappaus oli huolellisesti suunniteltu ja sen johdossa oli 40 kommandokoulutuksen (Haaretz-lehden mukaan Israelissa koulutettuja) saanutta taistelijaa. Kuolonuhrien tappajista ei ole perusteltua tietoa.

Viralliset EU- tahot pimittävät tietoa ja levittävät propagandaa. On helppoa projisioida se paha, mitä itsestään ei voi paljastaa, toisiin, tässä tapauksessa presidentti Putiniin. Samaan aikaan kun neo-fasistit uhkailevat parlamentin, kunnanvaltuustojen ja muiden hallinnollisten elimien viranhaltijoita, Kiovan hallitus ei ota asian tilasta mitään vastuuta.

Osa suomalaisista poliitikoista näyttää ottaneen venäläiset ja presidentti Putinin noitavainonsa kohteeksi.

Ukraina-näytelmä on farssi

Tiistai 4.3.2014 klo 9.50 - Pirkko Turpeinen-Saari

Ukrainan tapahtumien kulku antaa farssin aineksia ellei siinä leikittäisi ihmisten turvallisuudella ja hengissäpysymisellä.Media pullistelee poliitikkojen puolitotuuksia, suoranaisia valheita ja tietämättömyyttä.

Katsoin 3.3. A-studion ministerien Pekka Haaviston ja Carl Haglundin haastattelua. Mietin siinä, miksi poliitikot valehtelevat tai puhuvat puolitotuuksia? Poliitikot haluavat tulla uudelleen valituiksi ja toimittajat ehkä ajattelevat olevansa tulevaisuuden poliitikkoja.

Poliitikot eivät ole paljastaneet, että EU:n ja Ukrainan lähentymissopimus sisälsi sekä sotilaallisia että kaupallisia tavoitteita. Konkurssitilassa olevan Ukrainan presidentti havaitsi loppusuoralla, että Ukraina ei tule selviämään taloudellisesti sopimuksen velvotteista. Talous olisi tullut sopeuttaa IMF:n talouskuriin, jolloin kaasun hintaa ei enää olisi voinut subventoida kansalaisille edulliseksi. Presidentti ei nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin turvautua Kiinaan ja Venäjään saadakseen lainaa ja lisäaikaa talouden vähittäiseen kuntoon saattamiseen shokkihoidon asemasta.

Yhdysvallat on ajanut Ukrainan liittymistä NATO:on jo vuosikymmenien ajan. EU:n lähentymisporkkana on ollut Yhdysvalloille liian hidas väylä koska USA on käyttänyt miljardeja agitoidakseen Ukrainaa liittoutumaan.USA:n ensisijainen tavoite on NATO-liittolaisuus osana USA:n globaalia maailmanvaltaa.

USA:n indoktrinoimat värivallankumoukset ovat tuottaneet korruptoituneita poliitikkoja valtaan, joilla ei ole ollut pysyvää kansan kannatusta.Enää pelkät rauhanomaiset mielenosoitukset eivät toteuttaneet USA:n tavotteita siitä huolimatta, että monet USA:n poliitikot, diplomaatit ja jopa apulaisulkoministeri ovat käyneet yllyttämässä joukkojaan.

Kiovan mielenosoittajien joukossa nousi esiin aseellisia toimijoita, joiden johdossa oli 40 hengen sotilaallisen koulutuksen saaneita miehiä ja naisia johtajanaan Israelilaisen Haarez lehden mukaan Israelissa koulutettuja kommandojoukkoja.

Pekka Haavisto totesi Ukrainan turvallisuusjoukkojen käyttäneen "murhaavaa voimaa" mutta hän vaikeni 12 kuolleesta ja useasta sadasta haavoittuneesta poliisista, joiden vammat ovat syntyneet ilmeisesti "ei murhaavasta" voimasta!

Haavisto on varmaan myös unohtanut, että Jugoslavian hajottamissotien yhteydessä Kroatiassa valtaan nostettu fasistinen presidentti Tudjiman ensimmäisenä valtaantulonsa jälkeisenä tehtävänä poisti maansa serbivähemmistöltä tasaveroisen kansalaisuuden uudessa perustuslaissa. Sen jälkeen hän presidentti Clintonin toimittamilla aseilla ja kymmenen eläkkeellä olevan yhdysvaltalaisen kenraalin johdolla ajoi 250.000 serbiä ikiaikaisilta asuinsijoiltaan Kroatian rajojen ulkopuolelle, tappaen heistä tuhansia.Tämä "Operation storm" ei ole unohtunut venäläisiltä, joiden oikeustaju on erilainen kuin maailmanvaltaa ja hallituksen vaihdoksia tavoittelevan USA:n ja sen EU-liittolaisten.

Julkisuudessa jokainen näyttää voivan valita haluamansa osatotuuden ja ilmaista julkisesti rasistisen suhtautumisensa venäläisiin. Sen sijaan miljoonia ihmisiä Irakissa ja Afganistanissa tappaneet USA ja monet EU:n NATO-maat voivat rauhassa esittää uhkauksiaan Venäjälle tämän ollessa pakotettu ottamaan kansalaistensa suojeluvastuun fasistisesti ajattelevia ja toimivia aeellisia joukkioita vastaan.

Ukrainan laiton hallitus on saanut EU:n ja Yhdysvaltojen tuen.Saksan, Ranskan ja Puolan ulkoministerit yhdessä presidentti Janukovichin kanssa allekirjoittivat sopimuksen Ukrainan rauhanomaisesta kehityksestä. Saksa,Ranska ja Puola ovat heittäneet sopimuspaperin roskakoriin, valinneet konfrontaation tien ja tukeneet itse itsensä valtaan nostaneita entisiä oppositiopoliitikkoja. Nyt ne syyttävät Venäjää.

Ukrainan nykyinen "presidentti" Turchinov on Wikileksin tietojen mukaan Ukrainan SBU:n johtajana auttanut tuhoamaan papereita, jotka todistivat Julia Timoshenkon yhteydet järjestäytyneeseen rikollisuuteen. "Pääministeri" Yatseniuk pyrki presidentiksi, mutta sai vaaleissa vain 7% kannatuksen. Miksi Suomi tukee moista sakkia.

Suomi on kaulaansa myöten osa Yhdysvaltojen globaalia valtarakennetta. Suomalaiset poliitikot eivät pysty suhtautumaan asioihin rehellisesti koska he ovat olleet niin monessa epdemokraattisessa, ellei rikollisessa toiminnassa mukana. Jugoslavian hajotussotien kauhut ovat elävänä mielissä niillä, jotka ne joutuivat kokemaan. Tuohon sotaan liittyvät rakenteelliset mekanismit, propaganda mukaan luettuna, toistuvat Ukrainan ympärillä.

USA:n ja Saksan ensisijaiset tavoitteet ovat valtapoliittisia ja taloudellisia. Eri toimijoiden puheenvuorot, joita esitellään mediassa, vastaavat kunkin omia taloudellisia intressejä. Sanomalehdet kuuntelevat rahoittajiaan. Toimittajat kuuntelevat poliittista vakaumustaan. Yleisradion luulisi katsovan voivansa esittää venäläisten poliitikkojen kuten ulkoministeri Lavrovin ja presidentti Putinin puheenvuoroja leikkaamattomina ja ilman tulkintaa, niin, että katsoja ja kuulija voivat itse vetää johtopäätöksiä.Mutta ei.Primaaritietoa ei saa suomalaisista tiedotusvälineistä.

Jugoslavian hajotussotien aikana asuin Belgiassa ja nautin sanomalehdestä, joka julkaisi mm presidentti Milosevichin parlamenttipuheet ja Rambuilletin rauhansopimukset B-liitteineen kokonaisuudessaan. Seurasin kauhulla suomalaisten poliitikkojen toimia, kuinka harhaisilta ne tuntuivat Ainoastaan presidentti Koivisto tuntui olevan tolkussaan.

Nyt ymmärrän, että tämä tolkun puute on rakenteellista. Ei haluta olla perillä asioista. Halutaan asioiden olevan niinkuin luullaan niiden olevan tai toivotaan niiden olevan. Itse olen lukenut ja kuullut järkevimmät puheenvuorot Venäjän ulkoministeri Lavrovin ja presidentti Putinin suusta. Presidentti Putinin puheenvuoro New York Timesissa sekä se kuinka hän pelasti Syyrian Obaman pommituksilta ovat tyylikkäitä saavutuksia. Monen yhdysvaltalaisenkin kommentoijan mukaan ulkoministeri Lavrov hakkaa mennen tullen USA:n johtavat poliitikot tasapainoisuudellaan ja viisaudellaan.

Suomen median kannattaisi kerrankin pysähtyä ja kuunnella sen sijaan, että median täyttää toimittajien omat mielipiteet ja tulkinnat. Kaipaan todella viisasta syvällisesti rauhantahtoista Urho Kekkosta.Tosiasioiden tunnustaminen oli hänestä ensisijaista. Nyt valhe voittaa tosiasiat mennen tullen.

USA:n, EU:n ja median vastuu Ukrainan kaaoksesta

Lauantai 22.2.2014 klo 19.08 - Pirkko Turpeinen-Saari

Yhdysvaltojen apulaisulkoministeri Victoria Nuland totesi National Press Clubissa Washingtonissa 13.joulukuuta, että Yhdysvallat on sijoittanut 5 miljardia agitaatioon Ukrainassa. Mitä siihen kuuluu? Paitsi sopivien ryhmien "demokratiakasvatusta", myös työttömien ja opiskelijoiden maksamista osoittamaan kuukausikaupalla mieltään, bussikuljetuksia, varustuksia, lentolehtisiä ja ohjeita.Muuten tuskin köyhät Ukrainalaiset voisivat matkustaa Kiovaan kauas kotiseudultaan.

Agitaation tarkoituksena on destabiloida Ukrainaa, jotta Yhdysvaltojen olisi helpompi vallata rämettynyttä infrastruktuuria itselleen. Ryöstöä kutsutaan demokratiaksi.Mielenosoituksissa jaetut, valokuvassa näkemäni lentolehtiset, ovat identtisiä niiden lentolehtisten kanssa, joita Yhdysvaltojen rahoittamat "kansalaisjärjestöt" rahoittivat Belgradissa Milosevichin kaatamiseksi.

Saksan intressit ovat pitkään olleet Yhdysvaltojen kanssa samansuuntaisia. Saksalaiset pankit osallistuivat Yhdysvaltojen asuntolainaprojektiin hyötyen siitä. Saksa osallistui intensiivisesti Jugoslavian hajoittamiseen, omaa taloudellista hyötyään etsien, Yhdysvaltojen rinnalla. Juuri Saksan ulkoministeri ja Yhdysvaltojen presidentti Clinton keksivät, että yhteiskuntansa demokratiaa, yhtenäisyyttä ja etnistä tasa-arvoa puolustavat serbit kannattaa leimata syyllisiksi sotaan ja perustaa heidän "sotarikoksiensa" tuomitsemista varten oma tribunaali. Tässä tribunaalissa syyttäjät, todistajat ja tuomarit ovat Yhdysvaltojen maksamia tai sen vaikutusvallan tai lojaliteetin alaisia henkilöitä. Varsinaiset syylliset, eli presidentti Clintonin tukemat fasistit, nostettiin uhreiksi.Kukaan ei tiettävästi syytä Clintonia, päinvastoin hänelle on pystytetty patsas Kosovoon.

Sama toistuu nyt Ukrainassa. EU ei ole selostanut lähentymisprosessin sisältöä ja merkitystä, itseasiassa vahingollisuutta, Ukrainalle.Tällä kieltäytymisellään se uppiniskaisesti tukee äärioikeistoa. Maltillisempi oppositio ei saisi demokraattisin menettelyin tahtoaan läpi.Oppositio tukeutuu fasisteihin. Sekä EU että USA turvautuvat myös äärioikeiston fasistisiin elementteihin juuri kuten Jugoslaviassa. USA:n ei tarvitse peitellä osallistumistaan Ukrainan destabilointiin, neokonservatiivi Nuland kokee voivansa tehdä sen julkisesti. Carl Bild tukee vahvasti Yhdysvaltojen toimia, syyttämällä yksinomaan, liiankin varovaista, Janukovichia, väkivallasta. Mikä EU:n jäsenmaa sietäisi pääkaupunkinsa keskustan tuhoamista, virastojen valtausta ja virkavallan vastustamista ja tappamista.Demokratia ei alistu minkäänlaiseen väkivaltaan.

Media myötäilee ns läntisiä uutistoimistoja ja paikalla olevat toimittajat eivät ole kiinnostuneita taustoista. Suomen yleisradion Marja Manninen sanoi verilöylyn keskellä ihailevansa mielenosoittajien sitkeyttä!Aseistettujen, jo 12 poliisia murhanneiden mielenosoittajien sitkeyttä.Samaan aikaan useat johtavat poliitikot pitivät sentään mielenosoitusten lopettamista kaikkein ensisijaisimpana tehtävänä. Krimin autonomisen tasavallan julkilausumassa jo kauan sitten edellytettiin, että presidentti Janukovich lopettaa anarkian.

Yhdysvaltojen ja EU:n vastuu väkivallan eskaloitumisesta, omalta osaltaan, on tilannetta seuraavalle ilmeinen. Venäjä- vihakaan ei saisi estää näkemästä, että Ukraina ei ole Venäjä eikä sitä, että osa Ukrainalaisten identiteetistä liittyy Venäjä-yhteyteen positiivisella tavalla.

Ukrainan tapahtumat antavat mallin sydän-Euroopan fasistisille liikkeille. Pelkään, että nyky-EU leikkii tulella.

Ukrainan väkivalta on mediaseksikästä

Torstai 20.2.2014 klo 13.44 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen media hyödyntää väkivallan kiihottavuutta. A-studio antoi keskiviikkona19.2. mielenkiintoisen näytteen propagandasta. Tunteisiin vetoavalle tuntemattomalle opposition jäsenen tarinalle tarjottiin todistusvoimaa tulipalojen taustaa vasten. Ohjelmassa kuvattiin kivien kerääminen tihutöitä varten ikäänkuin arkisena maitokaupassakäyntinä. Katsojan annettiin kokea, että näin demokratia toimii. Ohjelma unohti kertoa, että kuolonuhrien joukossa oli tiistaina 10 poliisia ja heidän lisäkseen 500 poliisia oli haavoittunut, joista108 ampuma-aseista 63 tilan ollessa kriittinen.

Kun tunteet oli hoidettu, tarjottiin näennäisen monipuolisia poliitikkopuheenvuoroja. Niiden sisältö edusti kunkin geopoliittisia mieltymyksiä. Ruotsin ulkoministeri Carl Bild on minun silmissäni menettänyt uskottavuutensa. Läheinen vakoilu- ja muu salainen yhteistyö presidentti Obaman kanssa johtaa "Janukovichilla on verta käsissään"- tyyppisiin kommentteihin, jotka ovat kuin suoraan Valkoisesta talosta. Saksan liittokansleri Merkelin puheenvuoron osio, jossa hän totesi Ukrainan laillisen hallituksen olevan ainoan, jolla on mandaatti käyttää poliisin ja armeijan voimaa, on kansainvälisten lakien mukaan perusteltu. Samaan hengenvetoon on todettava, että juuri USA:n ja EU:n fyysinenkin osallistuminen mielenosoituksiin on tehnyt eräissä muissa maissa normaalin järjestyksenpidon mahdottomaksi.

Ainoa todellisuudentajuinen järjen sana TV 1:n A-studiossa tuli EU:n sotilaspoliittisen asiantuntijan suusta. Tuossa puheenvuorossa kaikki oli harkittua faktaa.

Kun EU:n ja USA:n toimesta tilanne ajetaan siihen, että opposito tunkeutuu asevarastoihin saaden ampuma-aseita käyttöönsä, lähestytään Jugoslavian hajottamisskenariota sillä erotuksella, että USA on yrittänyt värivallankumousta Ukrainassa jo kerran aikaisemmin. Sen avulla valtaan nostetut Justshenko ja Timoshenko eivät kuitenkaan saaneet riittävää kansansuosiota, jolloin Janukovich valittiin normaaleissa vaaleissa presidentiksi. Samoin USA:n Georgiassa masinoima värivallankumous ihmisketjuineen ja ilmapalloineen (Belgialaisen mainostoimiston avulla) on valunut osittain hiekkaan, kun USA:n kumppani Saakashvili on vuosien saatossa menettänyt kansansuosionsa.

USA:n presidentti Clinton ei luottanut Jugoslaviassa edeltäjiensä 10v kuluessa (vuodesta 1980 lähtien) aikaansaamaan taloudelliseen katastrofiin vaan katsoi varmemmaksi, massiivisen propagandan lisäksi, aseistaa salaisesti fasistista Kroatian Tudjimania ja sharialakiin ja muslimivaltaan perustuvaa Bosniaa suunnittelevaa Izetbegovichia.Yhteistyö rakennettiin pelkästään Kroatian ja Bosnian USA:n suurlähettiläiden kanssa. Aseita oli helppo hankkia Lähi-Idästä yhteistyössä Saudi-Arabian ja Turkin kanssa. Clinton piti jopa CIA:n hieman syrjässä. Propaganda hoidettiin Ruder-Finn mainostoimiston massiivisten toimittajakontaktien avulla. Hajotussotien alku tehtiin hyvin suunnitellusti sulkemalla Jugoslavian armeijan yksiköt kasarmeihinsa, katkaisemalla vesi, sähkö ja ruokakuljetukset. Siitä sitten eteenpäin.

Jugoslaviasta syntyi kaksi "menehtynyttä" valtiota Bosnia ja Kosovo, jotka molemmat ovat Yhdysvaltojen sotilastukikohtien maapohjia mutta valtioina EU:n ja USA:n tekohengityksen varassa. Niiden kansainvälisoikeudellinen asema on kyseenalainen. Sen ylläpitäminen edellyttää massiivisen serbivastaisen propagandan ylläpitämistä, jotta hajotussotien oikeat syntipukit USA ja NATO-, erityisesti Saksa eivät joutuisi valokeilaan.

Muutama viikko sitten Amsterdam University Pressiltä ilmestyi George Szamuelyn teos Bombs for Peace;NATO:s humanitarian war on Yugoslavia. Siinä paljastetaan yksityiskohtaisesti Jugoslavian liittovaltion toimintaperiaatteet, USA:n ja NATO-liittolaisten sotilaiden ja poliitikkojen toimet, jokaisen jäännösvaltion prosessit läpikäyden ja jokaisen kansainvälisen neuvotteluryhmän, asiantuntijan ja diplomaatin osuudet sisällissodan synnyttämisessä ja lopputuloksessa.

Ukrainan kohdalla harva käsittelee kriisin todellisia taustoja. On parempi varoa, ettei pyllistä väärään suuntaan. Sotsin olympialaisiin liittyvä Venäjän ja Putinin demonisointi oli massiivisuudessaan ennennäkemätöntä. Jokainen itseään merkittävänä pitävä yhdysvaltalainen viikkolehti teki kansikuvaa myöten parhaansa. Suomen media yritti kiriä perässä.

Suomen mediasta puuttuu totuuden jano. Väkivalta myy. Aseteollisuus hykertelee käsiään. Yhdysvallat on juuri myynyt Stinger-ohjuksia Saudi-Arabiaan edelleen Syyriaan vietäviksi.

Muistan v. 1986 lentäessäni Kabuliin olleeni Yhdysvaltojen Talebanille antamien Stingereiden uhan kohteena. On turha puhua neuvotteluista, kun samaan aikaan tukee väkivaltaa. USA:n miljonäärien sotien leikkikentäksi on jäänyt enää Eurooppa ja Afrikka. Lähi-Itä on vielä meneillään. Kauko-Itä ja Etelä-Amerikka on jo kierretty. Tosin niissäkin näyttää olevan lähdössä liikkeelle toinen kierros.

YLE ja Suomen ja Venäjän ihmisoikeudet

Tiistai 18.2.2014 klo 11.17 - Pirkko Turpeinen-Saari

YLE on kunnostautunut russofobian lietsomisessa. Toimittaja Marja Mannisen innokkaalla myötävaikutuksella Suomen Amnesty yritti järjestää keskellä Moskovaa oman ihmisoikeusmielenosoituksen. Sotsin kisojen alla MOT esitti mielikuvituksellisen ihmisoikeusloukkaus-ohjelman, jonka tausta ja todenperäisyys jäi arvailujen varaan.

YLE käsittelee Venäjän politiikkaa niin kutsuttujen ihmisoikeusaktivistien haastattelujen avulla. Näillä henkilöillä ei kuitenkaan ole minkäänlaista poliittista kannatusta parlamentissa tai kunnanvaltuustoissa.Koskaan ei näy vastaavia haastatteluja Suomesta. Milloin on nähty Itsenäisyyspuolueen, Suomen kommunistisen puolueen tai vastaavien EU-vaaleihin osallistuvien puolueiden kommentteja päivän politiikasta? Ei koskaan.

Venäläiseen kulttuuriin kuuluu sosiaalisuus ja yhteisvastuu painokkaammin kuin suomalaiseen yksilökeskeiseen kulttuuriin. Venäläisten käyttäytyminen on arjessa sivistyneempää ja kanssaihmisiä huomioivampaa kuin suomalaisten. Lapset kunnioittavat vanhempiaan aidosti.

YLE toimii kuin norsu posliinikaupassa opettaen venäläisiä vaivautumatta syventymään siihen mitä Pietarin ja Moskovan ulkopuolella mietitään.

Seksuaalivähemmistöjen asiassa YLE:n toimittajat haistoivat suurvaltapoliittisen mahdollisuuden. Kun Yhdysvaltojen lähetystöväki, heti kun homovastainen ilmapiiri USA:ssa hiukan löystyi,osallistuivat näyttävästi Helsingin Pride-paraatiin, YLE huomasi, että Venäjä ei ole mukana. Venäläisten homouden markkinoinnin nuorille kieltävä laki selitettiin homovastaisena lakina. Nostettiin tuulimylly, jota vastaan voidaan taistella.

Jokainen toimittaja tietää Yhdysvaltojen lähetystön roolin "ihmisoikeusaktivismissa" niin Venäjällä, Georgiassa, Ukrainassa kuin kaikissa muissa entisissä sosialistisissa maissa.Jokainen yhdysvaltalaisia kriittisiä lehtiä lukeva toimittaja tietää, että abortteja tekeviä lääkäreitä voidaan ampua USA:ssa, aborttia on äärimmäisen vaikea saada. Raiskaukset ovat armeijan ja vankiloiden massiivisia ihmisoikeusongelmia.Homojen syrjintää käsitellään päivittäin eri osavaltioiden kunnanvaltuustoissa ja oikeusistuimissa. Pussy Riotin pyrkimys propagoida Venäjän huonoja vankilaoloja tyssäsi New Yorkiin järjestettyyn seminaariin. Siellä Pussy Riotille valkeni USA:n vankilaolojen surkeus ja oikeudettomuus.

YLE kunnostautuu myös suomalaisten demokraattisten oikeuksien loukkaamisessa vaaliohjelmissa. Eduskuntapuolueiden mandaattipaikoilla istuvat YLE:n hallituksen jäsenet ovat päättäneet vaaliohjelmien toteuttamisesta. YLE väittää järjestäneensä kaikille puolueille tasaveroisen mahdollisuuden esitellä tavoitteitaan.Tämä pätee ainoastaan eduskunnassa edustettuihin puolueisiin. Eduskunnan ulkopuolella olevat puolueet jätetään esittelemättä.

Jo aikaisempien vaalien yhteydessä ETYJ:n vaalitarkkailuelin ODIHR muistutti YLE:a velvollisuudesta kohdella kaikkia puolueita ilman syrjintää.Nyt tehdyn päätöksen pohjalta syrjintä jatkuu.Hävettää.

Veronmaksajat maksavat YLE:n kustannukset. EU-vaaleissa puolet kansalaisista jättää äänestämättä. Kuinka suuri osa tästä passiivisuudesta johtuu YLE:n tärkeilevien itseriittoisten toimittajien ja ohjelmasuunnittelijoiden kyyttömyydestä hahmottaa aitoa demokratiaa. Kuinka paljon itseriittoisesta omahyväisestä tuomitsevasta asenteesta erilaisuutta kohtaan.

Lasten-ja nuorisopsykiatrina näen, että heikommat, usein lapset ja nuoret on asetettava etusijalle, jotta he voisivat saada äänensä kuuluviin. Uteliaisuus syrjässä olevien ajatuksia kohtaan, kuuntelu ja empatia vain voivat rakentaa yhteiskuntaa.

YLE:stä on tullut valtakunnan uusi sensori, joka innostuu väkivallasta ja menee mukaan propagandaan lähettäen yksisuuntaista viestiä maailmasta. Vain historiadokumentit, joita voidaan esittää salaisuuksien paljastuttua ja vaitiolosäännösten umpeuduttua antavat oikeata tietoa. Kiitos edes niistä.

Kun nyt jännittyneenä odotamme tappaako presidentti Obama tuon Pakistanissa olevan Yhdysvaltojen kansalaisen lennäkillä, niin kuin hän suunnittelee, voimme selailla luetteloa Yhdysvaltojen presidenttien tappamista valtioiden johtajista: voimme aloittaa presidentti Eisenhowerin tapattamasta Kongon pääministeri Lumumbasta, Kennedyn yritykseen tappaa Fidel Castro, Clintonin Jugoslavian Milosevich eri presidenttien yrityksiin tappaa presidentti Mandelan ihailema Libyan Gaddafi, missä Obama onnistui jne jne

YLE kulkee vahvasti vakaumuksellisella linjalla, joka ei välttämättä ilmennä pyrkimystä totuuteen.

Espanjan terveydenhuoltojärjestelmä on parempi kuin Suomen

Keskiviikko 12.2.2014 klo 13.48 - Pirkko Turpeinen-Saari

Asuttuani 5 vuotta Barcelonan lähellä ja käytettyäni sikäläistä julkista terveydenhuoltoa voin vakuuttaa samaa kuin kansanedustaja Juha Väätäinen: Espanjan terveydenhuolto on parempi kuin Suomen.

Tosin en tiedä mihin nykyinen Espanjan hallitus on asiat ajanut mutta oma kokemukseni on vuosilta 1999 -2004.

Kaikki espanjalaiset kuuluvat sairausvakuutuksen piiriin. Terveyskeskuksessa jokaiselle on nimetty oma lääkäri ja hänen parinaan on sairaanhoitaja. Perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito on nivottu toisiinsa ja kaikki hoito, lääkehoito ja sairaalahoito mukaan luettuna on ilmaista.

Omalääkäri on kaiken avain. Vain omalääkärin kautta voi päästä erikoislääkäriin, joka vuorostaan arvioi minkälaista erikoissairaanhoitoa asiakas tarvitsee. Kaikki tiedot erikoislääkärin käsityksistä ja toimenpiteistä tulee omalääkärille ja hoitotoimenpiteet saattavat jatkua terveyskeskustasolla.

Terveyskeskuksen lääkärit, 20 000 asukkaan pikkukaupungissa lääkäreitä oli muistaakseni 5, päivystävät kukin vuorollaan yöpyen terveyskeskuksessa. Lääkäri on tiloissa yksin. Hän avaa ulko-oven, kutsuu potilaan sisään ja tutkii mikä on hätänä.

Terveyskeskuksen tiloissa oli lastenlääkärin, allergialääkärin ja hematologin palvelut. Jokainen nainen sai kutsun naistentautien lääkärin tarkastukseen ilmeisesti joka toinen tai kolmas vuosi, koska sain kutsun kerran. Gynekologin tilat olivat terveyskeskuksessa.

Omalääkäri arvioi erikoislääkärintarpeen kiireellisyyden. Esimerkiksi halutessani kerran vuodessa tapahtuvaan silmälääkärin vastaanottoon, muistutin omalääkäriä 3kk haluamaani ajankohtaa aikaisemmin.

Suomalaisessa terveydenhuollossa puuttuvat gynekologin, korva-ja kurkkutautien ja silmälääkärin vastaanotot.Varsinkin silmänpainetauti saattaa monella olla edennyt pitkälle koska oireettoman taudin tutkimisesta huolehtiminen on jokaisen vastuulla ja edellyttää kalliin yksityislääkärin luona käyntiä. Kuulon huolto on myös olematonta.

Espanjassa on myös yksityislääkäreitä ja yksityisiä sairaaloita. Niiden palveluja ei sairausvakuutus korvaa lainkaan. Mikäli asiakas haluaa käyttää yksityisiä palveluita, hän maksaa kaiken, myös lääkkeet täysimääräisesti itse.Kulujen peittämiseksi yksityistä palvelujärjestelmää käyttävät ottavat yleensä yksityisen vakuutuksen, joka kattaa hoitomaksut.

Kokemukseni mukaan Espanjan terveydenhuoltojärjestelmä on tai ainakin oli, selkeä, oikeudenmukainen ja ymmärrettävä sekä kohdensi verovarat jokaisen kansalaisen hoitoon tasapuolisesti.

Hoidossa on mielestäni keskeistä jatkuvuus, päivystysluonteisuus tarvittaessa sekä ystävällisyys.Asiakkaalle on tärkeätä kokea lääkärin empatia sekä se, että tietää pääsevänsä lääkärin puheille yölläkin.Hoidon jatkuvuus syntyy siitä, että yhteys omalääkärin/perusterveydenhuollon ja erikoislääkärin välillä on katkeamaton ja että tiedonvälitys kulkee molempiin suuntiin.

A-studio:Talkin mahalasku Ukrainasta

Perjantai 31.1.2014 klo 12.03 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kuinka tietämätön toimittaja saa olla vetäessään kansainvälispoliittista ajankohtaisohjelmaa??A-studion keskustelu oli tietämätöntä taivastelua ja käsittämätöntä asioiden sotkemista. Edes ulkoministeri Tuomiojan asialliset näkökohdat eivät pystyneet pelastamaan tilannetta.Terho jäi odottavalle kannalle.

Toimittajaa ei ihmetyttänyt se, että NATO:n pääsihteeri oli juuri edellisenä päivänä todennut, että Ukrainan lähentymissopimus EU:n kanssa olisi ollut merkittävä lisä Euro-Atlanttiseen turvallisuuteen. Toimittaja ei myöskään ihmetellyt, miksi Yhdysvaltojen eturivin vaikuttajat ovat käyneet tukemassa mielenosoittajia ja ulkoministeri Kerry aikoo tavata heidän johtajiaan Saksassa.

Toimittaja ei tiennyt, että Yhdysvallat on jo vuodesta 1983 lähtien CIA:n miedommalla versiona National Endowment for Democracylla pyrkinyt vaikuttamaan entisen Neuvostoliiton eri osien lähentämiseen NATO:oon ja globaalin talouden osiksi. Toimittaja ei käsitä, että Ukrainaan pyritään sovittamaan samoja toimenpiteitä, joilla Jugoslavia hajotettiin ja ajettiin sisällissotaan. Ensin hajotetaan talous ja omavarainen maanviljelys- ja teollisuustuotanto. Hankitaan Yhdysvaltojen lahjomat poliitikot tukemaan IMF:n Maailmanpankin suunnittelemaa talouden "tervehdyttämistä" romahduksen kautta.

Ukrainan entinen keskuspankin johtaja ja myöhemmin päämisteri Justchenko toimi eräänä tällaisena Yhdysvaltojen nukkena. Hän osallistui v 1994 talouden "shokkihoitoon". Leivän hinta kohosi yhdessä yössä 300 prosentilla, sähkön hinta 600%, joukkoliikenne 900% ja elintaso romahti, aivan kuten Jugoslaviassa Yhdysvaltojen ja Maailmanpankin irtisanoessa Jugoslavian lainat yht'äkkisellä päätöksellä.

Ukraina tunnetaan viljavainioistaan ja raskaasta teollisuudestaan. USA:n ja IMF:n kanssa tehdyn taloussopimuksen seurauksena Ukrainaan alettiin dumpata Yhdysvaltalaista ylijäämäviljaa, jonka seuraukset olivat samat kuin missä tahansa kehitysmaassa. Viljantuotanto Ukrainassa laski 45%.

Yhdysvaltojen kouristuksenomaisen tarpeen saada Ukraina kokonaan omaan valtaansa on ymmärrettävissä käyttämällä dokumenttiohjaaja Rainer Vossin vertausta taloudellisesta keinottelusta addiktiona, sairautena. Yhdysvaltojen 1%:lle addiktio rahaan ja valtaan  on peliriippuvuuttakin pahempi addiktiosairauden muoto. Jos sen käsittää voi myös ymmärtää USA:n väkivaltaistenkin  toimien logiikan.Tämä itsekäs sairaus on humanismin ja solidaarisuuden vastakohta.

 USA on vuosikymmenten ajan sijoittanut rahaa, vaikutusvaltaa, värivallankumousta ja propagandaa Ukrainaan hankkien oikeistolaista EU-politiikkaa ajavan EU:n rinnalleen.Tältä pohjalta on ymmärrettävää, että konkurssinkin uhalla Ukrainan "olisi tullut" liittyä USA:n ja Euroopan rahamaailman havittelemaan kauppayhteisöön. Peruuttaminen viime hetkellä oli kuin alkoholistilta ottaisi pullon suusta, ennen kipeästi kaivattua naukkua.

Venäjän asenne on turvallisuuspoliittisesti ymmärrettävä. Yhdysvaltojen rahamaailmaa edustavat oikeistolaiset poliitikot pitävät Venäjää päävihollisena. Ne haluavat saartaa Venäjän NATO-mailla. Kysyä voikin kumman maan kultturi, kieli ja uskonto on lähempänä Ukrainaa, Venäjän vai Yhdysvaltojen.Kuinka mielekäs globaalin vallan etuja puolustava NATO on Ukrainalle?

Addiktion tyydyttäminen johti Jugoslaviassa Yhdysvaltojen fasististen liittolaisten salaiseen aseistamiseen sisällissodan synnyttämiseksi ja hallituksen ja yhteiskuntajärjestelmän vaihtamiseksi. Toistaiseksi Ukrainassa mielenosoittajille on annettu vähemmän tulivoimaa, mutta tavoite on sama.Tuki äärioikealle jopa fasistisille liikkeille on tullut USA:sta ja Saksasta.

Jugoslavialaisilla ei ollut varaa ostaa romahdutettua infrastruktuuriaan vaan yritykset jouduttiin myymään pilkkahintaan ylikansallisille sijoittajille. Suuri osa lehdistöä ja TV-asemia on nyt ylikansallisilla yhtiöillä, jotka tulkitsevat sodankin kulkua totuuden vastaisesti. Jugoslavian jäännösvaltiot kuulevat omista tiedotusvälineistään "lännen" tulkinnan omista prosesseistaan ja historiastaan.

Kun Jugoslavia aikoi haastaa NATO:n kansainväliseen tuomioistuimeen laittoman sodan aloittamisesta, sille todettiin, että se ei voi tehdä sitä, koska ei ole rajojen muututtua enää YK:n jäsen. Siis YK:n perustajavaltion jäännös ei ollut enää jäsen. 

Tämä osoittaa minkälaista mielivaltaa kansainvälisessä politiikassa USA-johtoisen NATO:n politiikkaan liittyminen merkitsee. Jugoslavian kohtalo tulee olemaan Ukrainankin kohtalo, ellei Euroopan unionin vaaleissa tapahdu jyrkkää käännöstä demokratian ja rauhanomaisen yhteistyön suuntaan. 

Ukraina ja Venäjä - Helsingin Sanomien huima ohilaukaus

Tiistai 21.1.2014 klo 12.23 - Pirkko Turpeinen-Saari

Helsingin Sanomat esittää 21 tammikuuta pääkirjoituksessaan ja Olli Kivisen kolumnissa harhaanjohtavan katsauksen Venäjän ja Ukrainan todellisuuteen.

Venäjä ja Ukraina eivät elä tyhjiössä vaan maailmanpolitiikan kokonaisuuden viitekehyksessä sekä historiallisten prosessien osana.

Yhdysvallat tavoittelee julkisen strategiansa pohjalta maailmanvaltaa, eikä se anna minkään estää tuota tavoittelua. Presidentti Obaman aikana Yhdysvaltojen salaiset sotilaalliset operaatiot toimivat jo 134 ssä maassa. Bushin presidenttikauteen verrattuna lisäys on 123 prosenttia. Useat sotilastukikohdat ovat Euroopassa. Pelkästään Italian tukikohdat maksavat 600 milj euroa vuodessa. Tuoreet saavutukset ovat valtava Bondsteel-tukikohta Kosovossa, jonka maapohja saavutettiin sodalla yhteistyössä NATO:n kanssa, samoin tukikohta Tuzlassa Bosniassa.

Strategiaan kuuluvat hallituksen vaihdokset ja yhteiskuntajärjestelmän muutokset (Jugoslavia, Jemen, Libya, Syyria).  Tavoitteena on sotilaallisen läsnäolon saavuttaminen sekä infrastruktuurin saaminen omien ylikansallisten sijoittajien haltuun. Talouden romahduttamisen seurauksena kansalaisyhteiskunta saatetaan alamaiseen asemaan kuten siirtomaissa aikanaan.

Oikeistolaista politiikkaa harjoittavan EU:n tavoitteet ovat olleet yhteneväiset USA:n tavoitteiden kanssa.

Helsingin Sanomat muun median ohella paheksui muutaman anarkistin tihutöitä Tampereella itsenäisyyspäivänä. Nyt se nostaa 2 kuukautta Kiovan keskustan lamauttaneen neofasistien väkivaltaisen mielenosoituksen ihailunsa kohteeksi. HeSa ei ihmettele miksi Yhdysvaltojen ex-edustaja NATO:ssa - nykyinen apulaisulkoministeri Nuland kävi jakamassa piparkakkuja mielenosoittajille, miksi Saksan Adenauer-säätiön tukema nyrkkeilijä pyytää Yhdysvaltoja asettamaan Ukrainalle talouspakotteita. Onko talouspakotteiden anominen isänmaallisuutta vai destruktiivisuutta- tuhon pyytämistä.

Trans-Atlanttisten suhteiden saarnamies Olli Kivinen ei näe Venäjän todellisuutta. Häntä ilmeisesti harmittaa, että Venäjä on itsetunnoltaan vahva, itsenäinen kansainvälinen toimija, joka tukeutuu kansainvälisiin oikeusnormeihin.

Venäjä pyrkii takaamaan itselleen ja lähivaltioilleen itsenäisen ajattelun ja toimimisen mahdollisuuden Yhdysvaltojen maailmanvaltapyrkimysten aikana. Yhdysvaltojen globaali, kaiken ja kaikki kattava vakoilu ja propaganda on jo riistänyt meiltä ajattelun vapauden. Jotta ajattelu ja kansalaisyhteiskunta voisi toimia totuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta, tulisi toiminnan perustua oikeaan tietoon. Itsenäinen toimiminen edellyttää taloudellista itsenäisyyttä, oli sitten kysymys yksilöstä tai yhteiskunnasta.

Kiina ja Venäjä tarjosivat taloudellista apua Ukrainalle hädän hetkellä 8+11 miljardia. Sitä EU tai USA ei tarjonnut. Sen sijaan ne uhkaavat talouspakotteilla kun Ukrainan hallitus pyrkii lopettamaan anarkian. Suomessa muistetaan Lapuan aika 1930- luvulla, jolloin armeija, suojeluskunnat ja hallitus pyrittiin saamaan anarkian panttivangeiksi ja lähes ainoana demokratiaa ja oikeusvaltiota edustanut entinen presidentti Ståhlberg kyydittiin itärajalle. Ukrainalla on nyt oma Lapuan aikansa, johon se tarvitsee demokraattista Eurooppaa tuekseen, oikeistolaisen Euroopan ja USA:n sijaan.

Demokratia edellyttää Ukrainan hallituksen tukemista sen pyrkiessä saamaan talouden hallintaansa ja anarkian loppumaan. USA ja nyky-EU voisivat rauhassa odottaa seuraavia vaaleja ja kansan tahtoa Ukrainan kehityksestä. Ukrainan oikeudenmukainen kohtelu edellyttää EU:n muuttumista ylikansallisten yhtiöiden vallan palvelijasta kansalaisten ja demokratian ehdoilla toimivaksi, rauhaa ja yhteistyötä rakastavaksi yhteisöksi.

Miksi EU ja USA provosoivat sisällissotaa Ukrainaan

Keskiviikko 1.1.2014 klo 14.22 - Pirkko Turpeinen-Saari

Glenn Greenwald kertoi hiljattain Hampurissa pitämässään puheessa, kuinka Edward Snowdenin raporttien ensimmäinen paljastus oli se, että johtajat ja viranomaiset valehtelevat. Se ei kuitenkaan ollut pahinta, vaan se kuinka media myötäilee tätä valehtelua.

Ukrainan mielenosoitukset ovat olleet eräs viime kuukauden raportoiduimpia tapahtahtumia. Kuitenkin tärkeämpää kuin se, mitä raportoidaan, on se, mitä ei raportoida.

Suomenkielisissä tiedotusvälineissä ei ole ollut sanaakaan EU-Ukraina-lähentymissopimuksen sisällöstä. Sen sijaan toimittajat ovat kuvanneet tapahtumat demokratian riemuvoitoksi!

Tosiasiassa kyse on Ukrainan saamisesta osaksi Yhdysvaltojen ja NATO:n hegemoniaa, EU:n välityksellä. EU toimii ikäänkuin sievänä satuolentona, joka tarjoaa Ukrainalle hyvinvointia ja viisumivapautta, mutta viitan sisällä onkin susihukkanen, jonka hampaissa Ukraina joutuisi sitoutumaan taloudelliseen kurjistumiseen ja sotilaalliseen liittoon Yhdysvaltojen, NATO:n ja EU:n sotilaallisen osion kanssa.

Ukraina-EU integraatiosopimuksen ensimmäiset artiklat ovat puhtaasti sotilaallisia. EU tietää, että Ukrainan parlamentti on äänestänyt 226 äänellä NATO-ratkaisua vastaan. Silti USA ja NATO-liittolaisuus sisältyvät integraatiosopimukseen.

Jo 1997 Brzezinski kirjassaan "The Grand Chessboard" kuvasi kuinka keskeistä Yhdysvaltojen globaalin vallan rakentamisessa on kohdemaiden eliitteihin kuuluvien henkilöiden sitouttaminen yhteistyöhön. Jo Neuvostoliittoa hajoitettaessa Yhdysvaltojen presidentti oli yhteydessä opportunistiseen Boris Jeltsiniin, ennen ratkaisevaa hajoitusta merkitsevää kokousta Ukrainan ja Valkovenäjän johtajien kanssa Belovezissa. Samaa sitouttamista harrastettiin Jugoslavian hajottamisprosessissa ja nyt Ukrainassa.

Mikä mielenkiintoisinta, niin Jugoslaviassa kuin Ukrainassa Lännen yhteistyökumppaneiksi löytyi fasisteja. Jugoslaviassa presidentti Clintonin salaisen aseavun ja Yhdysvaltalaisten kenraalien sotilaallisen johtamisen saajiksi löytyi  Bosnian Alija Izetbegovich, fasistisen Tikarit järjestön jäsen, toisen maailmansodan aikana. Hän laati Islamilaisen julistuksen1970. Siinä julistettiin että paras serbi on kuollut serbi. Kroatian presidentti Tudjiman muutti perustuslaissa serbit toisen luokan kansalaisiksi ja ajoi Yhdysvaltalaisten kenraalien johdolla serbit pois ikiaikaisilta asuinsijoiltaan Kroatiasta. Nyt Ukrainassa EU:n liittolaiset äärioikeistolaiset fasistien perilliset mellakoivat demokraattisesti valittua presidenttiä vastaan.Jugoslavian esimerkki osoittaa, kuinka sisällissota ei ole EU:n ja USA:n laskelmissa poissuljettua.

Jo Neuvostoliittoa hajoitettaessa Ukrainan oletettiin siirtyvän nopeasti NATO:n vaikutuspiiriin. Globaali vakoilu, eliittiin vaikuttaminen eikä "demokratiakasvatus" ole saanut ukrainalaisia puolelleen. Taloudellisen katastrofin uhatessa Ukrainan presidentti sai Kiinalta 8 miljardin euron lainan ja Venäjältä 11 miljardia, EU:n tarjotessa 800 miljoonaa sekä samanlaisia pakkotoimia kuin Kreikassa ja Portugalissa lisättynä kaikilla armeijan ja puolustusintegraation tuomilla lisävelvoitteilla.

Valitettavan moni suomalainen kansainvälinen toimija on USA:n ja NATO:n globaalien tavoitteiden tukija ja toteuttaja. Siksi valheet ja niiden pohjalla toteutetut toimenpiteet saavat vaikuttaa kansainvälisessä politiikassa ja median kautta kansalaisten mielissä. Kansainvälinen oikeus on menettänyt merkityksensä ja globaali poliisivaltio on kohta totta.

Jokaisen yksityisyys on kadonnut globaalin vakoilun seurauksena.Moni suomalainen piti Ruotsia ihannevaltiona. Vuodesta 1954 lähtien se on kuitenkin toiminut Yhdysvaltojen tärkeimpänä yhteistyökumppanina vakoilun alalla. Koska muut tärkeät kumppanit ovat Australia, Uusi Seelanti ja Britannia, voinee olettaa, että vakoiluyhteistyössä on hyödynnetty myös 1960-luvulta saakka Echelon vakoilusatelliitin avulla saatua niin sotilaallista kuin kaupallista tietoa.

Vaikka Ruotsi ei ole NATO-maa, se toimii saumattomasti USA-NATO globaalin vallan osana. Vaarallisinta on planeetan ionosfäärin manipulointiin liittyvä sotilaallinen yhteistyö, joka on naamioitu revontuli-tutkimukseksi. Planet Earth; the latest weapon of war Rosalie Bertell'in, kuuluisan radiologin ja nunnan kirja antaa tästä karun kuvan. Tämä toiminta kuuluu salaisten asioiden alueeseen, joka paljastuu vasta jonkin katastrofin seurauksena. 

Uusi vuosi alkaa synkissä merkeissä.EU:n suosikkimaa Israel pitää pidätettyjä palestiinalaislapsia rautahäkeissä ulkosalla, lumisateessa ja viimassa. USA,Saudi-Arabia ja 14 EU-maata johtavat, kouluttavat ja aseistavat Syyrian sisällissodan oppositiota Ammanissa Jordaniassa sijaitsevasta keskuksesta käsin. Samalla media valittaa Syyrian lasten kohtaloa.Saudi-Arabian johto lupaa Volgogradin terroritekojen loppuvan, jos Venäjä tekee niinkuin Saudi-Arabia haluaa. Terroristit ovat S-A:n käskettävissä. Jollei näin tapahdu, veriteot jatkuvat, lapset saavat kuolla.

Jos Auschwitz olisi nyt, maailma kohauttaisi harteitaan

Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon hallinnollinen erillisyys on tuhon tie!

Tiistai 17.12.2013 klo 9.18 - Pirkko Turpeinen-Saari

Hallitus pyrkii sosiaali-terveys- ja kuntauudistuksellaan ilmeiseen kansakunnan hyvään. Tosiasia on, että vain riittävän suurilla hallinnollisilla kokonaisuuksilla voidaan toteuttaa järkevää sosiaali- ja terveydenhuoltoa.

Toimin Helsingin nuorisopsykiatrian ylilääkärinä 25 vuotta ja riittävän määrän vuosia HYKS:n hallituksen - tosin varajäsenenä- mutta aitopaikalla seuratakseni kuntayhtymän päätöksenteon perusperiaatteita sekä 15 vuotta kaupunginvaltuustossa. 

Laman aikana 1990-luvulla havaitsin, että oman yksikköni sairaalapaikat vievät 38.000 vastuuväestön, 13 -19 vuotiaiden helsinkiläisten, kokonaisbudjetista 80%. Avohoidon lisäämisen tarve oli huutava. Mistään ei ollut saatavissa lisäresursseja. Päätin ottaa resurssit sairaalahoidosta. Siirsin sairaalassa toimineet lääkärit, psykologit ja sosiaalityöntekijät toimimaan poliklinikoilla. Mikäli lääkäri katsoi potilaan tarvitsevan sairaalan osastohoitoa, hänen tuli itse mennä potilaan kanssa osastolle ja neuvotella hoitajien kanssa minkälaista osastohoito olisi, antaa ohjeet ja osastoille jääneen apulaislääkärin tehtävänä oli suorittaa välttämättömät toimet. Erikoislääkäri kävi poliklinikalta käsin seuraamassa potilaan kunnon edistymistä. Osaston hoitaja saattoi potilaan vastuupoliklinikalle, terapioihin ja neuvotteluihin, heti voinnin salliessa. Toisin sanoen potilaalla oli vain yksi hoitosuunnitelma ja se oli tehty poliklinikalla, eli avohoidossa. Sama lääkäri vastasi kokonaishoidosta tapahtui se sitten osastolla tai avohoidossa. Siten ei ollut kahta rinnakkaista hoitojärjestelmää vaan yksi kokonaisuus, jossa kaikki työskentelivät yhteisen päämäärän- potilaan aidon kohtaamisen- eikä laitostamisen hyväksi.

Pöhöttynyt suomalainen erikoissairaanhoito on saatava hallintaan. Havaitsin HYKS:in hallituksessa, että varsinkin pienempien kuntien päättäjät olivat "asiantuntijalääkäreiden armoilla". Asiantuntija saattoi aina perustella miksi tuo ja tuo kallis laite tai järjestelmä oli aivan välttämätön. Lääkärit ovat valitettavan kapeakatseisia, oman spesialiteettinsa asiantuntijoita. Yli 30% nuorista lääkäreistä on sitä mieltä, että Suomessa on liian hyvä sosiaaliturva. Herooiset leikkaukset tuntuvat tärkeämmiltä kuin tylsä perusterveydenhuolto.

Erikoissairaanhoidon järkevöittäminen ei voi tapahtua, jos sen järjestäjällä ei ole budjettivastuuta. Vastuullisuus merkitsee kykyä riisua erikoissairaanhoito ja siirtää varoja perusterveyden- ja sosiaalihuoltoon. Sen seurauksena nähdään järkevämpiä menettelytapoja ja humaanimpaa potilaitten kohtelua ja- yllätys, yllätys, myös parempaa erikoissairaanhoitoa.

Nuorisopsykiatrian kohdalla lama synnytti toimintatapoja, jotka muuttivat hoitohenkilökunnan asenteita potilasta arvostaviksi. Potilaat muuttuivat oman asiansa asiantuntijoiksi ja hoito oli yhteistyötä. Tehostuneen polikliinisen työn seurauksena sairaalapaikkojen tarve väheni ja hoitoajat sairaalassa lyhenivät.

Kaiken ytimenä oli se, että seurasimme budjettia. Tiesimme toimenpiteittemme budjettivaikutukset. Olimme tiiviissä yhteistyössä terveyslautakunnan kanssa, jonka tuki oli välttämätön tehdessämme rohkeita siirtoja.

Toimimme tiiviissä yhteistyössä sosiaalitoimen kanssa. Tavoitteenamme oli saada jokaiselle potilaalle paitsi vastuulääkäri, myös vastuusosiaalityöntekijä. Psykiatria on eräänlainen laboratorio, jonka työn kautta voi nähdä, että myös ruumiillisissa sairauksissa sairaudet ja sosiaaliset olosuhteet ovat kietoutuneet toisiinsa.

Vaikka toimintamallimme oli erikoissairaanhoidon alaa, sen mekanismit voi yleistää koko terveyden- ja sosiaalihuoltoon.

Olen kuvannut toimintaympäristömme ja mallimme kehittämisen kirjassani Pirkko Turpeinen: Ahdingossa luova lapsi ja nuori; tienviittoja kasvuun.

Hallituksella tulee olla rohkeutta tehdä radikaali kunta- ja sosiaali-ja terveydenhuollon uudistus. Vesitetty kompromissi ei vie tilannetta nykyisestä parempaan. Perustuslain henkeä ei voi tulkita siten, että se vaatisi olemaan huolehtimatta kansan hyvinvoinnista ja terveydestä myös nykyisessä taloudellisessa tilanteessa.

Keitä Ukrainan EU:ta tukevat mielenosoittajat ovat?

Sunnuntai 15.12.2013 klo 11.11 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen parlamentaarisesti hallitun YLE:n uutistoimittaja Marja Manninen selostaa posket innosta hehkuen Kiovan mielenosoituksia.Leninin patsas kaatuu ja sitä hakataan kappaleiksi. Suomalainen poliittinen johtaja kehuu kuinka Ukrainassa ja Thaimaassa toteutuu näin demokratia!

EU:n ulkopoliittinen johtaja Catherine Ashton ei ole yhtä naivi. Ei myöskään Saksan hallitus eikä pääomapiirit Saksassa ja Yhdysvalloissa. He tavoittelevat samaa kuin Jugoslaviassa. Ukrainan 48 miljoonan asukkaan maa on saatava osaksi laajaa yhteismarkkinaa, jossa vallitsisivat pääoman lait.

Jugoslavian kaavaa on toteutettu irtisanomalla Ukrainalta IMF:n lainat. Irisanomisen verukkeena on se, että Ukrainan hallitus subventoi kansalaistensa energialaskuja. Ashton on uhannut Ukrainaa myös taloussaarrolla ellei se allekirjoita EU-sopimusta. Kun Jugoslavia ajettiin taloudelliseen kaaokseen 10v ohjelmalla, tiedettiin, että köyhyys ja epävarmuus nostaisivat liittovaltion kansoja vastakkainasetteluun. Ukrainan kohdalla 2v annos ahdinkoa vahvistettuna voimakkaalla EU-propagandalla on jakamassa maan kahtia. Kun Jugoslavian hajottamisessa Yhdysvaltojen National Endowment for Democracy kasvatusohjelma tuotti satoa, EU vuorostaan käyttää EU-Endowment for Democracy kuorrutusta.

Minkälaisia voimia EU nyt käyttää tavoitteidensa saavuttamiseen?

Jokainen, joka on lukenut toisen maailmansodan historiaa tai lukenut esimerkiksi Curzio Malaparten taidokkaan kirjan Kaputt, tietää, että Länsi Ukrainassa toimi kansallismielinen fasisti-puolue, jonka johdossa oli Stepan Bandera. Juutalaisia tapettiin kylmäverisesti ei ainoastaan Ukrainassa vaan heitä jahdattiin myös Puolan alueelle. Der Spiegelin kirjallisuuskriitikon Reich-Ranickin henki pelastui puolalaisen talonpojan piiloteltua häntä ja hänen vaimoaan kellarissaan. Länsi-Ukrainalaiset olivat Hitlerin halukkaita liittolaisia ja fasistisempia kuin fasistit itse. The New York Review of Booksissa ilmestyi laaja artikkeli aiheesta 2012.

Oranssin vallankumouksen presidentiksi nostama Justschenko pystytti patsaan Stepan Banderalle Lviviin, jossa oli laajimmat juutalaispogromit. Monet muutkin fasistit ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana saaneet kunnianpalautuksen ja heidät on virallisesti nimetty Ukrainan sankareiksi.

Yksi mielenosoitusten keskeisitä voimista on Svoboda-Vapaus puolue, joka on äärioikeiston kattojärjestön jäsen kuten Jobbik Unkarissa ja Front Nacional Ranskassa. Svoboda on natsikollaboraattoreiden suora perillinen.

Julia Timoshenkon puolue oli vaaliliitossa Svobodan kanssa ja auttoi tämän saamaan merkittävän määrän edustajia parlamenttiin.

Mielenosoituksissa räväköitä puheita pitänyt, Saksassa asuva, myös oikeistolainen nyrkkeilijä Klitscko on Saksan hallitsevan puolueen Kristillisdemokraattien Kondrad Adenauer säätiön tukema poliitikko. Hänen tehtäväkseen on delegoitu pysyvän EU-myönteisen enemmistön saaminen Kiovaan. Klitscko vaati Yhdysvaltojen apulaisulkoministeri Victoria Nulandia ja republikaani senaattoria John Mc Cainia, heidän näyttäytyessään Kiovan torilla mielenosoittajien tukena,jakaen kakkuja ja pikkuleipiä, että Yhdysvaltojen tulee ryhtyä sanoista tekoihin. Klitschko vaati Ukrainaa asetettavaksi taloussaartoon! Siis köyhät köyhtykää, jotta pääsemme valtaan, niinkö?

Kaikkia EU-mielenosoitukseen osallistuvia puolueita yhdistää Venäjä-vastaisuus,jota EU tukee. NATO pyrkii lisäämään vaikutusvaltaansa Ukrainassa yhteisillä sotaharjoituksilla vaikka myös Venäjällä on sotilastukikohta Sevastopolissa.

Mistä johtuu, että Suomen media ja jotkut poliittiset johtajat voivat kokea parlamentilta luottamuslauseen saaneen hallituksen ja vapailla vaaleilla valitun presidentin vallan kyseenalaistavan väkivaltaisen mielenosoituksen olevan demokratiaa Ukrainassa tai Thaimaassa?

Toisen maailmansodan aikana Suomi tunnusti fasistisen Kroatian.Pari vuotta sitten Suomi ajoi voimakkaasti Kroatian EU jäsenyyttä, maan, joka itsenäisyytensä ensi metreillä hyväksyi perustuslain, jolla ikiaikaisilla asuinsijoillaan Kroatiassa asuvat serbit, julistettiin toisen luokan kansalaisiksi ja menettämään monet siihenastiset tasaveroiset sosiaaliset oikeudet.

Onko meillä jokin pysyvä kyvyttömyys erottaa fasismia demokratiasta. Kun EU pyrkii ajamaan itsekkäitä suurpääoman taloudellisia ja sotilaallisia tavoitteita demokratian kustannuksella on sitten kysymys Ukrainan painostamisesta tai kauppaneuvotteluista USA:n kanssa, Suomi ajelehtii tietämättömyyden tai naiviuden merellä. Onko historiassamme tunnistamattomia, käsittelemättömiä asioita, joiden käsittelemättömyys johtaa kyvyttömyyteen tunnistaa mikä on syvästi oikeudenmukaista ja demokraattista ja mikä ei?

Mielestäni olemme huolestuttavilla vaarallisilla vesillä.

EU:n agressiivinen laajentumispolitiikka

Keskiviikko 27.11.2013 klo 14.03 - Pirkko Turpeinen-Saari

Euroopan suurimmat teollisuusyritykset ja pääoman omistajat ovat toimineet EU:n vetureina ja sen toimintamuodon suuntaviivojen laatijoina. Globaalien markkinoiden etu edellä, todellisen kansanvallan,demokratian etua polkien, EU on laajentunut itään.

Silloin kun Eurooppalaiset suuryritykset ja niiden etu yhdistyvät Yhdysvaltalaisten suuryritysten ja erityisesti pääoman omistajien, jotka muodostavat Yhdysvaltojen kansalaisista 1 %:n, etuun, laajeneminen on todella agressiivista ja propaganda sen mukaista.

Yhdysvaltojen johtaessa ja Euroopan NATO-maiden myötäillessä omaa etuaan tavoitellen, oli helppoa saada yhteinen rintama Jugoslavian hajottamiseen. Siten sotakaan ei ole poissuljettu silloin kuin Yhdysvaltojen globaalit edut niin vaativat. Jugoslavian jäännösvaltioiden valtionvelat ovat huikeasti suuremmat kuin Jugoslavian valtion velka. Siten läntinen demokratia ei ole tuonut onnea vaan enemmän surkeutta, köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Yritykset on ajettu konkurssiin ja ylikansalliset ulkomaiset yhtiöt ovat ostaneet ne pilkkahinnalla. Työntekijät on jätetty työttömiksi tai palkattu mitättömällä palkalla. Tiedotusvälineet ovat ylikansallisten mediayhtiöiden omistamia ja ne tarjoavat kunkin maan omille kansalaisille negatiivista kuvaa heistä itsestään ja heidän menneisyydestään sosialistisen maan kansalaisina.

Jotta Yhdysvaltojen 1%:n globaali valta laajenisi, entisten sosialististen maiden asukkaat on saatava uskomaan, että aikaisempi sosiaalinen oikeudenmukaisuus, ilmainen terveydenhuolto, ilmainen koulutus yliopistoon saakka ja palkallinen kuukauden kesäloma oli jotakin surkeata, joka tuli korvata "vapaudella". Propagandaan kuuluu kutsua autoritaarista sosialismia kommunismiksi, ja tällä perusteella kommunismin ihanteet pitäisi hylätä ja hyväksyä miljoonien kommunistien tappaminen. Siten entisten sosialististen maiden asukkaiden tulee oppia ulkoa läntinen doktriini, joka edellyttää Yhdysvaltojen sotilastukikohtia ja taloudellista vallankäyttöä myös heidän kotimaihinsa vaihtoehtona "kommunismille".

Ylikansallisten yritysten pyrkiessä laajentamaan valtaansa Yhdysvaltojen johdolla, ensin Tyynenmeren alueella ja lähivuosina mahdollisimman laajan Euroopan alueella niin sanottujen kauppa- ja investointisopimusten avulla, propaganda kiihtyy entisestään. Jotta sotaa ei tarvittaisi (mutta sekin on takataskussa kuten Jugoslaviassa) propagandan täytyy saada Itä-Euroopan maat uskomaan, että pääoman vallan synonyymi on demokratia. Yhdysvaltojen erilaiset demokratia-propagandan yksityisesti rahoitetut järjestöt ovat vuosia valmistelleet maaperää "muutokselle".

Tarvitaan vielä vihollinen- paha, jotta propaganda olisi kouriin tuntuvaa. Pahaksi sopii Venäjä ja erityisesti Putin. Näin Aljazeera uutiskanavan ohjelman ennen viimeisiä presidentin vaaleja, jossa haastateltiin perusteellisesti, useana ohjelmajaksona, Venäjän kansalaisia kaukaa idästä aina Pietariin saakka. Valtaosa kansalaisista kannatti Putinia aidosti. Putin on pyrkinyt estämään läntisen demokratiadoktriinin levittämisen maassaan jolloin läntinen "vapaa" media on syvästi närkästynyt. 

Kun Mihail Gorbatsov järjesti valtakaudellaan kansanäänestyksen siitä, kuinka moni haluaisi jatkaa yhteiskunnan kehittämistä sosialismin pohjalta, 70% kansalaisista halusi sosialismin kehittämistä. Kuten muistamme, vallankaappaus ja Jeltsin sen jälkeen estivät tuon demokraattisen prosessin tavoitteen toteutumisen.

Viime päivinä on nähty kuinka Ukrainalaisille, varsinkin nuorille on opetettu pääoman valta ja demokratia synonyymeiksi. Heille ei kuitenkaan kerrota, että kyse on ylikansallisen pääoman vallasta. Heille puhutaan, että kyse on vapaudesta ja Timoshenkon vapauttamisesta. Nuorille on jaettu ilmapalloja, voileipiä ja ohjeita kuinka toimia ja kuinka ajatella. Samanlaisen "demokratiavalmennuksen" seurauksena, Georgian aloitettua sodan Ossetiassa, jo seuraavana päivänä oli ilmapallot ja ihmisketjut Tbilisin kaduilla ja belgialaisen mainostoimiston propaganda tukemassa jo vuosia kestänyttä "demokratiakasvatusta", johon kuului virheellinen Venäjän syyllistäminen sodan aloittamisesta.

Läntinen tiedonvälitys pitää demokratiana sitä kun afganistanilainen nainen voi osallisua missikisoihin, laulaa karaokea ja syödä hampurilaisia. Se ei kuitenkaan kysy miksi Yhdysvaltojen sotilaiden rikoksia ei tuomita Afganistanin maaperällä tai miksi USA on synnyttänyt Al Qaidan, tukee sitä Syyriassa mutta väittää taistelevansa sitä vastaan Afganistanissa ja koko maapallolla.

EU harhauttaa Ukrainaa ja muita Itä-Euroopan maita kauppasopimuksilla

Torstai 14.11.2013 klo 9.53 - Pirkko Turpeinen-Saari

Oli jälleen mielenkiintoista lukea Helsingin Sanomista Kristi Raikin vieraskynää "EU:n yhteismarkkinat laajenevat itään". Mielenkiintoisinta asiassa oli se mistä EI kirjoitettu. Ukraina on tarkoitus liittää niin sanottuun "syvään vapaakauppa-alueeseen". Kunhan Venäjä vaan ei panisi kapuloita rattaisiin. Kirjoittaja maalailee Venäjän tuon hienon kaupan haittaajaksi.

Kirjoittaja eikä myöskään HS itse omien toimittajiensa kirjoituksissa suin surmin kerro mistä laajentumisessa on pitkällä tähtäyksellä kyse.

Mikäli Ukraina nyt liittyisi EU:n syvään vapaakauppa-alueeseen tulisi se liittymään elimelliseksi osaksi myös myöhemmin solmittavaksi suuniteltua EU:n ja USA:n kauppa- ja investointisopimusta. Sen sopimuksen myötä valtiollinen parlamentaarinen demokratia tulee tiensä päähän yksityisten suuryritysten saatua vallan haastaa valtiot yksityiseen oikeusistuimeen, jonka yritykset ovat perustaneet, ratkaisemaan yritysten ja valtioiden välisiä kiistoja. 

TPP-sopimus USA:n ja Tyynenmeren valtioiden välillä on allekirjoitusta ja USA:n kongressin päätöstä vaille valmis USA:n puolesta. Äärimmäisen salaisesti sopimuksen valmistelun aloitti Geoge W Bush ja sen innokas edistäjä on presidentti Obama. Obama tuleekin jäämään historiaan demokratian myyjänä suurpääomalle. TPP:n seurauksena sekä demokratia että oikeuslaitos menettävät merkityksensä taloudellisissa asioissa.

Prof. Michel Chossudovski kysyikin olisiko Yhdysvaltojen valtion hiljattain tapahtunut tilapäinen toimintakyvyttömyys (shut down) valtion toimintojen yksityistämisen kenraaliharjoitus.

Trans Atlantic Trade and Investment Partnership-sopimus on rakenteeltaan TPPn kanssa samanlainen. Sen tarkoitus on aikaansaada laaja Tyynenmeren alueen ja Euroopan valtioiden alueen kattava yksityisten yritysten määräysvallassa oleva kaupallista hyötyä ensisijaisena pitävä toimintajärjestelmä. Samalla tavalla kuin EUta perustettaessa 20 merkittävintä eurooppalaista yritysjohtajaa laativat EU:n toimintalinjat, jotka tulivat EU:n päätöksiksi, nyt salaisilla kauppasopimuksilla lyödään lukkoon demokratian hävittäminen kertaheitolla.

Helsingin Sanomien kritisoima Venäjä pyrkii saamaan Ukrainan ja muut Itä-Euroopan maat liittymään kanssaan tulliliittoon. Venäjä tulee siten toimimaan kyseisten valtioiden demokratian puolustajana. Tulliliittoon liittyminen ei poista yksittäisten valtioiden oikeutta päättää asioistaan. 

EU:n tarjoaman sopimuksen tekee koomiseksi se, että EU väittää näillä sopimuksilla lisäävänsä demokratiaa liittyvissä maissa, muun muassa Ukrainassa.

Tilanne on vähän niin kuin merinäköala-huoneiston ostajalla, jolle asunto myydään juuri näköalan takia vaikka myyjä tietää, että kaavassa on merkitty talon ja meren väliin rakennettavaksi korkea kerrostalo. Sen asukas näkee vasta parin vuoden kuluttua maiseman sulkeutuessa tavoittamattomiin.

Helsingin Sanomien säälittävä Syyria-pääkirjoitus

Maanantai 4.11.2013 klo 10.40 - Pirkko Turpeinen-Saari

Maanantai 4.11. avasi Helsingin Sanomien pääkirjoitustodellisuuden tason. HeSa toteaa "Diplomatia ei piittaa siviileistä"-kirjoituksessaan, kuinka Syyria tappoi pitävän todistusaineiston mukaan hermokaasulla jopa yli tuhat omaa kansalaistaan. Helsingin Sanomat unohtaa mainita, että "pitävä todistusaineisto" on Yhdysvaltojen ilmaisu, samoinkuin "yli tuhat" uhria. Yhdysvallat ei kuitenkaan ole näyttänyt mitään konkreettisia todisteita missään yhteydessä. Lääkärit ilman rajoja ilmoitti uhrien luvuksi alle 500.

Irakin kemialliset aseet tai Jugoslavian hajottamissotien satelliittikuvat ovat samanlaisia "pitäviä todisteita", jotka eivät koskaan materialisoituneet.

Sen sijaan kemiallisten aseiden laukaisukärjistä on esitetty kouriintuntuvia todisteita. Paikalta löydetty kärki on venäläisvalmisteinen, mutta sellaisia kärkiä ei ole myyty Syyrian hallitukselle. Sen sijaan sen tyyppisiä aseita on myyty Egyptiin, Libyaan ja Jemeniin. Pääkirjoitustoimittaja olisi voinut analysoida kuka olisi voinut laukaista kemialliset aineet tämän tyyppisellä aseella, varsinkin kun tiedetään suuren osan palkkasotureista olevan Libyasta. Lisäksi on monia silminnäkijöitä, joiden todistusaineistot on lähetetty YK.hon, jotka tukevat pääkirjoituksen esittämän väitteen kumoavaa näkökulmaa.Jugoslavia tribunaalin entinen pääsyyttäjä Carla del Ponte tutkiessaan YK:n tarkastusryhmän johtajana aikaisemmin keväällä tapahtuneita kaasuiskuja totesi iskujen olleen todennäköisimmin kapinallisten tekemiä.

Pääkirjoitus toteaa myös" presidentti Bashar al Assadin jatkaneen veristä taisteluaan" hallituksensa vastustajien kanssa. Vastustajinahan on useampi divisioona (arviot ovat kymmenissä tuhansissa) Al Qaidan terroristeja. Herääkin kysymys onko näiden terroristien taistelu veretöntä. Jos Yhdysvalloissa tai Suomessa olisi yksikin terroristi vapaana terroritekoja suorittamassa olisi kai ainoa keino loptettaa hänen mahdollisuutensa tehdä niitä.

Syyrian sota sen sijaan jatkaa klassista kaavaansa. Yhdysvaltojen ja Israelin globaali tavoite on ylläpitää valta-asemaansa Lähi-Idässä liittolaisinaan epäpyhä Saudi-Qatar diktatuuri- liittoutuma. Syyria on ollut johdonmukainen USA:n maailmanvallan ja palestiinalaisten sorron kriitikko. Voidakseen toimia ulkopoliittisten tavoittensa eteen, se on joutunut käyttämään maansa sisäisessä kontrollissa ei hyväksyttäviä keinoja, pyrkien vuosi vuodelta lievittämään niitä. Nykyinen perustuslaki ja parlamentaarinen järjestelmä ovat varsin tyydyttäviä, seuraavien presidentinvaalien ajoittuessa kesään 2014.

Yhdysvaltojen ja "läntisen kansainvälisen NATO-yhteisön" tavoitteena on USA.n maailmanvallan kriitikon tuhoaminen, hallituksen vaihtaminen ja vallan siirto sekulaariselta valtiolta "maltilliselle sunnimuslimikoalitiolle". USA olettaa, että vallansiirto johtaisi vastapalvelukseen, joka olisi maan miehittäminen USA-myönteisillä voimilla, USA:n sotilastukikohdat alueelle ja maan infrastruktuurin ja talouselämän siirtäminen "ao kansainvälistä yhteisöä" edustaville yksityisille yrityksille.(Nykyistä Syyriaahan voi pitää sosialistisena, jos katsoo parlamentin puoluekarttaa)

Näin suoritettiin sosialistisen Jugoslavian suunnitelmallinen hajoittaminen, joka alkoi 1980 Yhdysvaltojen kongressin säätämällä Foreign operatios appropriation lawlla. Samassa laissa mainittiin Syyria.

Oleellinen osa tällaista vallansiirtoa on taloudelliset pakotteet sekä propaganda. Talouspakotteissa Yhdysvallat on käyttänyt kongressia,joskus YK:ta ja Maailman pankkia. Propagandassa vuorostaan "National endowment for democracy" peitejärjestöä, jonka tehtävänä on valmistella maita vallansiirroille. (Ei ole ihme, että Venäjä ei halua kyseistä "demokratian"kehittäjää ja vastaavia yhdistyksiä vaikuttamaan maansa sisäisiin asioihin)

Myös sotien aikana propaganda on oleellinen osa globaalin läntisen maailmanvallan laajenemista. Helsingin Sanomat näyttää olevan antaumuksellinen Yhdysvaltojen ja sen liittolaisen "kansainvälisen yhteisön" propagandan tukija. Toimittajien on syytä istua hotelleissa, joissa saa asian edistämisen kannalta oikeaa tietoa. On muistettava kuka on isäntä eli mistä kaupallisella tiedotusvälineellä on odotettavissa eniten hyötyä.

Vielä saamme odottaa Helsingin Sanomista tietoa siitä, minkälainen valtio Syyria on. Minkälainen sen perustuslaki on. Minkälainen on parlamentin kokoonpano. Minkälainen maa on verrattuna Turkkiin, Saudi-Arabiaan, Qatariin tai Egyptiin. Minkälainen on palestiinalaisten asema ollut Syyriassa verrattuna muihin Lähi-Idän maihin. Montako pakolaista Syyria on ottanut Yhdysvaltojen tuhoamasta Irakista. Miksi Helsingin Sanomat valitsee puolekseen USA:n, entiset siirtomaavallat Ison-Britannian ja Ranskan sekä diktatuuri Saudi-Arabian.

Sotien alkaessa ensimmäisenä kuolee totuus.Syyrian siviilit kaipaavat totuutta eikä diplomatiaa. 

Himasen tulevaisuusselonteko vailla pohjaa?

Torstai 31.10.2013 klo 10.49 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kirjoitin vuonna 2004 kirjassani Pirkko Turpeinen:Ahdingossa luova lapsi ja nuori; tienviittoja kasvuun, luovan kasvun merkityksestä tuottavuuden edellytyksenä. Kuvasin tuon luovuuden syntymistä yksilön, koulun ja työyhteisöjen kehittämisen näkökulmasta. Taloudellinen tuottavuus kasvaa ihmisyhteisöjen luovan yhteistyön seurauksena, jolloin tuottavuus ei voi olla destruktiivista.Taloudellinen tuottavuus on luovan yhteistyön itsestään selvä seuraus mutta ei mekaaninen tavoite.Lahjoitin kirjani jokaiselle kansanedustajalle 5v sitten.

Pekka Himasen kallis tuote ei ole jotunut käsiini. Mikäli tulevaisuusselonteko pitäytyy luovuuden ja hyvän kierteen käsitteisiin eikä ota huomioon TPP ja USA-EU- kauppasopimusten demokratiaa tuhoavan rakenteen voimaan tulon estämistä, selonteko osoittautuu mitättömäksi hössötykseksi.

Helsingin Sanomat julkaisi tänään 31.10. ensimmäisen Trans Pacific Partnership ja USA-EU, Kanada-EU kauppa- ja investointisopimuksia kriittisesti arvioivan Markus Krögerin vieraskynä-kirjoituksen. Kirjoituksesta käy hyvin ilmi jo vuosi sitten blogissani esiin tuomani kriittisen näkökulman TPP-sopimukseen. Obama on ajanut tätä sopimusta suuren salaisuuden vallitessa niin, että hän on pyrkinyt saamaan kongressista niskalenkin yrittämällä hyväksyttää sopimuksen nopeutetussa käsittelyjärjestyksessä.Käsittääkseni sopimusta ei vielä ole allekirjoitettu, eikä se ole vielä kongressin käsittelyssä.

Kauppa- ja investointisopimukset asettavat valtiot suurten yritysten pelinappuloiksi. Kuten pankkikriisissä "rikollisesti" toimivat pankkiirit pelastettiin veronmaksajien rahoilla, nyt yhtä rikollisesti toimivat suuryritykset yrittävät tehdä saman ja saada veronmaksajat maksamaan korvauksia, jos investoinnit eivät tuota sitä mitä yritykset ovat odottaneet. Jopa niin, että yritykset voisivat haastaa valtiot oikeuteen siitä, että ne eivät toteutakaan ympäristöä vahingoittavia kaivoksia tai teollisuuslaitoksia.Kauppa- ja investointisopimuksilla menettelystä yritetään tehdä "laillista".

Trans Pacific Partnership sopimukseen tulisi liittymään Vietnamin kaltaisia kehittyviä talouksia. USA:n sotateollisuuden Vietnamille sodassa aiheuttaman ympäristön, kasvillisuuden ja ihmisten täystuhon jälkeen USA pyrkii nyt talouden pakkokeinoilla alistamaan tuon köyhän kansan suuryritysten palvelijaksi. 

USA:n ja EU:n "kauppasopimus" tekisi saman tuhon Euroopan maiden demokratialle ja taloudelle. Kauppasopimuksen hyväksyminen voisi olla mahdollista vain, jos se toteutetaan salassa komission kammioiden uumenissa.

Heikki Patomäki kuvasi kolumnissaan Rauhan Puolesta lehdessä kuinka EU:n perussopimusta tulisi muuttaa, jos mielitään siirtyä "rahan vallasta" demokratiaan EU:ssa.

Rahan ja suuryritysten valta on toistaiseksi ollut EU:ssa niskan päällä. Mikäli Suomen tulevaisuusselonteko ei lainkaan ota huomioon perussopimuksen uudistamisen välttämättömyyttä ja Patomäenkin kuvaamien vääristymien korjaamista se ei puutu oleelliseen hyvinvoinnin kehittämisen näkökulmasta. Ellei selonteko ota huomioon USA:n ja EU:n kauppa- ja investointisopimksesta pidättymisen välttämättömyyttä paperi on tyhjää puhetta.

Luovuutta ei voi kehittää ilman demokratiaa. Tänään ensimmäinen demokratiaa edistävä tehtävä olisi ottaa yhteyttä USA:n kongressin jokaiseen mahdolliseen edustajaan ja vaikuttaa siihen, että kongressi ei hyväksyisi TPP- sopimusta, joka tuolloin raukeaisi myös Vietnamin osalta. Seuraavaksi jokaisen kynnelle kykenevän  suomalaisen tulisi estää USA:n ja EU:n välisen kauppa- ja investointisopimuksen toteutuminen demokratiaa tuhoavassa muodossa. 

Suomen tulevaisuusselonteko ei ole globaali, jos se ei pyri vaikuttamaan globaaleihin asioihin siten, että demokratia syvenee. Suomen tulisi muuttua tarkkailijasta toimijaksi. Demokratian syventämiseen ei riitä Ruotsin sosialidemokraattien esittämä pääoman ja demokratian kompromissi. Demokratian on oltava määräävässä asemassa ja yritysten ja pääoman tulee olla demokraattisessa valvonnassa.

Helsingin Sanomat ja "urkinnan alkunäytös"

Sunnuntai 20.10.2013 klo 11.43 - Pirkko Turpeinen-Saari

Helsingin Sanomien tuore päätoimittaja kuvailee Irakin,muiden diktatuurien ja läntisten "demokratioiden" urkintaa.Hän toteaa, että läntisillä demokratioilla ei syynä ole toisinajattelijoiden vainoaminen.Mikä se sitten on? Miksi oman maan kansalaisia urkitaan. Päätoimittaja Niemi toteaa kuinka Kiinalla on miljoonia (2?)valvomassa verkkoa. Yhdysvalloilla taitaa olla käytänössä sama määrä.

Yhdysvaltojen merkittävät senaattorit "heittivät huulen", että lähetettäisiinkö lennäkki tappamaan Snowden. Huuli herätti positiivista riemastusta.

Toisinajattelija Awlaki surmattiin lennäkillä, tosin toisella yrittämällä, Jemenissä. Kaksi viikkoa myöhemmin hänen teini-ikäinen poikansa surmattiin samalla tavalla.

Se mikä lukijaa eniten vaivaa kolumnia lukiessa on sen harhaanjohtavuus. Jotta demokratia voisi toimia, kansalaisten pitäisi tietää mitä tapahtuu. 

Kirjoittaja kertoo Irakista yli kymmenen vuoden takaa, jolloin nahkatakkiset vakoilijat käyttivät kännyköitä toimissaan. Mitä Yhdysvallat teki samaan aikaan? Yhdysvallat, Iso-Britannia, Uusi Seelanti ja Australia vakoilivat jo 60-luvulta lähtien vakoilusatelliittien avulla kaikkea maapallolla. Ei tarvittu nahkatakkia eikä kännykkää.

Samoin on herkullista kuvata DDR:n kansalaisvakoilua, jonka jokainen tiesi. Samaan aikaan vaiettiin yllämainitusta satelliittivakoilusta.

Yhdessä vakoilevat maat muodostavat hyvä-veli verkoston, joka pyrkii vaikuttamaan kaikkeen valtapolitiikkaan yhdessä NATO:n ja sotateollisuuden kanssa.

Suomi ihmetteli, miksi se ei päässyt turvaneuvostoon kun valinkauhan toiset maat olivat Australia ja Luxemburg. Australia on ollut Yhdysvaltojen liittolainen vakoilun alalla jo kauan. Samoin Luxemburg on luotettava NATO-maa sekä pääomien piilottamisen keskus. Ruotsi on myös kunnostautunut vakoiluyhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa sekä nyt kurkottaessaan niin pitkälle kuin mahdollista NATO:n suuntaan olematta kuitenkaan vielä jäsen.

Ei tarvitse muuta kuin katsoa mitä liittoutumattomille, omaa itsenäisyyttä ja ajattelua korostaville maille tapahtuu. Mitä tapahtui liittoutumattomien maiden Jugoslavialle, mitä tänään tapahtuu liittoutumattomalle Syyrialle. "Läntinen" kansainvälinen yhteisö, joka on väestöltään pienempi kuin liittoutumattomat yhteisöt haluaa määrätä mitä maapallolla tapahtuu. Tämä " kansainvälinen yhteisö" pyrkii näyttäytymään koko maapallon kaiken hyvän edustajana. Tuon näytelmän propagoiminen on onnistunut käsittämättömän hyvin esimerkiksi Helsingin Sanomissa.

Yhdysvaltojen pääomapiirien 1%:n päätavoite on turvata omaisuuden ensisijaisuus demokratiaan nähden valtapolitiikassa. Sen ylläpitämiseen tarvitaan ennennäkömätöntä propagandakoneistoa, jonka läntinen kaupallinen tiedotusvälineistö tarjoaa. Sellainen tieto, joka tuntevalle demokratiaa kannattavalle kansalaiselle olisi välttämätöntä, halutaan tietoisesti tai luonnonlainomaisesti kätkeä.Kautta läntisen historian omistamisen oikeus ja sen puolustaminen on mennyt ihmisyyden ja demokratian edelle. Tämä luonnonlainomainen tila hallitsee ihmisten suuren osan ajattelua. Tätä ajattelua ovat Snowden ja Assange pyrkineet paljastamaan ja osoittamaan tuon tietämättömyyden tuhoisuuden.

Mitä siitä on seurannut. Propagandakoneisto pyrkii kuvaamaan nämä humaanit kellonsoittajat tuholaisiksi ja valtion vihollisiksi.

Rikollisjengin jäsenyyteen kuuluu johtajan ehdoton totteleminen on sitten kysymys rahasta, tietojen välittämisestä tai murhista. Jokainen voi arvioida missä vaiheessa jengin jäsenyyttä kukin maa on.

Helsingin Sanomat, Venäjä ja EU

Lauantai 12.10.2013 klo 16.41 - Pirkko Turpeinen-Saari

Helsingin Sanomat avaa jälleen pääkirjoituksessaan 12.11. asennettaan Venäjään otsikolla " Kun Venäjä myrskyää, EU lämmittää. Lehti väittää Venäjän "kiristävän" otettaan entisistä "alusmaistaan".

Alentuva asenne ja puolitotuudet ovat ilmeiset. Lehti katsoo että Neuvostoliiton entisten osien, silloisten sosialististen tasavaltojen suorittamat EU:n lähentymisneuvottelut eivät ole vain kauppaneuvotteluja vaan pyrkimystä mahdollisimman kauas Venäjästä. Onko tämä itse asiassa pääkirjoittajan toive?

Lehti ei suin surmin kerro mistä EU:n ja USA:n välisissä Trans Atlantic Trade and Investment Partnershipissä on kyse. Kyse on vastaavista neuvotteluista, joita Yhdysvallat on salassa jo vuosia käynyt TPP-sopimuksena Tyynenmeren monien valtioiden kanssa. Neuvottelut ovat olleet niin salaisia, että psesidentti Obama ei ole vieläkään antanut kongressin jäsenille mahdollisuutta tutustua sopimuksen tekstiin. Obama ei tosin pystynyt matkustamaan Balille allekirjoittamaan sopimusta, joka oli tarkoitus viedä lokakuussa kongressissa läpi nopeutetulla menettelyllä. Mikäli Obama saa mahdollisuuden nopeutettuun menettelyyn, sopimuksesta ei voi käydä kuin lyhyen keskustelun ja se voidaan vain hyväksyä tai hylätä. Muutoksia siihen ei voi tehdä.

Tihkuneiden tietojen mukaan kyseessä on vallansiirto Wall Streetille. Yhdysvaltojen 1%:lle ei riitä nykyinen harvainvalta vaan tuon vallan piiriin täytyy saada mahdollisimman suuri osa maapallon maita.

Helsingin Sanomat haluaisi tämän lämmittävän Wall Streetin auringon lankeavan myös paitsi EUn jäsenmaiden, myös Venäjän lähinaapureiden ylle. Lehti katsoo ilmeisesti, että nykyisin vielä EU:ssakin vallitseva jonkinasteinen demokratia olisi korvattava Yhdysvaltalaisella puhtaalla pääoman vallalla. On ymmärrettävää, että Venäjä, jolle viime vuosina on entistä enemmän langennut jonkinlainen kansainvälisen lainsäädännön kunnioittamisen vaatijan rooli, saattaa katsoa, että demokratialla olisi enemmän annettavaa ystävämaille kuin Wall Streetillä.

Helsingin Sanomat totesi viimeksi kirjoittaessaan Yhdysvaltojen ja EU:n kauppasopimuksesta sen olevan "kauppa-NATO" Venäjää ja Kiinaa vastaan. Nyt lehti siis haluaa myös tähän asti Venäjän kumppanimaat liittymään tähän kauppa-NATO:on. Toki nämä entiset sosialistiset maat on saatu uskomaan, että olisi "hienoa" olla lähempänä NATOa ja "länttä". Tosiasioiden salailulla voidaan päästäkin siihen, että kansakunnat tekevät pelkästään sen perusteella mikä on "saatu näyttämään hienolta" pitkälle meneviä ratkaisuja.Propagandalla synnytetty huonommuudentunne voikin johtaa tähän.

Helsingin Sanomat ei ole kyennyt vielä edes suomalaisille selvittämään mikä tämän Yhdysvaltojen ja EU:n välisen kauppa ja investointi sopimuksen sisältö ja tavoite olisi. Ei myöskään sitä mikä Tyynenmeren valtioiden välinen allekirjoitusta vaille oleva sopimus on. Lehti ei ole maininnut sanaakaan Brysselissä nähdyistä mielenosoituksista tätä USA-EU sopimusta vastaan. Salainen valmistelu ja salaiset päätökset ehkä tuovat pääkirjoittajalle mieluisat tulokset.

Suomalaiset tiedotusvälineet ovat kuin lastu laineilla tietämättömyyden merellä. Ei kuitenkaan pidä olettaa, että Venäjä olisi yhtä tietämätön. Seurattuani Venäjän ulkoministeri  Lavrovin toimintaa, pidän häntä eräänä tämän päivän ansioituneimpana ja tasapainoisimpana kansainvälisenä vaikuttajana.

Uskon, että suomalaiset lehdenlukijat haluaisivat enemmän syvällisiä asiatietoja kuin pelkkää propagandaa liittyen Venäjään.

Maailman paras elokuva

Maanantai 23.9.2013 klo 10.53 - Pirkko Turpeinen-Saari

Yhdysvaltalainen The Nation lehti on kirjoittanut toimittajansa Jeremy Scahillin kirjasta ja elokuvasta Dirty Wars. Näin elokuvaa esitettävän Rakkautta ja Anarkiaa festivaalilla, joten menin todella kiinnostuneena katsomaan. 

Suomalainen media on vaiennut tästä dokumentista kokonaan. Rakkautta ja Anarkiaa festivaalin elokuvien esittely "The Act of Killing" elokuvaa lukuunottamatta on ollut varsin pinnallista.

Dirty Wars on kuin pommi. Enempää kansainvälisestä politiikasta ei tarvitse tietääkään jos tämän elokuvan on nähnyt. Kaikki elokuvassa on totta ja se etenee Afganistanista ja Jemenistä, Somaliaan. Välillä toimittaja keskustelee Yhdysvaltojen viranomaisten ja kongressin keskeisten komiteoiden puheenjohtajien kanssa sekä osallistuu TV-kanavien keskusteluihin.

Se osoittaa mitä roolia yksityinen presidentti Obaman "johtama" salainen JSOC armeija palvelee. Kaiken tutkinta- ja tuomiovallan ulkopuolella oleva porukka jättää Keski-Amerikan likaisten temppujen tekijät harrasteljoiksi. 

Johtopäätökseksi tulee, että presidentti Obama on kovempi, säälimättömämpi ja nopeampi kuin George W. Bush konsanaan.

Kun yhdistää elokuvan tosiasiat Edward Snowdenin paljastamaan kaiken kattavaan vakoiluorganisaatioon ei voi muuta kuin toivoa, että lastenlasten ei tarvitsisi elää tällaisessa maailmassa, jossa kaiken ratkaisee Yhdysvaltojen väkivaltakoneisto. Se alistaa muut maat joko väkivallalla tai taloudellisilla pakotteilla sekä propagandalla.

Jeremy Scahill ansaitsisi Edward Snowdenin kanssa kaikki mahdolliset ihmisoikeuspalkinnot rohkean ja syvästi inhimillisen toimintansa johdosta. Suosittelen elokuvaa kaikille totuuden nälkäisille.

Mistä Suomen media vaikenee?

Lauantai 14.9.2013 klo 16.17 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen medialle on tyypillistä kertoa puolitotuuksia. Mielipiteet tarjoillaan valmiina antamatta kansalaiselle mahdollisuuksia ajatella itse.

Syyrian kohdalla kaasuhyökkäys kuvataan presidentti Assadin suorittamana sotarikoksena omia kansalaisiaan vastaan. Media toistaa Yhdysvaltojen väitettä 1400 uhrista. Sanamuodot ovat suoraan Valkoisesta talosta.

Suomalainen media kertoo paheksuen turvaneuvoston lukkiutuneesta tilanteesta koska "Venäjä ja Kiina jarruttavat".

Italialaiset ja belgialaiset kuulevat toisenlaista tiedotusta. Kaksi alunperin Vapaan Syyrian armeijan kannattajaa ja tämän suojeluksessa Syyriasta raportoivaa toimittajaa Pierre Piccin ja Domenico Quiric otettiin panttivangeiksi huhtikuussa. Heidän hallituksensa saivat heidät vapautettua hiljattain. He kertoivat kuulleensa Vapaan Syyrian armeijan kenraalin SKYPE-keskustelun, josta he saivat käsityksen siitä, että kapinalliset olivat iskun takana.

La Stampan 62-vuotias toimittaja Quiric sanoi häpeävänsä nyt sitä, että kannatti oppositiota. Hän pitää Yhdysvaltoja liittolaisineen hulluina kun ne aseistavat kapinallisia. Toimittajat kokivat pidätyksensä aikana useita valeteloituksia revolverilla. Eräs heidän kanssaan vankina ollut hallituksen sotilas todennäköisesti teloitettiinkin.

Samantapaisia tietoja on tullut useita. Johtopäätöksenä voi pitää sitä, että kaasuhyökkäys on tehty USA:n houkuttelemiseski hyökkäämään."Syyrian ystävät" ovat tehneet iskun ja saavat siitä johtajalleen USA:lle syyn pommittaa maa murskaksi.

Laura Saarikoski suree 15. 9 Helsingin Sanomissa sitä, että mielenosoittajat aina syyttävät Yhdysvaltoja "vaikka eivät tiedä mitä esimerkiksi Irakissa, Kosovossa tai Syyriassa tapahtui".Häntä voi lohduttaa, että monet ihmiset ovat asioista paremmin selvillä kuin Laura itse. Mielenosoittajat tietävät usein varsin tarkkaan kuin suunnitelmallisesti Yhdysvallat on ensin itse aiheuttanut sen kriisin, jota se ryhtyy pommeilla ratkaisemaan. Yhdysvallat luottaa massiiviseen propagandaansa, johon valtaosa toimittajista menee omien itressiensä perusteella mukaan. Jugoslavian hajottamisen suunnittelu ja siihen osallistuneet pelaajat ovat tarkoin selvillä. Sama koskee Irakia ja Syyriaa.Valitettavan usein propaganda jää historialliseksi totuudeksi ja vasta 50v kuluttua USA:n johtamat kammottavuudet tulevat päivänvaloon. (Kambodia,Indonesia,Chile,Bosnia,Kosovoetc.)

Suomen valtamedia ei ole kirjoittanut myöskään aikaisemmista kaasuiskuista, joiden YK:n tutkijoiden johtaja Carla del Ponte arvioi olleen kapinallisten työtä.

Suomen media kuvaa maailmantilannetta niinkuin Yhdysvallat, Saudi Arabia ja Qatar haluavat sen näyttävän. Suomen mediaa ei kiinnosta se, että USA liittolaisineen tuki terroristeja Afganistanissa,Tsetseniassa, Bosniassa, Kosovossa, Libyassa ja tukee nyt Syyriassa.

Yhdysvaltojen käymät neuvottelut ovat näytelmää. Totta kai he itse tietävät toimivansa yhteistyössä mm Saudi Arabian kanssa, jonka tavoitteena on Islamilaisten tasavaltojen määrän lisääminen. Saudi Arabia on uhannut usuttaa Tsetseenit tekemään terroritekoja Sotsin olympialaisissa ellei Venäjä toimi liittoutuman haluamalla tavalla. SA väitti tsetseenien olevan heidän käskettävissään.

Yhdysvaltojen lähes ainoa motiivi Osama bin Ladenin ja terroristien tukemiseen Afganistanissa oli Venäjän vahingoittaminen. Georgiassa tapahtuva Tsetseeni- kapinallisten koulutus tähtää samaan. Bostonin maratonin pommittaja osallistui Yhdysvaltalaisten tiedotusvälineiden mukaan tällaiselle kurssille. Venäjä varoitti Yhdysvaltoja Tsarnajevista mutta turhaan.

Suomen eduskunnan YLE uutisoi mielenkiintoisesti. Tsetseenikapinallisten sivuston suomalainen ylläpitäjä kuvataan lähes sankariksi. Se, että Venäjä kokee hänet terroristiksi on käsittääkseni vakava asia.Objektiivinen tiedonvälitys edellyttäisi Venäjän perustelut asialle ennen käsittämättömän propagandistista TV-uutista. Beslanin satojen oppilaiden ja opettajien murhat, terrori-isku Moskovalaisessa teatterissa ja metro- ja junaterrori-iskut eivät näytä mitenkään liikuttavan suomalaisia journalisteja. Mistä moinen tunteettomuus johtuu? Uhkaus olympiakisojen sabotoimisesta ei liikuta suomalaisia. Päinvastoin. Onko pitkään havaittavissa ollut 30-lukulainen ideologia johtanut jo tähän.